Maaliskuu 30, 2011, klo 08:53 »
Ei uutta auringon alla. Bebe voi hyvin, paksusti ja muhevasti... Eilen illalla taas läähäteltiin ja kerkesin jo Mikalle sanoa että vedän pikkusikeät ennen kuin mestarikätilö aloittaa hommansa. Vaan turha luulo ! Hetken siinä puhkuttuaan kömpi omalle patjalleen ja nukahti. Synnytysnurkassa on siis tällähetkellä kovin hiljaista.. Paitsi ei olekaan! Lulu Luppanenhan se siellä riehuu, pomppii ilosta ja lötköttelee Beben patjalla. Vähän on siis pennun korvikkeella lurpat korvat, kirjava turkki ja lyhyt kuono. Mutta Lulu nauttii vielä hetken...
Aamulenkki meni mukavasti , itselläni on kyllä vaikeuksia nousta sillä yöllä käydään edelleen muutaman kerran pissalla, mutta Bebe kyllä jaksaa. Vatsa painaa vauhdissa kovasti ja takatassut raahautuvat perässä minkä vauhdissa kerkeävät. Eli huippukömpelöä menoa. Naapurin Nori on niin nopia, sutjakka Beben rinnalla, ja Nori oli tänään niin nopea että Bebe yritti pysyä kyydissä melko huonoin tuloksin. Mutta yritti kuitenkin. Humps Humps Humps maha hötkyi hitaassa laukassa sitten yritettiin kömpelöä leikkiä mutta se ei enää Mammalle maistu. Bebe tulee suosiolla turvaan jalkojeni taakse ja viestittää että nyt ei ehkä jaksa tuollaista menoa ja Nori on olelksi viisas ja ymmärtää tilanteen. Mamma jäi kotiin odottelemaan Mikan kanssa edistystä tilanteeseen ja kätilökasvattaja siirtyy tekemään päivän töitä oikeissa töissä. Eiliset vieraat olivat oikein mukavia ja fiksuja ja nyt voi levollisesti alkaa odottaa tulevaa syntymää. Vaikka pentuja on tulossa paljon niin kiinnostusta pentuetta kohtaan on ainakin riittänyt. Joku muukin siis uskoo tähän yhdistelmään kuin Minä !
Huhtikuu 01, 2011, klo 16:41 »
Pystyn just pysymään FBssä ja omalla foorumilla ja tän unohdin tyystin.
Kun toivun tästä ihanuudesta niin laitan jotain mukavaa luettavaa. AINAKIN TYTÖT ja MIKA ovat olleet suurena apuna. En ikimaailmassa pärjäisi yksin. Pääsen kohta nukkumaan sillä olen herännyt to aamuna 5.30. Siihen nähden ihmettelen kuinka olenkaan hereillä?! Outoa. Päivällä väsytti valossa mutta nyt on helpompi olla. Synnytys on ollut HELVETIN hidas. Stressaannun tällaisesta paljon. Onneksi Bebe ei. Se on ihan super Mamma ja kun pennuilla on SUPER iskä, niin ihan mahtava juttu.
8 Varaajaa ovat nyt vahvistaneet pennun ja odotan vielä 2 parinkunnalta tietoa.
Vasta sitten nähdään mitä meillä on myynnissä ja mitä väriä. Ei voi tietää , että ottaako Ruskean
vai mustan itselle , eikun Michela siis
Huhtikuu 02, 2011, klo 14:02 »
Ihan ensin haluan kiittää Teitä kaikkia suuresta tuesta jota olen saannut pisimmän kokemani synnytyseepokseni aikana.
