3. lokakuuta 2022

HYPO- koira Bäbie´s Garden Kiss Me Goodnight

Tiedättekö mikä on HYPO koira? En minäkään tiennyt reilu pari vuotta sitten kun minulta pentua kyseltiin siihen tarkoitukseen. Tutkin ja perehdyin hetken asiaan ja mietin että miksi muka Dobermanni ei tähän soveltuisi? Seison vankasti sen takana, että dobermanni on monipuolinen perhe- ja harrastuskoira, jolla nenän pitäisi toimia ja pään kestää " normaalia" kuormitusta- Ja toki, rauhoittumisen kykyä unohtamatta. 

Koulutettu hypokoira pystyy hajuaistinsa avulla erottamaan verensokerin vaihtelut ihon tuoksun ja hengityksen perusteella jopa ennen kuin diabeetikko itse havaitsee niitä. Tehtävänsä myötä hypokoira tuo helpotusta ja turvaa diabeetikon arkeen omahoidon tukena toimien.

Hypokoira koulutetaan ilmaisemaan hypoglykemia eli matala verensokeri, hyperglygemia eli korkea verensokeri sekä ketoaineet käyttäjälleen. Hypokoira osaa tuoda verensokerimittarin tai syötävää ja juotavaa. Hypokoiran voi tarvittaessa myös kouluttaa hakemaan toinen henkilön avuksi diabeetikolle, kun verensokerin vaihtelu sitä vaatii.

Koiran täytyy kyetä tehokkaaseen nenätyöskentelyyn, olla luonteeltaan sosiaalinen ja selviytyä Kiva Koirakansalainen -testistä sekä hypokoirakoulutuksen loppukokeesta. Diabeetikko voi kouluttaa hypokoiran omasta koirastaan tai ostaa valmiiksi koulutetun hypokoiran. 





HYPO- koira BÄBIE'S GARDEN KISS ME GOODNIGHT on Suomessa ensimmäinen Dobermanni joka on suorittanut puolentoistavuoden ikäisenä vaadittavan koulutuksen. Nuori koira, koirakokematon perhe, ensimmäisen dobermannin kanssa. Aikamoinen suoritus Jarkko, saatte olla ylpeitä itsestänne, minä olen hiton ylpeä ja iloinen teistä kaikista! 

On kokeita ja on testejä mutta BOLT - koiralla on merkitys. Hän on nuoren pojan kaveri ja kumppani joka turvaa elämänlaatua ja osaa ennakoida tilanteita diabeteksen kanssa. Bolt on siis ihan oikea palveluskoira. 

21. syyskuuta 2022

D - pentueemme on täällä!

