Mitä tapahtuikaan viikonloppuna?

 

... Se jää mysteeriksi..

 

Maanantaina Bebsun tilanne näytti siltä että vatsatautia pukkaa, ilta oli jokseenkin normaali mutta sitten se alkoi kun olisi pitänyt alkaa nukkumaan. Hän oli todella huonovointinen ja juoksutti minua maanantai- tiistai välisenä yönä 6 kertaa ulkona ja pari kertaa taisi Mikakin nousta. Suurimman osan yöstä se seisoskeli ja tarkkaisin siksi vatsanseutua vatsalaukun takia, jos se olisi heittänyt vaikka kuperkeikkaa. Ilmaa ei ollut eikä tuntunut mutta silti koira pökötti kuin sahapukki. Täysin epänormaalia.

 

Olin aamulla melko väsynyt mutta suuntasin töihin, sovimme että soitan sairaalaan ja Mika vie koiran hoitoon päivällä kun heille sopii. Bebe on niin ihana kun sen voi oikeasti jättää hyvällä mielellä hoidettavaksi. Hänen käsiteltävyys saa hoitajilta täydet 10 pistettä. Kun lähdin töistä, tytöt olivat jo laittaneet varjoaineet sisään ja pari kuvaakin oli keritty ottamaan, samoin verinäytteet. Nesteytys aloitettiin kun kerkesin istumaan koiran viereen.

 




Siellä se raasu lepäsi häkissä rauhallisesti odottaen seuraavaa käsittelyä. Hän on aina niin ihana, tekee mitä pyydetään. Kun laitettiin tippaa, niin ojentaa tassun, kun otetaan röntgenkuvia niin makaa kiltisti aloillaan pöydällä.

 
Huoli oli silti karmea. Varjoaine ei liikkunut tahdotulla tavalla ja tulehdusarvot olivat pilvissä, samoin haima- arvot. Koska Bebsu ei ollut syönyt mitään niin saimme otettua paastoarvot häneltä samalla kerralla. Tulokset tulevat myöhemmin koska ne lähetettiin Vetlabiin tutkittavaksi.

 
Varjoaine paljasti heti että vierasesinettä ei ole mutta suolisto oli kummallisesti sykkyrällä, turvoksissa painautuneena lähes selkärankaa vasten. Se näytti todella omituiselta siskonmakkara pötikältä joka oli räjähtämässä. Siinä siis syy että ei varjoaine oikein liikkunut suolistossa. Kävelyä ja tippaa, sillä saatiin vähän ainetta liikkeelle ja illan mittaan tilanne alkoi rauhoittua. Pääsimme lähtemään kotiin ilta kahdeksan hujakoilla, muutama satanen köyhempänä. Hoito oli ensiluokkaista ja mukavaa. Ikävästä tilanteesta ja kiireestä huolimatta Hertassa on aina kiltti ja auttavainen henkilökunta. Bebsu oli heille ylimääräinen vieras joka otettiin ” väliin” hoidettavaksi.

 
Vierasta esinettä ei siis löytynyt. Luulin itse aluksi että antamani lampaanpotka oli nielty liian suurena palasena. Se ei olisi ollut ihme.

 
Mitä muuta?

 
Haimatulehdus? Siihen saadaan vastaus tällä tai ensiviikolla. Sitä varten syödään nyt antibiootteja.

 
Suolistotulehdus? Maybe, siksi olemme nyt hyvin kevennetyllä ruualla. Ja ei se pahaa tee Bebsulle jonka vaaka näytti lääkärissä… 38.9 kg, Oho…

 
Myrkytys? Itse asiassa kyllä, erittäin mahdollinen ja todennäköisin vaihtoehto. Meiltä katosi viikonloppuna ihania lumimanteleita ja suklaata mystisesti. Luulin aluksi että Lola olisi popsinut ne mutta näyttää siltä että toinen on ollut hommissa ja toinen on nauttinut tuotoksista yksin. Sen lisäksi mokkapalat lähtivät myös kävelemään. Mutta kenen suuhun? Ilmeisesti Beben. Eli suklaista yliannostusta epäillään mutta se jää nähtäväksi. Joten kun Joulu lähestyy niin tässä meille kaikille muistutusta siitä että suklaa on koiralle OIKEASTI vaarallista.