Oli hämmästyttävää kuinka paljon ihmiset viettävät aikaansa hereillä silloin kun itse nukun umpiunta! Kun Bebsun avautuminen aloin To iltana 22.00 aikoihin , Työntöpoltot 05.00 aikoihin, ensimmäisen pennun syntymä about tuntia myöhemmin.Viimeinen pentu syntyi kuolleena tänä aamuna joka tarkoittaa sitä että pentuja oli yhteensä 14 kpl. Hurja määrä.. Ja kun lähtökohtana oli se että olin liikenteessä oman kalenteri mukaan ja aattelin että jos saadaan edes pari pentua niin olisin tyytyväinen. Keväästä tulee muutenkin rankka rakentamisen, muuton ja pentujen takia mutta nyt on turha itkeä kun on peet housuissa
Nyt alkaa tuo todellinen huolto ja hoito. Pennut on jaettu kahteen ryhmään. Toiset nukkuvat huovan alla ja toiset ovat tissillä. Muutama pentu on huolestuttava kuiva yön jäljiltä joten meillä on menossa tehonesteytys. Se tarkoittaa sitä että varmistamme että JOKAINEN pentu tunnistettavsti syö masun täyteen tissistä. Lisäravbitoakin on hankittu ja maistattemme tuttipullosta lisäksi vielä nestettä suuhun. Nyt on menossa ratkaisevat vuorokaudet ja pitää vain jaksaa pitää vahtia, syöttövuoroja ja syöttövuoroja toisten perään. Bebe on kovilla, mutta onneksi se on mitä hellin ja rakastavin emo. Kärsivällisesti huoltaa ja hoitaa ja kun joku pentu on tehotarkkailussa tissillä niin odottaa kun sanon että vauva nyt syö ensin ja sitten pestän ja putsataan. Muutamat jälkeiset ovat tuleet ulos ja tilanne näyttäisi rauhottuvan. Itsellä alkaa tämä stressaavin vaihe. Pelkään koko ajan että ne eivät saa tarpeeksi ravintoa ja emän maitoa. Olisi hirveää menettää pentuja tässä vaiheessa kun ihanat koditkin ovat jo valmiina. Ajatukset kerkeävät rullaamaan yön aikana mitä ihmeellisimmissä asioissa ja tulee pohdittua ikäviäkin asioita yön pimeinä tunteina.
Nyt on kuitekin päivä, punnitukset on tehty ja saamme tarkkailun toden teolla käyntiin 100% volyymilla. Koko perhe on auttamassa sillä en minä ainakaan jaksaisi painaa yksin 24/7 . Sen tämä Hunnilauma kyllä nyt vaatii seuraavan reilu viikon. Kun saadaan vähän dataa alle ja nähdään kenellä paino nousee paremmin ja kenellä huonommin niin pystyy sitten keskittymään yksittäisiin pentuhin paremmin. Nyt siis tsempataan kaikkia tasaisesti ja katsotaan että masut ovat täynnä jokaisella varmasti.
Vartiointia tarvitaan myös siihen kun Mamma vaihtaa kylkeä. Kuului vain vaimeaa yninää jostain ja niin oli litistymässä yksi pentu rintakehän alla. Hitto sentään. Kyllä ei voi yhtään levätä ettei vain sattuisi vahinkoa. Tällä hetkellä pää on vielä melko tyhjä sillä mutta torstaiaamun jälkeen unia on tullut vedettyä reilut 5- 6 h . Kun saan tyhjennettyä itseni adrealiinista ja pystyn rentoutumaan niin ehkä ajatuskin alkaa rullailemaan paremmin. Nyt fokus on vain ja ainostaan ruokinnassa ja lämmössä. Pentu jonka masu on täynnä ja lämmin olla on tyytyväinen.
JA AINA pikatsekki
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 ja sitten voi pitää vaikka läppäriä sylissä ja naputella jotain tarinaa ennen kuin pitää näköjään taas nostella tissille yhtä jos toista Öddismöndiäistä
Huhtikuu 04, 2011, klo 12:34 »
Rankkaa, eipä voi muuta sanoa. Nyt tuntee luissa ja ytimissä miltä on Kridestä tuntunut Ebbin pentueen kanssa. Ihan hirveää vaikka meillä ei ole sellaista katastroofia ole nähty. Kun valvoo tarpeeksi monta yötä niin kyllä alkaa mielikuvitus käymään ja objektiivisuus on kaukana. Yritä siinä sitten arvioida pentujen tai emän kuntoa. Ei se Bebe niin hyvin viikonlopun aikana voinutkaan. Onneksi saimme lääkkeet jotka alkavat puremaan. Viimeyönä oli muutamia väristyskohtauksia. Lääkäriin emme lähteneet koska ne olivat lieviä ja kokemukseni yöpäivystyksistä ovat todella huonoja. Aamu on valjennut ja Mika jäi hoitamaan pienokaisia kun joudun olemaan töissä. Minulla on yksi suurimmista asiakastapahtumista Keskiviikko-aamuna ja painan sitä päivisin ja pentuja hoidetaan sitten öisin.