Päivät ovat suhistaneet vauhdilla. Miihen on mahtunut paljon jännitystä ja yllätyksiäkin. Niin kuin olette lukeneet, Puolantuliaisena meillä oli 4 pentua vatsassa. Pippalla aikaisemmissa synnytyksissä on sattunut ja tapahtunut vähän liikaakin, päätin tehdä sellaista joka on oman arvomaailmaani vastaan- suunnitellun sektion. Kyllä, ja kerron nyt miksi. Ensimmäisen pentueenhan Pippa synnytti itse, pentue oli suuri mutta pitkittyneessä synnytyksessa meillä kuoli muutama pentu, mikä sekin on ihan luonnollista. Niin on käynnyt isojen dobemannipentueidenkin kohdalla.Toisen pentue oli vieläkin suurempi ja siinä olikin sitten komplikaatiota kerrakseen kun vatsa oli niin täynnä että supistelemaan ei mahtunut tai mitä ikinä sitten olikin syy että supistuksia ei tullut aikka vedet menivät. Sitten meille sattui se " juttu" . Taas pentulatikossa oli 5 pentua. Olihan oppitunti rankimmasta päästä. Tähän synnytykseen valmistauduin huolella, ikävä kyllä 63 vrk oli perjantaina ja viikonloppu edessä. Ja kyllä, nyt puhun rahasta ja riskien hallinnasta. Kaksi synnytystä jotka ovat olleet kuoppaisia + viikonloppu tulossa.Astutus Puolassa ( kulut) ja mahdollinen hätäsektio ( järkyttävät kulut) muuhun kuin virka- aikaan ei houkuttele. Pääydin siis suunniteltuun sektioon koska halusin kaikki 4 vauvaa elävänä ulos ilman ongemia, myönnän tappioden mininmoimisen ja koska siellä oli oli oma vauvani, en halunut ottaa mitään riskiä että jäisin itse ilman pentua. Teoriassa uskon että Pippa olisi normi kokoisen pentueen synnyttänytkin itse ja omillaan mutta en uskaltanut jäädä odotelemaan mitä tapahtuisi. Keskustelin asiasta ajoissa Reprovetin lääkärin kanssa ja totesimme sen olvan ihan OK vaihtoehto kun pilaa edellisiä synnytyksiä. Siispä matkamme kävi Reproon ja pentumme näkivät päivänvalon torstaina 15.9. Kaikki neljä pentua olivat heti vahvoja ja elinvoimaisia ja painoivat muuten jokainen reippaasti yli 300g, isoin 330g. Aikamoisia pökäleitä sanon minä jos vertaa dobermannin pentuihin.Koska Pippan opioidikestävyys oli mitttu kurjalla tavalla, se huomioitiin hienosti tässä. Minimillä mentiin ja pää selkeni leikkauksesta muutamassa tunnissa. Olin ostanut kuonokopankin valmiiksi mutta sitä ei tarvittu - paitsi kerran ja ihan ihan muusta syystä - odottakaa hetki...
Sektiossa menee hetki kun maito alkaa laskeutua, meillä meni pari päivää. Tisseistä tuli maitoa kyllä alusta saakka mutta tukiruokin vuohenmaidolla. Jos pentu on äänekäs ja levoton, se kertoo yleenä nälästä tai kylmästä kun muut asiat ovat kunnossa. Nämä ainakin ovat pirun kiukkuisia nälissään :D ... Ja se on hyvä se, että jäntevyyttä riittää ja ääntä maailmaan. Mutta oikeasti nämä ovat kyllä todella aktiivisia etsimään tissiä itse ja minusta tuntuu että syövät koko ajan. Ja hyvä niin sillä kun maitoi lasketui, niin sitä valuu. Maitoa piisaa nyt niin paljon että otimme hetkeksi pari vierastakin tissille mukaan. Koppaa tosiaan tarvittiin varmuuden vuoksi, sillä meillä kävi pyörähtämässä pari dobermannin pentua kylässä. Heidän emollaan on ollut hankala alku, samoin pennuilla sen myötä. Kun maitoa alkoi olla riittävästi omiin tarpeisiin, mietin josko Pippa hyväksyisi lainalapset. Ja hyväksyihän se. Ei siinä mitään koppaa tarvittu mutta koskaan ei voi olla liian varovainen - se on opittu. Vaavat olivat täällä vahvkistumassa pari päivää ja muuttivat sitten takaisin omaan kotiinsa kun sielläkin tilanne koheni. Mutta miten lainalapsien ujutus kävi? Hain ne autosta omaan vilttiin, Pippalle koppa päähän. Marie makasi pentujen ja Pippan kanssa patjalla ja toin kääröt viltissä hänelle haistelvaksi. Pippa haisteli ja tutki ja osoitti heti ystävällisyyttä niitä kohtaan. Sanoin että tässä tulee sinulle kulta pari ottolasta, kohtele niitä kuin omiasi. Varovasti laskin ne tissille niin että hän sai vielä haistella ja tutkia rauhassa. Sitten koppa pois. Nostin pennut käsille ja tarjosin masua ja takapäätä tutkittavaksi ja nuoltavaksi. Oli han pikkuisen hämmentyneen näköinen että ei noi nyt kyllä omia ole mutta rauhallisesti käyttäytyi ja haisteli ja antoi heidän olla. Meni muutama tunti niin alkoi heitä nuolla ja hoitaa. Ensimmäiset pissatukset piti auttaa, sen verran " vierasti" heitä aluksi. Siinä ne makasivat ja söivät rintarinnan mun kaksi rakkausrotua.Sydän ihan pakahtui ylpeydestä, kuinka hyvä äiti Pippa on ja se että joku kasvattaja luottaa pentunsa minun käsiin. Minua on autettu ihan hirveästi pentujen kanssa ja tuntui hyvältä kun pystyy olemaan toiselle avuksi. Tänään vauvat täyttävät 5 vrk, ne ovat semmoisia pikku lihapullia että huh heijaa. Meno on tasaista ja harmoonista, meno on tasaantunut ja pystyn kohta ajattelemaan tätä alakerran remppaa. Meillähän sattui se vesivahinko juuri ennen pentujen syntymää ... Heppojen aidat ovat rakenteilla, samoin autotallin ja julkisivujen maalausta ym pikkuhomma... eli tämä syksy kuulkaa menee aika haipakkaa- kohta on marraskuu ja sitten pennut lähtevät omiin koteihin. Mutta sitä ennen joudutte kestämään pentusaastetta eri kanavissa!

