Virvon varvon tuoreeks terveeks...

 

Pienet noidiksi pukeutuneet virpojat kiertävät taas ovillamme tulevana palmusunnuntaina. Toisten iloksi ja toisten kauhuksi....

Virpominen on vanha itäsuomalainen, ortodoksisuuteen liittyvä palmusunnuntain perinne. Kun Karjalan siirtoväestö asutettiin muualle Suomeen, virpomistapa levisi heidän mukanaan. Pian itä- ja länsisuomalaiset tavat alkoivat sekoittua keskenään yhdeksi perinteeksi: noidiksi, jotka kiertelevät virpoen ovelta ovelle.

Yleensä pienten virpojien suusta kuulee tällaisen virvontaluvun: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Vitsoista annetaan palkaksi karkkia, kuten suklaamunia.



Palmusunnuntai - yksi suurista juhlista Ortodoksille

Ortodoksinen kirkko luokittelee palmusunnuntain eli Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistopäivän yhdeksi kahdestatoista suuresta juhlasta. Se on pääsiäisen ylösnousemuksen esijuhla. Kristus ratsasti Jerusalemiin kansanjoukkojen (Joh.12:12-19) – erityisesti lasten – tervehtiessä häntä palmunoksin ja riemuhuudoin. Jo 300-luvulla kristittyjen tiedetään kulkeneen palmusunnuntaina kulkueissa palmunoksat käsissään muistaen Vapahtajan Jerusalemiin ratsastamista. Kristinuskon levitessä juhlan vietto siirtyi kaikkialle kristilliseen maailmaan. Meillä pohjoisessa palmunoksat on korvattu pajunoksilla, ensimmäisillä talven jälkeen heräävillä kasveilla. Virpominen ja virpomavitsa tulevat venäjän kielen pajua tarkoittavasta sanasta ”verba”. Venäjäksi palmusunnuntai onkin ”pajusunnuntai” (Вербоное воскресение / verbnoje voskresenie).

Pajunoksat siunataan pyhitetyllä vedellä palmusunnuntain aaton eli Lasaruksen lauantainn vigiliassa. Siunattujen oksien kera lapset ja lapsenmieliset aikuiset menevät sukulaisten ja ystävien luo toivottamaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Lahjaksi saatu virpomavitsa pitäisi säilyttää ikonin takana Helatorstain eli Kristuksen taivaaseen astumisen juhlan aattoon asti. Tuolloin siunattu virpomavitsa hävitetään polttamalla. Kauniisti koristelluista vitsoista täytyy luopua, aivan kuten opetuslasten täytyi ”luopua” Kristuksesta hänen astuessaan taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.



Virpovitsojen siunausrukous

Herra, meidän Jumalamme, jonka istuinta kerubit kannattavat.

Sinä olet ainoalle Pojallesi, Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, antanut voiman ja lähettänyt hänet pelastamaan ristinkärsimyksillään, hautaan laskeutumisellaan ja kuolleista nousemisellaan maailman.

Kun Hän ratsasti Jerusalemiin kärsimään vapaaehtoisesti , niin pimeydessä ja kuoleman varjon maassa asuva kansa otti käsiinsä palmunoksia, voitonmerkkejä, edeltä kuvaten ylösnousemusta.

Tätä esimerkkiä noudattaen mekin olemme ottaneet käsiimme pajunoksia. Ja niin kuin kansanjoukot ja lapset tervehtivät Sinua hoosiannahuudoin, niin mekin veisaamme kiitosta tullaksemme otollisiksi saavuttamaan pääsiäisjuhlan, ylösnousemuksen kunnian Kristuksessa Jeesuksessa.

Sillä hänen kanssaan ja kaikkein pyhimmän, hyvän ja eläväksi tekevän Henkesi kanssa Sinä olet kiitetty nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Amen