Iloisena uutisena voi sanoa että ainakin 8 pennun tilanne on stabiili ja painot ovat lähteneet nousemaan. 2 Pennun tilanne on ok edellen mutta painon nousu on minimaallista (joskin olematonta) ja 2 pennun tilanne on auki edelleen. Painot laskevat jokaisessa punnituksessa aina vähäsen ja tänään sitten konsultoidaan lääkäriä mitä asialle pitäisi tehdä. Yläkerran Minnin apu ja seura tekivät hyvää. Jaksoin hyvin valvoa illalla ja syötin pentuja yhtäjaksoisesti illasta 1.00 saakka yöllä ja sen jälkeen sain pikkutuhisijat tyytyväiseksi ja mahat täytetyksi. Mika astui remmiin siitä eteenpäin ja päästin hänet nukkumaan kello 5 aamulla ( ja jäi rysän päältä kiinni.. Pennut ja ukko kuorsasivat tasatahtia ) jotta pääsi heräämään taas 8 laatikon äärelle kun itse lähdin työhön. Tänään saamme syöttöapua Katilta ( iso iso iso kiitos ) niin saan itse levättyä alkuillan jotta jaksaa painaa alkuyön Ensiyönä onkin ruhtinallinen tilanne sillä Michela pääsee auttamaan kun ei ole töitä ja koulu alkaa vasta kympiltä. Lisäksi Merita on tulossa hoitamaan vaavoja päiväksi ! Vau, apua saa odottamattomilta tahoilta ja Kirsin viisain sanoin että kannattaa ottaa apua vataan kun sitä tarjotaan... Vähän aikaa meni sisäistämiseen. Ei siis tarvitse olla pentulaatikon sankari yksin kun on ihania auttavia käsiä ympärillä! Nyt töissä fiilikset ovat varovaisen toiveikkaat. En kyllä ole uskaltanut soittaa Mikalle ja kysyä punnituksen tuloksia. Mutta me jatketaan ja jaksetaan. On se kumma kuinka noin pienistä nyyteistä kasvaa "muka-niin-pelottavia-otuksia" joilla on edessä monta "vauhtia ja vaarallisia"- tilannetta. Ja varmaa on että niitä tullaan ihastelemaan ja kauhistelmaan, nuita maailman suloisimpia otuksia, minun omia Marsupilameita
Huhtikuu 05, 2011, klo 19:37 »
Katille lämmin kiitos eilisistä unista. Teki terää ja ajatus näyttäisi kulkevan hetkittäin.
Ilta oli raskas koska oranssi pentu romahti ja jouduimme lähtemään eläinlääkäriin kahdeksan aikoihin. Olimme takaisin puolikymmeneltä ja aloimme huolehtimaan pienokaisista. Paino on noussut mukavasti per pentu. Myös oranssilla vaikka muuten pikkuinen on kovin unelias ja väsynyt. Pitää auttaa tissillä ja suojella mörssäreiltä. Pitää varmaankin jakaa kahteen ryhmään uudestaan , eli isot ja pienet
Beben vointi on ok. Vaikuttaa siltä että keho ei ole vieläkään ihan mukana maidontuotannossa mutta muuten on ihanan huolehtivainen. Pyrkii menemään kerälle ja suojaamaan rintojaan välillä. Mutta kun pennut alkavat pyöriä niin menee kyljelleen ja tarjoaa maitobaaria. Muuten niin ahneesta koirasta on tullut harvinaisen nirso. SYÖ VAIN KÄDESTÄ , ei kupista. Ruokaan sekoitetaan jauhelihaa, tonnikalaa, smetanaa, kuohukermaa- Ihan mitä vain että maittaisi. Välillä mietin että onkohan tämä ok että ruoka ei maistu? Ja liittyy varmaankin osittain siitä kalkkikrampista josta toipuminen on ollut hidasta.
Koska Kati auttoi illalla ja Michela otti ekan vahtivuoron niin unia tuli nukuttua ruhtinaalliset 1 + 5h !
Tänä yönä taas päivystetään aamuyöstä joten katsotaan kuinka huominen päivä sujuu. Ja jos oikein muistan niin minulle on tulossa Torstaina kokonaiset yöunet! Wauuuuuuu, niitä odotellessa voin siis naputella tätä muistiota.