8. syyskuuta 2022

Bäbies´ Garden Hot Gossip- Avan muistolle

 

Jos jotain tekstiä on ollut vaikea aloittaa ja kirjoittaa, niin on kyllä ollut tätä Avan muistokirjoitusta. Ja miksi se on ollut niin vaikeaa? Kasvattaminen on harrastus mutta myös elämäntapa ja tähän koiraan linkittyy kokonainen yksi elämänvaihe ja pala kasvattajan identiteettiäni. Kun hautasin Avan, hautasin yhden narttulinjani, kolme todella rakasta ja tärkeää koiraa elämässäni. Hautasin samalla paljon yritystä, haaveita, unelmia ja upeita suunnitelmia. Sattumat käänsivät sivua kirjassa eteenpäin ja lopuksi sulkivat tämän luvun minun kasvattajan kirjassani. Kasvattaja voi kerralla menettää paljon asioita mutta voi myös saada, jos pitää sydämen ja kotioven auki. Tämän nartun ansiosta sain myös paljon ja myös opin. Opin itsestäni ja arvomaailmastani ja millaisia koiria haluan ja yritän kasvattaa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Jalostuksesta luopuminen oli tuskallista, koska silloin ei vielä selkiä kuvattu juurikaan eikä niistä mitään virallista lausuntoa saanut, myöhemmin kyllä. Päätökseni Avan pois sulkemiseksi jalostuksesta koski hetken mutta nykytietämyksellä, se oli oikein.

 

TAUSTAT JA HISTORIA

Kun aikanaan astututin Grazia Juliet is Slavnoi Stain Livonias Baron Heart of Hamletilla, päätin heti pitää yhdistelmästä itse yhden nartun ( tämä oli mittatilauspentue itselleni) .Kun Diva aikanaan tuli suomeen, kotonani oli jo kaksi narttua ja kolmatta en halunnut kotona pitää, se oli pakko sijoittaa. Diva oli upea koira kaiken kaikkiaan mutta koirakiintiö oli täynnä niin minkäs teet. En ollut ja en ole edelleenkään hyvä monen koiran kanssa ja kaksi dobermannia on itselleni maksimi. Diva sijoitettiin mutta yhteistyö kodin kanssa ei oikein sujunut. Sain vaivoin tehtyä tämän yhden pentueen ja oli ilmiselvää, että pitäisin siitä itse yhden nartun itselläni ja toisen laittaisin talteen. Noh, ei sen Myrtinkään kanssa ihan putkeen mennyt, joten tämä taisikin olla viimeinen ns. sijoituskoira. Eli sijoituskoiria ei ole alku kommervenkkien jälkeen harrasteltukaan, se on tullut liian kalliiksi nimenomaan kasvatustyötä ajatellen. Ei ole iloa sijoittaa koiraa, jos siitä ei saa jatkoja. Myrtti oli valloittava pakkaus ja hänelläkin olisi ollut paljon enemmän annettavaa kasvatustyöhöni. Lennätimme hänet saksaan ja astutin hänet upealla Leo v d Märchsen Landilla ja lopulta sain hänestä 2 pentua. Yhden uroksen ja yhden nartun – Avan.

Tästä narttulinjasta minulla oli 2 pentua, josta minun oli pakko myydä molemmat mutta nartusta pidin itselläni jalostusoikeuden. Sitten piti tuumata mihin tämän kultakimpaleen oikein myyn. Kaksi sukupolvea oli jo mennyt hukkaan niin tätä narttua en enää kyllä tuhrisi. Kyselyitä oli paljon mutta mielenkiinnon herätti eräs nuori pariskunta jolla toisella olikin ollut kotona jo dobermanni- se oli paras päätös ikinä.

 

YSTÄVYYS

Niin kuin olen jo todennut, koirat yhdistävät ihmisiä ja osasta tulee läheisimpiä kuin toisista. Meidän kaikilla koirilla on ihanat kodit mutta joskus asiat vain loksahtavat kohdilleen. Näin meillä kävi varmaan Sentun kanssa. Ei me aina olla oltu asioista samaa mieltä, ollaan me riideltykin mutta ystävyytemme on arvokasta ja tasa-arvoista. Kun olen tarvinnut apua tai tukea, Senttu on ollut paikalla pyyteettömästi ja pyytämättä- toivottavasti mäkin olen osannut olla. Ollaan koettu ihmeellisiä asioita, juhlittu ja hippailtu ja surtu kun on ollut surtavaa. 12 vuotta on mennyt nopeasti ja olen nähnyt nuoren naisen kasvavan naiseksi ja Äidiksi. 12 – vuoteen mahtuu niin paljon asioita-  Mutta me pidetäänkin ne meidän välisenä. Yhden salaisuuden voin paljastaa, iloitsen kovasti, kun saamme vieraita ja reilu vuoden ikäinen pieni neiti taapertaa meidän olohuoneessa. Minusta on tullut Vara- Mummo! Kait tätä voi sanoa jo todelliseksi ystävyydeksi. Koiria tulee ja menee mutta todelliset ystävät pysyvät rinnalla.

