Lehti on aina odotettu lukupaketti hyvine artikkeleineen ja
kivoine juttuineen ja kuvineen. Tällä kertaa joukkoon oli eksynyt yksi juttu missä sekoittuvat kummallisesti eläintenhyvinvointilaki ja bullterrierien purenta yhdistettynä jalostusneuvontaan päättyen säästövinkkeihin kasvattajalle. Kirjoittajalla
on mennyt puurot ja vellit sekaisin ja kasvattajalla taas meni kahvi väärään
kurkkuun 😄. Ja koska minä olen Minä, en pysty istumaan hiljaa vaan pakko oikaista muutama asia noin yleensä. Joku voisi luonnehtia minua hankalaksi ihmiseksi mutta pidän että asioita puhutaan suoraan ja totuudenmukaisesti. En oikein jaksa muuta koska se on turhaa.
Uusi eläinten hyvinvointilaki korostaa eläinjalostuksen merkitystä
tulevaisuudessa. Jalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten
ja terveiden eläinten tuottamiseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi
jalostuksessa tulisi käyttää fyysisesti ja psyykkisesti terveitä eläimiä,
joiden
voidaan olettaa periyttävän näitä ominaisuuksia myös jälkeläisilleen- Kokenut
kasvattaja toki ymmärtää, että yhdistäessään kaksi tervettä koiraa
yhdistettäessä tulos voi olla myös muuta mitä on suunniteltu. Mutta palataan hyvinvointilakiin,
jonka kirjoittaja tuo kummallisella tavalla esiin ja kehoitta kasvatinomistajia
haastamaan kasvattajia oikeuteen purentavirheen takia ja vaatimaan korvauksia. SKL
kanta hyvinvointilakiin on kriittinen nimenomaan koskien mm. koirien
jalostusta. Siirtymäajaksi on määritelty 5 vuotta mikä on Suomalaisessa koirankasvatuksessa
keskimäärin yksi sukupolvi.
Yhdessä sukupolvessa ei ihmeitä saada aikaiseksi (vaikka
kirjoittaja näin väittääkin purennan osalta) Pentutehtaat toki ympäri maailman
pystyvät tuottamaan tuossa ajassa kaksi, ja pahimmassa tapauksessa kolmekin sukupolvea.
Suomalainen kääpiöbullterrierikasvattaja haluaa kasvattaa terveitä ja pitkäikäisiä
koiria ja hyvin nuoria koiria meillä ei edes käytetä jalostukseen. Suomessa kasvattajat
tutkituttavat yhdistelmänsä terveyttä laajasti, samoin kasvattejaan. Olemme
ehdottomasti kääpiöbullimaailman mallimaa noudattaen kaikkia ohjeita,
suosituksia, lakeja ja säädöksiä. Onhan meillä tällä hetkellä maailman kirein
Pevisa, joka sulkee jo lähtökohtaisesti suurimman osan populaatiosta pois jalostuksesta. Kirjoittajan tahtotila on hyvin subjektiivinen ja Suomessa kääpiöbullterrierin
jalostamisen kannalta katastrofaalinen näin esitettynä.

En vastusta (liian tiukkaa) Pevisaa enkä hyvinvointilakia. Kasvattajana
pidän koiran terveyttä ja luonnetta tärkeimpänä asiana jalostuksessa mutta sen
saavuttamiseksi oikeusistuin, kasvattajien uhkailu ja kiristys ovat vääriä
keinoja edetä. Kukaan ei halua kaunista näyttelykoiraa, jos se on hullu vitipää,
joka rapsuttaa itseään kotona päivittäin. Nimittäin kirjoittaja unohtaa, että
rodussamme on paljon muutakin kuin koko ja purenta. Kasvattajan voi viedä
oikeuteen näköjään kirjoittajan mielestä myös allergisen koiran, herkkävatsaisen
koiran, hullun koiran. Koiran, jolla on munuaisvika, koiran, jonka sydän reistailee…
Muutamia perinnöllisiä vikoja mainitakseni. Koiran suussa voi olla yläpurenta,
alapurenta, kulmurit sisällä, koko hampaisto sikinsokin. Onko kirjoittajan mielestä
fataalit, koiran tappavat sairaudet jotenkin vähemmän korvattavia kuin hoidettavat
sairaudet? Tekstissä esiintyy myös kummallinen väittämä, että purentavirheet korjataan
1–2 sukupolvessa. Jos näin olisi – olisiko meillä tätä ongelmaa?
Luonnonvarakeskuksenasiantuntijalla, tutkijalla,
kokeneella koirankasvattajalla ja rekikoiraharrastaja Riitta Kempellä on selkeä
näkemys nykyisestä tilanteesta: ”Uuden eläinten hyvinvointilain yhteyteen
tarvitaan varsinaista lakitekstiä tarkempaa lainsäädäntöä, johon lakia
toimeenpaneva valvonta voi tukeutua. Asetuksessa tulee säätää tarkemmin
vioista, jotka sulkevat eläimen pois jalostuksesta. Samoin siitä, mitkä ovat ne
perinnölliset viat ja sairaudet sekä toimenpiteet, joita kaavailtu eläinlääkärien
ilmoitusvelvollisuus koskee. Mahdollisesti sairaan jälkeläisen tuottava
jalostusyhdistelmä on Suomen eläinsuojelulain mukaan kielletty, mutta tällä
hetkellä ei ole muodostunut toimivaa oikeuskäytäntöä siitä, kuinka tätä osaa
laista tulisi tulkita ja missä tilanteissa sitä pitäisi soveltaa”. Kasvattajat,
jotka noudattavat Pevisaa, Kääpiöbullterrierien jalostuksen tavoiteohjelmaa sekä
muita yleisiä suosituksia, voimme hengähtää.

Koirajalostusta Suomessa ohjaavat rotuyhdistykset- meidän tapauksessamme
rotua harrastava yhdistys Kääpiöbullterrierit RY yhdessä STJ kanssa. Yhdistyksessämme
on nimetty jalostustoimikunta, jonka tärkein tehtävä on kerätä ja kartuttaa tietoa
omasta rodusta. Jalostusta ohjaa
rodun Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) Suomen
Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan ohjeistuksen mukaisesti jota rotuyhdistys
– tai meidän tapauksessamme rotua harrastava yhdistys päivittää tiedon
karttuessa.
Hyvinvointilakiin nojaten tätä tietoa tulee hyödyntää
kaikkien kasvattajien saataville. Vain opastamalla, kouluttamalla ja jakamalla
ajankohtaista tietoa omasta rodusta autamme kasvattajia tuottamaan terveempiä koiria.
Yksittäiset kasvattajat tuottavat tietoa yhdistykselle ja yhdistyksen tehtävänä
on jalostaa kerätty tieto luettavaksi koosteeksi jakaa ne takaisin
kasvattajille ja jäsenistölle. Terveempiä koira ei synny uhkailulla eikä kiristämällä
vaan faktoilla ja oikealla tiedolla. Koirien hyvinvointilaissa ei ole kyse ei
ole yksittäisen ihmisen mielipiteestä, joka on ajatusten siirrosta paperille
muuttunut totuudeksi mutta aina on toki mahdollista, että kirjoittaja on saanut jostain
väärää tietoa.