 

Suklaa on liikaa nautittuna epäterveellistä minulle mutta näköjään myös koiralleni.

Asetelmia ruukuissa

 

Yksinkertaista ja kaunista.

 

Koripalloja joissa valot ja lunta päällä, voiko olla parempaa?

Voi tietenkin jos pitää vilkkuvista värivaloista tai valokaapelista mutta

joskus on hyvä pidättäytyä yksinkertaisuudessa

 

 

Pienillä yksityiskohsilla ja somistamisella saa aikaiseksi ihanan tunnelman

 

Amppeli ilman kukkia- Haittaaks se?

 

 

Nämä ovat kivan näköosen kun tehdään aidoista materiaaleista ja

lumi sataa pintaan. Uskokaa pois.

 

Autotalli - Valoa pimeyteen

 

 

Voi kyllä!

 

 

 

Pikapäivityksenä voin kertoa että viimeisetkin pihan putkityöt on saatu tehtyä ja kaivannot täytettyä. Nyt odotamme soraa ja hiekkaa tulevaksi kun sellaista joltain työmaalta irtoaa.

 

Autotallin sähköistys etenee hurjaa vauhtia. Mika on asentanut valoja paikoilleen ja sähkömies on puuhastellut vetäen johdotuksia ympäri hallia. Ulkovaloja vielä odotellaan talliin.

 

Putkimieskin kävi piipahtamassa säätämässä lämpöpumpun ja katsomassa autotallin putkitilannetta. Työt jatkuvat tällä viikolla joten heti kun saamme ovet asennettua ja

villat puhallettua katolle lämmöt voidaan kytkeä päälle.

Siis tämä olisi tarkoitus tapahtua enne joulua mutta katsotaan mihin rahkeet riittävät.

Tervetuloa Joulukotiin

 

 

Amerikkalaisia unelmia etuoven koristuksista. Kuvat ovat kovin yltäkylläisiä mutta

luulen että kyllä tästä voisi jonkun idean kyllä napata!

 

Tällä viikolla on hyvää aikaa miettiä ja laitella pihaa joulukuntoon. Jouluvalothan meillä perinteisiesti sytytetään ensimmäisenä adventtina joten onhan tässä muutama päivä hyvin aikaa

valmistella jotain mukavaa.

 

 

 

Yhtä juhlaa

Viimeinkin, ja kuukauden myöhässä saimme kylään pikkuvieraita yökylään lauantaina.

 Meillä vietettiin keppihevosteemalla synttäreitä 5 tytön voimin. 

On ihana seurata lapsia jotka ovat liikunnallisesti lahjakkaita unohtamatta kädentaitoja. 

Koristelut ovat muuten Marién omaa käsialaa, kuten kattaus ja tuulihatut. 

Virkeää viikonloppua

 Vaikka keli on kuinka ikävä,  jaksaa sataa ja jalat uppoavat nilkkoja myöten saveen.

En lannistu. En kerta kaikkiaan.

Sitä sitkeemmin painelen metsään keräämään sammalta, havuja ja muita materiaaleja

 että voin keskittyä tekemään kaunista ympärille. Löysin netistä muutaman aivan ihastuttavan ideakuvan joista voisi hyvinkin ottaa mallia

Metsänvihreää

 

Ihan vain pikkuisen kokeilen miltä näyttää havunvihreä valopallojen kanssa.

Ihan pikkuisen vain...

 

 

Vihreää ja valkoista

 

Vihreää ja valkoista- Kuinkas muutenkaan.

 

Helleborukset, valkoiset hyasintit, phaleonopsis ja valkoiset amaryllisekset. Vähän havuja ja sammalta ympärille ja muutama koriste. Muuta ei tarvita niin koossa on ihana asetelma.

IL : Dobermanni ihmiset puolustautuvat

ILTALEHDEN jutun voit luke täältä

Lainaus lehdestä: Niin paljon Niemi ei luota koiriinsa, että jättäisi ne valvomatta lasten seuraan. Tämä ei koske ainoastaan dobermanneja, vaan käytäntö oli aiemmin sama Niemen sekarotuisen koiran kanssa.