 




AVA – Bäbie´s Garden Hot Gossip 24.8.2010 – 12.8.2022

 

Eihän me päästy sitten viettämään 12 vuotissynttäreitä, se jäi parin viikon päähän. Ava oli alusta saakka omanlainen, liekö isän verenperinnön vai siitä että pentuja ei ollut kuin kaksi. Vahvatahtoinen omantien kulkija, joku olisi voinut sanoa, että rasittava ja hankalakin. Mutta näiden ominaisuuksien lisäksi toimelias, avoin, ystävällinen, sosiaalinen, työtä pelkäämätön ja rohkea. Kun tuossa kymmen vuotta sitten tätä torppaa rakennettiin, tämä nuori neito kiipesi ritiläportaita pitkin toisen kerroksen lattiaparrulle taiteilemaan. Kyllä. Lattia puuttui ja pelkät parrut olivat vielä toisessa kerroksessa. Meni hetki ja muutama kylmähikipisara tuli vuodatettua kasvistädiltä ennen kuin saatiin neiti peruutettua parrulta takaisin portaille ja käännytettyä alakertaan. Tämä oli yksi monista tempauksista, jota matkaan mahtui. Lelu- ja pallohulluus joka vahvasti periytyi äidiltä ja isoäidiltä, aiheutti myös monta kommellusta. Tässä teille opetus, älä koskaan jätä lejuja auton katolle…



Välillä oikein ihmettelin Sentun voimia tämän nuoren koiran kanssa, joka haastoi narttumaisella tavallaan ihmisiä, olematta kuitenkaan ilkeä tai aggressiivinen - Kekseliäs ja kovin omatoiminen kyllä. Tämä omatoimisuus ja energisyys säilyi tässä koirassa loppuun saakka, vielä muutama viikkoa aikaisemmin koiranäyttelyssä tuomari oli kirjoittanut arvosteluun ” tyylikäs ja onnellinen narttu joka liikkumisen sijaan mielummin leikkii kehässä”

Ava esiintyi viimeisen kerran kehässä meidän erikoisnäyttelyssämme lähes 12 vuotiaana Heinäkuussa 2022, saaden SA:n sekä VET- Sertin. Lisäksi hän oli kasvattajaluokassamme vanhimpana koirana kahden muun veteraanin ja yhden juniorin rinnalla. Kuten aina, hän loisti kehässä ja sen ulkopuolella. Tämä kaunis arvostelu kertoo hänestä kaiken oleellisen:

Almost 12 years, in exc condition for her age, full of temperament and attitude, head with really clean lines and exc lips, dark brown eyes, dispite her age still full of elegance, moves very well for her age, good coat condition.


Ava 11v 

 

Vaikka kasvattaja joskus menettää, hän voi saada tilalle myös jotain hyvin arvokasta. Nostan maljan ja huudat kolme HURRAA huutoa sinulle Ava Rakkaani. Kun Senttu tokenee sun menetyksestä, me istutaan sun haudalla ja juodaan kuohuviiniä, nauretaan sun hulluille jutuille- Koska legendat jäävät aina elämään


Ava ja Dana rakastivat vetohommeleita

Pariviikkoinen pötkelö



Ava koiranetissä

19. elokuuta 2022

Constatine Opalplast & Skybar Milano







Koko 36

Purenta: Tiivis saksipurenta

LP: terve

PLL: terve

LAD: Terve

Munuisarvot: normaalit

Sydän: Doppler tutkittu terve

Sukutaulun löydät täältä

Kubassa on kaikki mitä Pippan sulhaselta voi toivoa. Pieni koko, erinomainen tyyppi, oikea purenta ja mikä tärkeintä avoin ja ihana luonne. 


SKYBAR MILANO 



Koko: 40 

Purenta: Tiivis saksipurenta

LP: terve

PLL: terve

LAD: Terve

Polvet: Terveet

Munuisarvot: normaalit

Sydän: terve

Sukutaulun löydät täältä, samoin Pippan jälkeläisnäytön 


Oodtamme pentujen syntyvän syyskuun puolessa välissä joten pentusaastetta odotettavissa pimeneviin syysiltoihin ja kylmiin aamuihin.

1. elokuuta 2022

BALT MVA& FI JMVA& EE JMVA& LT JMVA,& LV JMVA Bäbie’s Garden Knocking on Heavens Doors - Esittäytyy

 Hän on iloinen, hän on vallaton. Hän on kiltti, hän on suloinen.

