Lainaus lehdestä: Niin paljon Niemi ei luota koiriinsa, että jättäisi ne valvomatta lasten seuraan. Tämä ei koske ainoastaan dobermanneja, vaan käytäntö oli aiemmin sama Niemen sekarotuisen koiran kanssa.
"Vahdin koiria lasten seurassa, koska koira on aina koira. En ikinä luottaisi lapsia olemaan yksinään omien eikä muiden koirien kanssa"
Niinkö Sonja sanoi? Olen täysin eri mieltä asiasta . Huh, koira on kyllä aina koira mutta kyllä itselläni on tähänkin hieman erilaisia kokemuksia. Totta kai koira ja lapsi pitää voida olla yhdessä ilman 100% valvontaa. Kun perheeseen syntyy lapsi, niin aikuinen on ratkaisevassa asemassa miten yhteiselo onnistuu. Ottamalla koiran mukaan lapsen arkeen normaalisti alusta saakka , kahnauksia ei dobermannin kanssa ole syntynyt. Sekä lapset että koirat tulee tapakasvattaa yhdessä, yhteisiä sääntöjä noudattaen. Kun koiraa opetetaan kunnioittamaan ihmistä ja lasta niin yhtälailla lapsella tulee olla kunnioitus eläintä kohtaan. Näillä maalaisjärjen hipuilla olen luotsannut maailmalle melko monta pentuetta ja hienoa dobermannia.
Ei lapsella ole oikeutta kiipeillä koiran päällä, vedellä sitä hännästä tai korvista. Yhtälailla koira ei saa hyppiä lasta vasten, ottaa sen leluja, olivat ne lattialla tai käsissä. Tosin esim ruokailessa koirat tuntuvat aina makoilevan lasten jaloissa. Syytä voi miettiä tai olla miettimättä. Meidän perheessä koiraa on ainakin syötetty salaa lasten toimesta pöydästä ja toimivat tehoikkaina imureina kun pikkulasten jäljiltä ruokailu ei ole ollut ihan siistimmästä päästä. Koirat ovat fiksuja. Ne oppivat jo alusta saakka mistä saa makupaloja ja keneltä niitä ei todellakaan tipu.
Mutta oman kokemuksen mukaan lapset ja koirat ovat kovin taitavia kehittämään yhteisiä omia leikkejään joita leikitään ihmislapsen ehdoin. Olen seurannut ilolla muutamia tällaisia leikkejä jokaisen koirani ja kahden lapsen varttuessa.
Nouto ja pitoleikki: Koira tuo lapselle lelua, lapsi laittaa koiran suuhun käden ja ottaa lelun. Juostaan ja rallataan, lelu tipuu lapselta koiran " jahdatessa" . Koira nappaa lelun, rallaa ja tuo lapselle sen takaisin.
Pallonheitto. Lapset jaksaa heitellä palloa mielettömia määriä ja koirat nauttivat. Jos aikuinen yrittää ottaa pallon, koira juoksee pois pallo suussa eikä luovuta kuin lapselle.
Piilosilla. Lapsi menee piiloon ja koira etsii. Mikä on koiran palkka tässä? Ei ole selvinnyt ikinä. Lapsi kihertää ja kikattaa ja koira on ihan tohkeissaan ja yhtä iloinen.
Peittopaini. Lapsi menee peiton alle piiloon ja koira alkaa etsimään lasta peiton alta möyrien.Koira ei IKINÄ käytä hampaitaan vaan möyrii maassa isomman lapsen kanssa. Tämä lapsi- koirapaini on siis isompien lasten hupia koiran kanssa.
Niin ja kyllähän ne toistenkin koirien kanssa tulevat toimeen ilman 100% valvontaa...Jos joku ei usko niin tervetuloa meidän BG Sunnuntaibrunssille. Metsälenkin jälkeen ne jäävät joka iikka ulos keskenään leikkimään ja painimaan. Mamma Bebsu pitää huolen siitä että lauma on kurissa ja järjestyksessä.