Koska kasvattajana ei ole koskaan valmis niin tämän pentueen opetus oli
1. Liian suuri pentue
2. Liian pitkä synnytys. Olisi pitänyt luottaa omaan vaistoon ja hakea se oksitosiini kuin uskoa kiireistä lääkäriä jonka mielestä synnytys oli normaali
3. Tästä johtunut kalkkikramppi
4. Toipuminen ei tapahdu yhdessä yössä
Kaikkea paskaa pitää kokea jotta tulee osaavammaksi ja viisaammaksi kasvattajaksi ensi kertaa varten- Ihan kuin olisi joku sanonut että " Vastoinkäymiset kasvattavat" ja Se mikä ei tapa , vahvistaa. Näin se on konkreettisesti kyllä havaittu. Vaikka vältyttiin täydeltä katastroofilta niin henkisellä puolella se on siltä tuntunut. Otan asiat liian henkilökohtaisesti ja sorrun Minä- itse- osaan syndroomaan. Tuntuu että kontolli pettää jos en ole itse valvomassa ja huolehtimassa.Tässäkin on opetus. Joskus on hyvä luottaa että myös muut voivat pärjätä hankalassa tilanteessa ja ottaa apua vastaan kun sitä tarjotaan.
Nytkin tätä kirjoittaessa Minni vaalii Oranssin ruokarauhaa ja minä kirjoittelen, laitan kohta astioita, moppailen ja imuroin sekä pääsen viemään pyykkejä kuivumaan. Siis meinaan saada vähän järjestystä tähän henkiseen ja osittain konkreettiseen kaaokseen. Ja se tuntuu hyvältä. Epäjärjestys on ällöttävää ja on ihanaa kun saa tavarat paikoilleen ja kynttilät pöydälle palamaan. Ilta- ja yövalvominenkin on kivaa kun on vähän tunnelmaa, kukkiak pöydällä ja siisteyttä ympärillä. Eli ihan selvästi helpottaa!
Nyt siis lähden " normaalin" perheen Äidin hommiin ja uskallan jättää pennut Minnin hellään huomaan. Tämän urakan jälkeen meinaan köllötellä pentupatjalla ja ottaa kainaloon pari pentua ja suukotella ja kaulailla niitä. En ole pystynyt vielä nauttimaan kovasti vauvoista työmäärän ja väsymyksen takia mutta nyt meinaan antaa itselleni luvan hengähtää ja nauttia minun loistavista pikku Öddismöndiäisistäni.
Meritan, Katin ja Minnin säästämillä voimilla menään iloisesti loppuviikkoa kohti jolloin saan apua Katjalta ja pääsen nukkumaan koko yöksi!! Olohuoneesta kuuluu sellainen maiskutus että tämä kijroitus voikin loppua sitten sanoihin:MUMS MUMS MAISKIS - Tässä siis pentueen ensitervehdys maailmalle
Huhtikuu 07, 2011, klo 03:17 »
Kotiuduimme juuri EKKn teholta. Beben kunto romahti illalla 23 aikoihin.
Kohtutulehdus tai nisätulehdus, ei pystytty määrittelemään. Ultrassa kohdussa oli jotain epämääräistä massaa, vesiarvot ovat sekaisin ja tulehdusarvot koholla. Tehohoidossa vedetty sisään nestettä, kalkkia ( sekin arvo oli matala) ja särkylääkkeitä'. Lämpö ensimittauksella 40.5 ja 2.5h kuluttua 38.00 eli lääkkeet antoivat vastinetta. Synolux kuuri päällä ja aamulla katsomme tilanteen uudelleen. Jos asia ei korjaannu niin Bebeltä poistetaan kohtu huomisen päivän aikana. Eli Katja, kyllä minä tarvitsen sinun apuasi todella huomenna, oli tilanne mikä hyvänsä.
Lopetan tämän yön hyviin uutisiin. Oranssi pentu on jä kovasti jäntevöitynyt ja maaidon tuotanto on käynnistynyt hurrrjaksi. Eli itse veikkaan nisätulehdusta vaikka kohtutulehduksen riskiä ei voitu sulkea pois. Nyt sanon hyvää yötä , kello on 3:11 ja yritän saada unta. Jätän pennut ja Beben Mikan hellään huomaan ja kainaloon.