Hän on BALT JUN MVA, FI JMVA EE JMVA LT JMVA LV JMVA
Bäbie’s Garden Knocking on Heavens Doors
eli kavereiden kesken Karkki!


Vuosi pikkuneidin kanssa on vierähtänyt ihan tuhottoman nopeasti. Häneen on ollut ihana tutustua, ja mikä kertakaikkisen mahtava tyyppi sieltä onkaan löytynyt. Karkilla ei ole koskaan huonoa päivää. Joku onkin joskus sanonut että Karkin motto on ”
🤩 oumaigaad 🤩”, koska melkein kaikki nyt vaan sattuu aiheuttamaan neidille riemuhepuleita. Arki Karkin kanssa on vähintäänkin helppoa. Kotona ollaan, halitaan, syödään, nukutaan ja nujutaan velipojan kanssa. Ulkona tutkitaan tarkkaan hajuja ja ollaan kiinnostuneita ympäristöstä, mutta kellekään ei tarvitse rähistä. Metsässä juostaan pää viidentenä jalkana, kun on niin lystiä hyppiä mättäältä toiselle.


Eikä Karkki ole lainkaan hassumpi koira harrastuksissakaan, vaikka ei ehkä ihan sitä turboahdetuinta moottoria olekaan saanut. Tai mistä sitä tietää vaikka sekin vielä ajan kanssa löydettäisiin 😊 Karkin kanssa ollaan aloiteltu niin tottiksen, rallytokon, agilityn, valjakkourheilun kuin pk-jäljenkin saralla. Etenkin jäljellä Karkki on edistynyt ihan hurjaa vauhtia. Keppien ilmaisu on tarkkaa ja terävää, joten eiköhän me ennemmin tai myöhemmin pyritä pääsemään kokeeseen! Agilityä ollaan tehty maltillisesti, mutta eteenpäin kuitenkin. Erilaiset ohjaustekniikat alkavat olla tuttuja, ja pienet radanpätkät menevät pääasiassa oikein mallikkaasti. Karkki on dobbereille ominaiseen tyyliin putkihullu, joten meillä on välillä pieniä erimielisyyksiä siitä miten se rata menee 🙈 Valjakkohommat on puolestaan melko alkutekijöissään, ja tarkoitus olisi Michelan kanssa jatkaa treenejä kunhan kelit viilenee. Tottista ollaan tehty kesän ajan suht säännöllisesti, ensimmäisenä tähtäimessä bh-koe. Vielä ei tarvitse alkaa koetta varailemaan, mutta eiköhän senkin aika jossain kohtaa lähitulevaisuutta tule 😊 Karkin mielestä vauhtilajit ja päätön rällääminen on hurjan paljon kivempaa kuin tylsän tottiksen hierominen, joten hihnanjatke on ollut ihan uusien haasteiden parissa tämän rusakkoneidin kanssa. Onneksi hihnanjatkekin on jossain määrin oppivaista sorttia, niin eiköhän me kultainen keskitie löydetä, ja saada se tottiskin maistumaan vähintään yhtä hyvältä kuin hookoon lihapullat. Ja ollaanhan me näyttelyissäkin käyty. Minähän en ole sitten lainkaan näyttelyihmisiä, mutta niin vaan Pipana heti junnuiän saavutettuaan alkoi Jennin ja Minnan johdolla koluamaan Suomea ja Baltiaa, lopputulemana neljän maan + Baltian junnuvaliotittelit minimikäynneillä. Ei siis mikään turha tapaus, löytyy niin ulkonäköä kuin pään sisältöäkin. Se on minun pieni Karkki ❤️ Onneksi tässä pentueessa oli vain yksi ruskea tyttö, koska muuten tämä aarre olisi voinut lipua ohi. Kiitos Marina tuhannesti kun luotit tämän kertakaikkisen mainion ruskean juuri minulle 🥰 Kesäterveisin, Henna



29. heinäkuuta 2022

Bäbie´s Garden Billion Dollar Baby - esittäytyy

 

Lilli on tätä nykyä reilu 9-vuotias iloinen mummeli, joka asuu länsirannikolla Uudessakaupungissa. Hän tuli mun toiseksi dobberiksi, 4-vuotiaan nartun kaveriksi. Tai hermojenraastajaksi, riippui päivästä :D Miltein koko tähänastisen elämän kuului porukkaan myös osa-aikaisesti kääpiöpinseri narttu, joka sekin oli Lilliä 3 vuotta vanhempi. Hän on vetänyt roolinsa pahnanpohjimmaisena hyvin ja hyvillä hermoilla. Nyt, kun natsimaiset ”isosiskot” kasvavat jo horsmaa, Lilli nauttii ainoan koiran roolistaan täysillä.