 "Vahdin koiria lasten seurassa, koska koira on aina koira. En ikinä luottaisi lapsia olemaan yksinään omien eikä muiden koirien kanssa"


 Niinkö Sonja sanoi? Olen täysin eri mieltä asiasta . Huh, koira on kyllä aina koira mutta kyllä itselläni on tähänkin hieman erilaisia kokemuksia. Totta kai koira ja lapsi pitää voida olla yhdessä ilman 100% valvontaa. Kun perheeseen syntyy lapsi, niin aikuinen on ratkaisevassa asemassa miten yhteiselo onnistuu. Ottamalla koiran mukaan lapsen arkeen normaalisti alusta saakka , kahnauksia ei dobermannin kanssa ole syntynyt. Sekä lapset että koirat tulee tapakasvattaa yhdessä, yhteisiä sääntöjä noudattaen. Kun koiraa opetetaan kunnioittamaan ihmistä ja lasta niin yhtälailla lapsella tulee olla kunnioitus eläintä kohtaan. Näillä maalaisjärjen hipuilla olen luotsannut maailmalle melko monta pentuetta ja hienoa dobermannia.

Ei lapsella ole oikeutta kiipeillä koiran päällä, vedellä sitä hännästä tai korvista. Yhtälailla koira ei saa hyppiä lasta vasten, ottaa sen leluja, olivat ne lattialla tai käsissä. Tosin esim ruokailessa koirat tuntuvat aina makoilevan lasten jaloissa. Syytä voi miettiä tai olla miettimättä. Meidän perheessä koiraa on ainakin syötetty salaa lasten toimesta pöydästä ja toimivat tehoikkaina imureina kun pikkulasten jäljiltä ruokailu ei ole ollut ihan siistimmästä päästä. Koirat ovat fiksuja. Ne oppivat jo alusta saakka mistä saa makupaloja ja keneltä niitä ei todellakaan tipu. 

Mutta oman kokemuksen mukaan lapset ja koirat ovat kovin taitavia kehittämään yhteisiä omia leikkejään joita leikitään ihmislapsen ehdoin. Olen seurannut ilolla muutamia tällaisia leikkejä jokaisen koirani ja kahden lapsen varttuessa.

Nouto ja pitoleikki: Koira tuo lapselle lelua, lapsi laittaa koiran suuhun käden ja ottaa lelun. Juostaan ja rallataan, lelu tipuu lapselta koiran " jahdatessa" . Koira nappaa lelun, rallaa ja tuo lapselle sen takaisin.

Pallonheitto. Lapset jaksaa heitellä palloa mielettömia määriä ja koirat nauttivat. Jos aikuinen yrittää ottaa pallon, koira juoksee pois pallo suussa eikä luovuta kuin lapselle.

Piilosilla. Lapsi menee piiloon ja koira etsii. Mikä on koiran palkka tässä? Ei ole selvinnyt ikinä. Lapsi kihertää ja kikattaa ja koira on ihan tohkeissaan ja yhtä iloinen.

Peittopaini. Lapsi menee peiton alle piiloon ja koira alkaa etsimään lasta peiton alta möyrien.Koira ei IKINÄ käytä hampaitaan vaan möyrii maassa isomman lapsen kanssa. Tämä lapsi- koirapaini on siis isompien lasten hupia koiran kanssa.


Niin ja kyllähän ne toistenkin koirien kanssa tulevat toimeen ilman 100% valvontaa...Jos joku ei usko niin tervetuloa meidän BG Sunnuntaibrunssille. Metsälenkin jälkeen ne jäävät joka iikka ulos keskenään leikkimään ja painimaan. Mamma Bebsu pitää huolen siitä että lauma on kurissa ja järjestyksessä.