Huhtikuu 11, 2011, klo 12:55 »
 |
| Isa, Dana, Uhma & Möhkis |
Ihan hirveän rankka viikko takana kaikinpuolin. On koettu kaikkea jättistressistä , avun saamiseen, unettomista öistä päästy pikku hiljaa unellisiin öihin. Viikonloppu oli ja meni. Saimme ystäviä kylään lauantaina ja yhtäkkiä tajusin että keittiössämme ei ole viikkoon valmistettu ruokaa kenellekkään muulle kuin Bebelle ja pennuille. Oli siis aika tehdä jotain. Jalin ja Jukan seurassa risotto ja broileri maistui herkkuruualta ja Niinan ja Timin liittyessä seuraan mansikat ja kermavaahto tuntuivat luxukselta! Niin ja koska muut istuivat pentuja katsomassa niin minä sain tehdä ( ja rentoutua) kotitöiden äärellä kuten pyykkiä pesten ja kotia siivoten. Outoa mutta taitaa olla ainutkertaista että noin rentoutuu! Ja Mikalle ei saa kertoa tai luulee että pidän siivoamisesta!
Katjan yökylän jälkeen kaikki on alkanut mennä paremmin. Tuntuu että torstain- ja perjantain hyvin nukutun yöiden jälkeen alkaa oma kunto ( muisti ja jaksaminen) olla perempi. Lisäksi pennut ovat vahvistuneet kovasti ja ovat nyt aikamoisia palleroita Ja ette tiedäkkään kuinka kaunis voi ruskea väri olla! Voi että kun ihailin niitä eilen auringon paisteessa. Tummia, suklaanruskeita pikku suklaapalleroisiani. Ovat ne niin ihania. Persoonallisuuksiakin jo löytyy. Sinipantainen poika on maailman nopein kaveri, ja melko hätäinen. Hirrrrveä kiire tissille aina ja kiire on niin kova että vaikka tissi olisi suussa niin ei heti huomaaa. Vaan sen jälkeen alkaa hillitön jyystäminen ja repiminen ja lypsäminen, voi Mamma parkaa Punainen ja keltainen tyttö ovat varsinaisia paksukaisia ja Punaisesta onkin tullut Pulla , pyöreä ja maltillinen mutta kummatkin löytävät tissin rauhallisella ja varmalla otteella, jättäen kaikki alleen ja keilaten massallaan kaiken yli. Lila tyttö on sisukas ja tarmokas kaikissa liikkeissään, samoin turkoosi poika. Viherä poika on nautiskelija niin kuin muutama muukin. Syövät hartaasi, hissukseen ja kiireettä. Eli variaatioita löytyy kyllä!
Elämä alkaa tasaantumaan. Bebe on niin uppotunut pentujen hoitoon niin että ruoka maistuu vieläkin todella huonosti. Juo kyllä ja alas menee kaikki maailman energialitkut äidinmaidonkorvikkeesta, Kareksen turbojuomaan ja lihaliemeen. Syö nirsosti silloin tällöin mutta boostataan koko ajan että ruokahalu paranisi. Antibiootit ovat vielä päällä mutta säästyimme kohdunpoistolta. Nisätulehduskin on saatu kuriin imemällä ne tyhjiksi montakertaa päivässä ja kalkkikramppi hoidettiin piikillä joten kyllä alkaa elämää helpottamaan tämän päivän jälkeen.
Loppukaneetiksi en voi muuta kuin kiittää nykyistä sosiaalista mediaa. Mistään ei ole saanut sellaista " turvaverkkoa" apuja ja neuvoja hädän hetkellä reaaliajassa kuin siellä.
TUHANNET KIITOKSET KAIKILLE JOTKA OLETTE OLLEET MUKANA tässä tuskaisessa alussa. Nyt kun katson laatikkoon, näen siellä pulleita, vahvoja, elämänhaluisia pikkudobermanneja ja kiitos siitä kuuluu kaikille . teille jotka olette olleet mukana ajatuksella , ohjeilla ja avuilla.
Nyt alkaa se vaihe kun näistä pikku Öddismöndiäisistä voi alkaa nauttimaaan!