 

Lillin kanssa on ihan omaksi iloksi aksailtu, tottisteltu, vetopyöräilty ja hiihdetty. Mitä vaan sen kanssa on helppo tehdä, on nimittäin AHNE. Ja rrrakastaa leikkimistä. Joten mikä vain palkka käy. Paremman puuttuessa teatraalinen omistaja vinkuu, kuin äänenmurroksinen teinipoika Taitava ja Wau, silloin saa hyppiä päin. Sekin käy. Kaikista tekemisistä suosikki on kuitenkin noutaa vesileluja merestä. Näistä kestävimmäksi on havaittu veneen lepuuttaja. Kestää vuosia. Wink wink.

 

Parhaimmillaan Lilli on huumorintajuinen, veikeä naurattaja, jonka kanssa on mutkatonta tehdä saumatonta yhteistyötä, tilanteessa, kuin tilanteessa. Pahimmillaan itsepäinen komentaja, joka sitkeästi kyseenalaistaa mun auktoriteettiani, vieläkin. Ja, koska hän on mummu, saa hän joskus jopa periksi. En suosittele kokeilemaan tätä kotona. Ne retkahdukset hän nimittäin muistaa. Varsinkin, jos liittyvät mitenkään kulinaristisiin nautintoihin.

 


Luonnetestissä Lillin todettiin olevan tasaisesti käyvä, hitaasti lämpenevä dieselmoottori, joka kiperässä paikassa luottaa omistajaan. Hänen myös todettiin olevan koiro, joka saa tuomareiden pokan pettämään. 153P oli lopputulos. Näyttelyitäkin on kierretty muutamia. Viimeisimmästä erkkarista VET ERI 4. Tämän sanon ylpeydellä, sillä hän vaihtoi raikulivaihteen silmään kehässä. Ja oli kuin sirkusponi. Esitteli kaikki askellajit, varmasti myös passin ja töltin, käynti oli ainua joka unohtui. Olen useasti todennut, että vanhanaikainen nimitys verikoira, juontaa juurensa siitä, että omistajalla juoksee veri silmistä, kun näiden menoa kattoo :D

 

Lilli on Bäbie’s Garden I-pentujen emä. Ilolla olen seuraillut näitä mukavanoloisia, kauniita ja komeita koiria somesta.

 

Mun ja Lillin kuva on uusimmassa Neon2 – Jäljet musiikkivideossa. Laulussa sanotaan näin ”Jos sä oot mun vierellä, mä kestän kyllä osumii” Se pitää täysin paikkansa. Maailman paras ystävä, seikkailukaveri, yhteistyökumppani, päivien piristys, aurinko ja hymyntuoja. Sellainen on mun paljon periksi saanut nuorikko, Lellilapsi Lilli.





28. heinäkuuta 2022

FI JUN MVA Bäbie´s Garden Balenciaga - " Maya" esittäytyy

Maya: Lentävä pikku bullero ilman itsesuojeluvaistoa😂 Luonteeltaan Maya on rakastava ja lempeä mutta todella peloton persoona. Vaikka Maya on lempeyden ja ystävällisyyden perikuva, ei hän jää kuitenkaan kakkoseksi muille koirille vaan kun tarpeeksi Mayaa härnää kertoo hän varmasti muille viimeisen sanan tai osoittaa mieltään poistumalla prinsessamaisesti pois paikalta. Jos Mayasta pitäisi sanoa yhdellä sanalla jotain niin se olisi kuninkaallinen. 





 Alusta alkaen Mayan kanssa elo on ollut TODELLA helppoa (varsinkin kun vertaa dobberiin). Maya tykkää kävelyistä/reissuista, ruoasta ja leikkimisestä sopivassa suhteessa laiskotteluun 🤭 Hän on mukana perheen arjessa ja hänestä onkin tullut hyvin mukautuvainen eri ympäristöihin ja tilanteisiin. Maya on kaikin puolin täydellinen perhekoira ja aivan ihana perheenjäsen ♥️ Mayalla on omat hupsuudet mutta yleensä hän on iloinen ja rauhallinen rynnäkköporsas.

Maya paperilla: 

LP kantaja
PLL terve
PKD terve
PCR terve
Purenta lievä alapurenta
Koko 34 cm 

Näyttelyistä voisi nostaa highlight kohdiksi junnutytöllä Bullierkkarin PN 4 sijoituksen & ROP ja VSP sijoitukset. Aikamoinen läjä ruusukkeita tällä pienellä nuorella neidillä on jo nyt 💝







26. heinäkuuta 2022

Pippan astutusmatka

 

Selasinpa tuossa blogia ja huomasin että en juurikaan enää kirjoittele ja kun tulee jotain, on enemmän kuvia kuin sanoja. Joskus on ollut näköjään enemmän sanottavaa ja kerrottavaa kuin nykyään.