Michela 3v, Blackie ja Toscaninas Madamme Mon Bäbie´s

Dobermanni puri lasta - ajatuksia kasvattajan näkökulmasta

Olen todella pahoillani tapahtuneesta. On surullista että koira karkaa hallitsemattomasti lasten päälle tällä viikolla luetuin seurauksin.  Oli koira iso tai pieni, niin jokainen purematapaus on liikaa ja varmasti traumaattinen ja karmea kokemus lapselle tai aikuiselle. Miksi tällaisia tilanteita sitten sattuu? Koirien omistajien on syytä katsoa peiliin ja esittää itselleen muutamia peruskysymyksiä. Onko tämä aidosti oikea rotu minulle? Jaksanko ulkoiluttaa sitä tarpeeksi? Onko koirani tapakasvatettu ja peruskoulutettu? Yhteiskunnan vaatimukset koiraa ja koiranpitoa kohtaan kasvavat jatkuvasti. Oman kokemukseni mukaan koiraviha on kasvanut ja koirien kanssa oleminen hankaloitunut taajama alueilla. Koiriani on mätkitty kävelysauvoilla ja lyöty hiihtosauvoilla, niiden päälle on ajettu pyörillä vaikka ne ovat olleet kytkettynä. Onneksi koirillani on ollut hyvät hermot ja korkea ärsytyskynnys.

Positiivisia koirauutisia en muista lukeneeni HS laisinkaan viimeaikoina. Ikävistä tapahtumista uutisoidaan ahkerasti, ainakin kun kyseessä on palveluskoira. HS 8.11 Otsikoinnissa hyppää silmille sana Dobermanni. Olisiko rotua mainittu jos kyseessä olisi ollut Kultainennoutaja tai Kiinanpalatsinkoira? Toimittaja osaa myös kertoa että koira oli suurikokoinen dobermanni. Onko toimittaja nähnyt koiran ja todennut sen jotenkin erityisen isoksi rotunsa edustajaksi? Dobermanni luetaan keskisuuriin koiriin mm. dalmatialaisten ja kultaisten noutajien kanssa.

Olen kasvattanut dobermanneja yli 20 vuotta joten tällainen otsikointi luonnollisesti herättää kiinnostukseni, koska kyseessä itselleni rakas ja ihailemani rotu. Dobermanni joita näkee elokuvissa ja jotka päätyvät otsikoihin ovat kovin toisenlaisia kuin olen oppinut tuntemaan näiden vuosien aikana. Dobermanni on iloinen ja tarmokas palveluskoira joka on aina valmis tekemään töitä ohjaajalleen. Se etsii minulle taskusta pudonneet tavarat tai avaimet metsässä, vetää lapsiamme pulkassa ja sen kanssa on mukava käydä lenkillä tai hiihtää talvisin. Se on peruskoulutettuna mitä parhain harrastus- ja perhekoira. Ikävien uutisointien välissä olisi mukava lukea, kuinka dobermanni löysi eksyneen ihmisen metsästä tai vaikkapa dobermanni sai SKL ansiomerkin ansioituneesta kaverityöstä vanhusten parissa. Näitä positiivisia uutisia olisi runsaasti tarjolla mutta ne eivät taida olla kiinnostavia median näkökulmasta.

Raapaisen vain pinnalta sieltä täältä koira- nimistä aihetta josta pitäisi alkaa keskustelemaan. Koiria ei voi sulkea yhteiskunnasta uloskaan. Ei tarvitse lentää kuin Keski-Eurooppaan niin ne ovat tervetulleita ravintoloihin ja kulkevat osasta rannoilla vapaana. Ne saavat tulla toreille ja ostoskeskuksiin. Toisaalta ihmisistä on tullut laiskempia ja koirista on tullut osa kertakäyttökulttuuria. Ostetaan söpö pentu joka kasvaa muutamassa viikossa isommaksi ja isommaksi. Se vaatii koko ajan enemmän aikaasi, rahaasi ja vaivaasi. Tässä kohtaa pentu ei olekaan enää söpö eikä mukava. Se syö kenkäsi, puree käsiäsi ja järsii huonekalusi. Se elämä on kaukana lifestyle blogien kiiltävästä arjesta.

Marina Kärkkäinen, Kennel Bäbie´s Garden

Poro on nyt IN

Olen päättänyt että poron taljat ovat nyt muodissa. Kävin googlettamassa kuvia ja katsomassa miten ihmiset ovat niitä sisustuksessa käyttäneet. Ihania ideakuvia, kohta saa taljat kyytiä minulta eikä La Loulalta. Kuvia siis tulossa kun saan puunattua ja kuurattua vähän asuntoa ravan jäljiltä kuntoon.

Nyt kuitenkin hiljennymme ihailemaan näitä kuvia

Happy Halloween !