"Vahdin koiria lasten seurassa, koska koira on aina koira. En ikinä luottaisi lapsia olemaan yksinään omien eikä muiden koirien kanssa"
Niinkö Sonja sanoi? Olen täysin eri mieltä asiasta . Huh, koira on kyllä aina koira mutta kyllä itselläni on tähänkin hieman erilaisia kokemuksia. Totta kai koira ja lapsi pitää voida olla yhdessä ilman 100% valvontaa. Kun perheeseen syntyy lapsi, niin aikuinen on ratkaisevassa asemassa miten yhteiselo onnistuu. Ottamalla koiran mukaan lapsen arkeen normaalisti alusta saakka , kahnauksia ei dobermannin kanssa ole syntynyt. Sekä lapset että koirat tulee tapakasvattaa yhdessä, yhteisiä sääntöjä noudattaen. Kun koiraa opetetaan kunnioittamaan ihmistä ja lasta niin yhtälailla lapsella tulee olla kunnioitus eläintä kohtaan. Näillä maalaisjärjen hipuilla olen luotsannut maailmalle melko monta pentuetta ja hienoa dobermannia.
Ei lapsella ole oikeutta kiipeillä koiran päällä, vedellä sitä hännästä tai korvista. Yhtälailla koira ei saa hyppiä lasta vasten, ottaa sen leluja, olivat ne lattialla tai käsissä. Tosin esim ruokailessa koirat tuntuvat aina makoilevan lasten jaloissa. Syytä voi miettiä tai olla miettimättä. Meidän perheessä koiraa on ainakin syötetty salaa lasten toimesta pöydästä ja toimivat tehoikkaina imureina kun pikkulasten jäljiltä ruokailu ei ole ollut ihan siistimmästä päästä. Koirat ovat fiksuja. Ne oppivat jo alusta saakka mistä saa makupaloja ja keneltä niitä ei todellakaan tipu.
Mutta oman kokemuksen mukaan lapset ja koirat ovat kovin taitavia kehittämään yhteisiä omia leikkejään joita leikitään ihmislapsen ehdoin. Olen seurannut ilolla muutamia tällaisia leikkejä jokaisen koirani ja kahden lapsen varttuessa.
Nouto ja pitoleikki: Koira tuo lapselle lelua, lapsi laittaa koiran suuhun käden ja ottaa lelun. Juostaan ja rallataan, lelu tipuu lapselta koiran " jahdatessa" . Koira nappaa lelun, rallaa ja tuo lapselle sen takaisin.
Pallonheitto. Lapset jaksaa heitellä palloa mielettömia määriä ja koirat nauttivat. Jos aikuinen yrittää ottaa pallon, koira juoksee pois pallo suussa eikä luovuta kuin lapselle.
Piilosilla. Lapsi menee piiloon ja koira etsii. Mikä on koiran palkka tässä? Ei ole selvinnyt ikinä. Lapsi kihertää ja kikattaa ja koira on ihan tohkeissaan ja yhtä iloinen.
Peittopaini. Lapsi menee peiton alle piiloon ja koira alkaa etsimään lasta peiton alta möyrien.Koira ei IKINÄ käytä hampaitaan vaan möyrii maassa isomman lapsen kanssa. Tämä lapsi- koirapaini on siis isompien lasten hupia koiran kanssa.
Niin ja kyllähän ne toistenkin koirien kanssa tulevat toimeen ilman 100% valvontaa...Jos joku ei usko niin tervetuloa meidän BG Sunnuntaibrunssille. Metsälenkin jälkeen ne jäävät joka iikka ulos keskenään leikkimään ja painimaan. Mamma Bebsu pitää huolen siitä että lauma on kurissa ja järjestyksessä.
 |
| Michela 3v, Blackie ja Toscaninas Madamme Mon Bäbie´s |
