On se lohdutonta. Kesä on mennyt ja isot ruukkuni näyttävät kammottavilta. Olen jo pidemmän aikaa katsonut niitä ja ajatellut että jotain pitäisi tehdä mutta aikani on ollut rajallinen ja inspiraationi on ollut aikalailla kadoksissa. Nyt viikonloppuni oli vähemmän ohjelmallinen tarkoituksella , joten sain vihdoinkin tehtyä sen mitä mieltäni on kalvanut.
Katsokaa nyt itsekin , lähtöötilanne on lohduton. Tuija vinossa, juurellaan paleltunut tulilatva sekä kuivinut salvia. Huh. Romua ja tomua ympärillä karmeat määrät. On sahaa, ruuvikonetta, saappaita ja perunakoreja.
Mutta odottakas, kohta alkaa lyyli kirjoittamaan ja tästäkin kuistista tulee kutsuvan näköinen. Raivaus alkakoot tavaroista ja ruukkujen tyhjennyksestä. Sen jälkeen varustaudutaan kahdella eri oksasaksilla ja jättikassilla mihin kerään materiaaleja metsästä. Olen aina väistänyt mäntyä mutta se siintää mielessä. Männyn havut eivät karise ja oksat kuivuvat kutakuinkin muotoonsa. Samoin koivikossa olen ihastellut tuoreiden pienten nuorien koivujen runkoja joten eiköhän näistä jotain saada aikaiseksi