Sitten on ollut aika dobermannipainotteista mutta yritän ryhdistäytyä asian kanssa. Olisi niin paljon kerrottavaa, hienoja tuloksia – valioita ja voittajia tai matkakertomuksia kuvineen mutta aloitetaan meidän reissusta Puolaan vaikka nyt ensiksi.

 

Pippan astutusmatka

 

Pippahan aloitti juoksut loistavasti juuri ensimmäisenä lomapäivänäni. Normaalisti olen astuttanut hänet 16–18 päivinä erittäin tuloksekkaasti. Laskeskelin että lähtisimme matkaan rauhallisesti joko lauantaina tai sunnuntaina. Katselin koiraa loppuviikosta ja päätin että otan ns. lähtöarvo proget 12 päivä ja teen matkasuunnitelmat sen mukaan. Varasin lääkärin ja ajelimme sinne kaikessa rauhassa klo 13.30 sain tuloksen kännykkään ja järkytys oli aikamoinen. Odotin arvoja väliltä 0.8–2.5 mutta ne olivat jo 5!

Paniikki: Meidän piti lähteä matkaan HETI eikä edes huomenna, aloin käymään lauttoja läpi ja saimme ehkä sen viimeisen paikan 16.30 lautalta. Satamassa piti olla 15.30 ja pakata ennen sitä. Noh, onneksi olen pakkaamisen mestari. Himaan, kamat kasaan ja menoksi. Oli ehkä nopein lähtö ikinä. Ei muuta kuin viestiä Monicalle ja Marekille että olisimme siellä jo sunnuntaina.

Sitten lauttaan, hullua ajoa yöhön saakka, hotelliin Latviassa yöksi, jotta pääsisimme seuraavana illalla varsinaiseen määränpäähän yöksi. Kyllä, 1200 km ajoa tuntui kyllä jo perskankuissa. Pääasia että olimme aikataulussa perillä. Ja ihme kyllä, olimme. Vähän jo hiki pääsi syntymään mutta saimme kaksi luonnollista ja onnistunutta astutusta peräkkäisinä päivinä vuorokausilla 14 & 15- Jännittää lopputulos mutta ei voi olla kuin tyytyväinen. Niin hyvin Kuba hoiti asiansa.

Sitten näistä astutuksista muutama (painava) sana. On se jännä, että kääpiöitä siemennetään, paria urosta, kun kyselin minulle leuhkitaan, että ei ole 17 vuoteen astutettu luonnollisesti. Kysyn vaan että mitä??? Ja tiedän että se on tapa tässä rodussa. Voin vain ihmetellä miksi? Eikö uros kykene astumaan? Ovatko nartut aggressiivisia? En ymmärrä? Lähtökohtaisesti koirien tulisi lisääntyä ihan keskenään. Pippan koko on toki ongelma pienelle urokselle mutta sitkeästi kaksi aikaisempaa ovat onnistuneet koostaan huolimatta. Vaikka selitin että narttu on hyvin ystävällinen ja helppo, siitä huolimatta minulle ehdotetaan keinosiemennystä- Skippasin. Joudun ehkä tulevaisuudessa joustamaan tästä mutta niin kauan, kun normaali astutus on mahdollista, muun kuin välimatkan ja aikataulutuksen takia- pidän siitä kiinni.


Opalplast kennelistä, koirista ja ihmisistä haluan kertoa teille myös jotain - Vaikka olen kasvattanut koiria vuodesta 1993 saakka tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Mikan mukaan reissulle- yhdistetty astutus ja lomamatka. Sanoin että hän voi jäädä hotellille mutta kas vain, siellä hän oli mukana ihastelemassa minun kanssani upeita bulleja- Stanttuja ja minejä. Monica esitteli Marekin kanssa meille koiria, pääsin keskustelemaan kasvatuksesta, koirista, rakenteesta, sairauksista- ihan kaikesta heidän kanssaan. Tuntuu kuin olisin kahden päivän aikana nähnyt ja oppinut enemmän kuin kolmessa vuodessa. Ahmin kaiken tiedon ja opin mitä minulle annettiin.  Meitä kohdeltiin niin hyvin, avoimesti ja ihanasti että olen ihan myyty. Koirat olivat kauniita, hyvin hoidettuja, ystävällisiä, avoimia ja iloisia. Voiko enempää pyytää? Ei mutta… kaiken kruunasi, että pääsin näkemään ja silittelemään B- ja C- pentueemme Vaaria, Saladin Opalplastia. Meidän vauvojen vaari! Siinä se oli täydessä tikissä ja kyllä olisi astunut Pippan siltä seisomalta sikäli lupa olisi annettu. Eli nämä urokset ainakin osaavat hommansa. Kaikki oli niin sujuvaa, helppoa ja kivaa. Toivon todellakin, että meillä on teille uutisia kuukauden päästä.


