Olen todella pahoillani tapahtuneesta. On surullista että koira karkaa hallitsemattomasti lasten päälle tällä viikolla luetuin seurauksin. Oli koira iso tai pieni, niin jokainen purematapaus on liikaa ja varmasti traumaattinen ja karmea kokemus lapselle tai aikuiselle. Miksi tällaisia tilanteita sitten sattuu? Koirien omistajien on syytä katsoa peiliin ja esittää itselleen muutamia peruskysymyksiä. Onko tämä aidosti oikea rotu minulle? Jaksanko ulkoiluttaa sitä tarpeeksi? Onko koirani tapakasvatettu ja peruskoulutettu? Yhteiskunnan vaatimukset koiraa ja koiranpitoa kohtaan kasvavat jatkuvasti. Oman kokemukseni mukaan koiraviha on kasvanut ja koirien kanssa oleminen hankaloitunut taajama alueilla. Koiriani on mätkitty kävelysauvoilla ja lyöty hiihtosauvoilla, niiden päälle on ajettu pyörillä vaikka ne ovat olleet kytkettynä. Onneksi koirillani on ollut hyvät hermot ja korkea ärsytyskynnys.
Positiivisia koirauutisia en muista lukeneeni HS laisinkaan
viimeaikoina. Ikävistä tapahtumista uutisoidaan ahkerasti, ainakin kun kyseessä
on palveluskoira. HS 8.11 Otsikoinnissa hyppää silmille sana Dobermanni.
Olisiko rotua mainittu jos kyseessä olisi ollut Kultainennoutaja tai
Kiinanpalatsinkoira? Toimittaja osaa myös kertoa että koira oli suurikokoinen
dobermanni. Onko toimittaja nähnyt koiran ja todennut sen jotenkin erityisen
isoksi rotunsa edustajaksi? Dobermanni luetaan keskisuuriin koiriin mm.
dalmatialaisten ja kultaisten noutajien kanssa.
Olen kasvattanut dobermanneja yli 20 vuotta joten tällainen
otsikointi luonnollisesti herättää kiinnostukseni, koska kyseessä itselleni
rakas ja ihailemani rotu. Dobermanni joita näkee elokuvissa ja jotka päätyvät
otsikoihin ovat kovin toisenlaisia kuin olen oppinut tuntemaan näiden vuosien
aikana. Dobermanni on iloinen ja tarmokas palveluskoira joka on aina valmis
tekemään töitä ohjaajalleen. Se etsii minulle taskusta pudonneet tavarat tai avaimet
metsässä, vetää lapsiamme pulkassa ja sen kanssa on mukava käydä lenkillä tai hiihtää
talvisin. Se on peruskoulutettuna mitä parhain harrastus- ja perhekoira.
Ikävien uutisointien välissä olisi mukava lukea, kuinka dobermanni löysi
eksyneen ihmisen metsästä tai vaikkapa dobermanni sai SKL ansiomerkin
ansioituneesta kaverityöstä vanhusten parissa. Näitä positiivisia uutisia olisi
runsaasti tarjolla mutta ne eivät taida olla kiinnostavia median näkökulmasta.
Raapaisen vain pinnalta sieltä täältä koira- nimistä aihetta
josta pitäisi alkaa keskustelemaan. Koiria ei voi sulkea yhteiskunnasta
uloskaan. Ei tarvitse lentää kuin Keski-Eurooppaan niin ne ovat tervetulleita
ravintoloihin ja kulkevat osasta rannoilla vapaana. Ne saavat tulla toreille ja
ostoskeskuksiin. Toisaalta ihmisistä on tullut laiskempia ja koirista on tullut
osa kertakäyttökulttuuria. Ostetaan söpö pentu joka kasvaa muutamassa viikossa
isommaksi ja isommaksi. Se vaatii koko ajan enemmän aikaasi, rahaasi ja
vaivaasi. Tässä kohtaa pentu ei olekaan enää söpö eikä mukava. Se syö kenkäsi,
puree käsiäsi ja järsii huonekalusi. Se elämä on kaukana lifestyle blogien
kiiltävästä arjesta.
Marina Kärkkäinen, Kennel Bäbie´s Garden