Kun alkujumpat reissusta oli suoritettu, suuntasimme ylöspäin Varsovaan, jossa viihdyimme kolme päivää. Varsova ei itsessään kuulosta hirveän mediaseksikkäältä mutta löysimme sieltä valtavasti nähtävää ja koettavaa. Ruoka oli hyvää, hotellit edullisia (niin kuin koko Puolassa) ja pääsin hieman shoppailemaankin. Mikan liikkuminen pyörätuolissa oli ajoittain hieman hapottavaa mutta vuoroin näin. Kolmevuotta sitten hän raahasi minua vastaavasti, joten oli revanssin paikka. Kipsi on jalassa vielä ainakin kuukauden ja painovaraus jalkaan 0. Näillä mentiin. Pyörätuoli, Mies, Koira ja Emäntä <3. Hyvin selvittiin.

Entä millaista on matkustaa koiran kanssa? No todella helppoa, siellä missä kassit, siellä ” koti” ja rauha. Minun ei ole ikinä (Yhtä koiraa lukuun ottamatta) miettiä tai stressata koiraa. Kukaan ei ole louskuttanut tai hajottanut paikkoja- Lolalla ei ollut muuta ongelmaa kuin avata ovet ja häipyä. Tai se oli siis minun ongelmani, miten saada pidettyä se jossain sisällä.  Pippan kanssa matkustaminen on erittäin helppoa ja mutkatonta. Ylipäätänsä heti kun astut suomen maankamaralta ulos, koirat ovat tervetulleita joka paikkaan. Vaikka oli helle, se ei ole ongelma koska koira oli mukana koko ajan. Kauppakeskuksissa oli itseasiassa pahimpaan hellepäivään paljon parempi olla kuin ulkona katselemassa nähtävyyksiä. Ravintolaan pääsi aina, ikinä ei tarvitse miettiä voiko/ saako/ pääseekö. Kannustan siis kaikkia reissaamaan koirien kanssa, se on helppoa ja mutkatonta- Niin kauan kun määrät pysyvät kahdessa per henkilö- heh.



25. heinäkuuta 2022

KÄÄPIÖBULLTERRIERIN PENTUJA - Finger crossed


Pippa on astutettu Kuballa heinäkuussa Puolassa.

Odotamme pentujen syntyvän syyskuun puolenvälin jälkeen. 

Etsimme pennuillemme aktiivisia koteja jotka haluavat käydä näyttelyissä ja harrasta koirilla jotain mukavaa. Vaikka kyse on kääpiöstä, energiaa riittää taatusti agilityyn, Rally-tokoon tai muuhun puuhasteluun. Ministä on moneksi ja pienestä koostaan ja laiskasta maineesta huolimatta varaudu energia pommiin. 


CONSTANTINE OPALPLAST 

( Viewpoint od Valdei Arish- Miss Dior Opalplast)





LAD: Terve

PLL: Terve

LP: Terve

Munuaisarvot: normaalit

Dobbler / Sydän: Terve

Koko: 36cm

Purenta: Tiivis saksipurenta





SKYBAR MILANO 

( Bulliebomba´s Gourdie Gothic - Skybar Cloude Nine)




LAD: Terve

PLL: Terve

LP: Terve

Polvet: Terveet

Munuaisarvot: normaalit

Dobbler / Sydän: Terve

Koko: 40cm

Purenta: Tiivis saksipurenta


19. kesäkuuta 2022

Oooo - Passikuvia!

 

 

Ei sanoja, ei selityksiä, vain pelkkiä kuvia -  O- pentueemme 

esittäytyy  6- viikkoisina

Sia Sophia Di Perlanera 💗 Zaleys to be Eagle Rare 

 

Bäbie´s Garden One in a Million 


Bäbie´s Garden Operation Hope  
 

 Bäbie´s Garden One Hot Phantom

 

Bäbie´s Garden O Sole Mio

Bäbie´s Garden of Course I´m Perfeckt


Bäbie´s Garden Only King of the Hill


 

Bäbie´s Garden On the Rocks


 

Bäbie´s Garden Over the Moon


 

Bäbie´s Garden Obviously Heartbreaker