... Se jää mysteeriksi..
Maanantaina Bebsun tilanne näytti siltä että vatsatautia pukkaa, ilta oli
jokseenkin normaali mutta sitten se alkoi kun olisi pitänyt alkaa nukkumaan.
Hän oli todella huonovointinen ja juoksutti minua maanantai- tiistai välisenä
yönä 6 kertaa ulkona ja pari kertaa taisi Mikakin nousta. Suurimman osan yöstä
se seisoskeli ja tarkkaisin siksi vatsanseutua vatsalaukun takia, jos se olisi
heittänyt vaikka kuperkeikkaa. Ilmaa ei ollut eikä tuntunut mutta silti koira
pökötti kuin sahapukki. Täysin epänormaalia.
Olin aamulla melko väsynyt mutta suuntasin töihin, sovimme että soitan
sairaalaan ja Mika vie koiran hoitoon päivällä kun heille sopii. Bebe on niin
ihana kun sen voi oikeasti jättää hyvällä mielellä hoidettavaksi. Hänen
käsiteltävyys saa hoitajilta täydet 10 pistettä. Kun lähdin töistä, tytöt
olivat jo laittaneet varjoaineet sisään ja pari kuvaakin oli keritty ottamaan,
samoin verinäytteet. Nesteytys aloitettiin kun kerkesin istumaan koiran viereen.
Siellä se raasu lepäsi häkissä rauhallisesti odottaen seuraavaa käsittelyä. Hän on aina niin ihana, tekee mitä pyydetään. Kun laitettiin tippaa, niin ojentaa tassun, kun otetaan röntgenkuvia niin makaa kiltisti aloillaan pöydällä.
Huoli oli silti karmea. Varjoaine ei liikkunut tahdotulla tavalla ja tulehdusarvot olivat pilvissä, samoin haima- arvot. Koska Bebsu ei ollut syönyt mitään niin saimme otettua paastoarvot häneltä samalla kerralla. Tulokset tulevat myöhemmin koska ne lähetettiin Vetlabiin tutkittavaksi.
Varjoaine paljasti heti että vierasesinettä ei ole mutta suolisto oli kummallisesti sykkyrällä, turvoksissa painautuneena lähes selkärankaa vasten. Se näytti todella omituiselta siskonmakkara pötikältä joka oli räjähtämässä. Siinä siis syy että ei varjoaine oikein liikkunut suolistossa. Kävelyä ja tippaa, sillä saatiin vähän ainetta liikkeelle ja illan mittaan tilanne alkoi rauhoittua. Pääsimme lähtemään kotiin ilta kahdeksan hujakoilla, muutama satanen köyhempänä. Hoito oli ensiluokkaista ja mukavaa. Ikävästä tilanteesta ja kiireestä huolimatta Hertassa on aina kiltti ja auttavainen henkilökunta. Bebsu oli heille ylimääräinen vieras joka otettiin ” väliin” hoidettavaksi.
Vierasta esinettä ei siis löytynyt. Luulin itse aluksi että antamani lampaanpotka oli nielty liian suurena palasena. Se ei olisi ollut ihme.
Mitä muuta?
Haimatulehdus? Siihen saadaan vastaus tällä tai ensiviikolla. Sitä varten syödään nyt antibiootteja.
Suolistotulehdus? Maybe, siksi olemme nyt hyvin kevennetyllä ruualla. Ja ei se pahaa tee Bebsulle jonka vaaka näytti lääkärissä… 38.9 kg, Oho…
Myrkytys? Itse asiassa kyllä, erittäin mahdollinen ja todennäköisin vaihtoehto. Meiltä katosi viikonloppuna ihania lumimanteleita ja suklaata mystisesti. Luulin aluksi että Lola olisi popsinut ne mutta näyttää siltä että toinen on ollut hommissa ja toinen on nauttinut tuotoksista yksin. Sen lisäksi mokkapalat lähtivät myös kävelemään. Mutta kenen suuhun? Ilmeisesti Beben. Eli suklaista yliannostusta epäillään mutta se jää nähtäväksi. Joten kun Joulu lähestyy niin tässä meille kaikille muistutusta siitä että suklaa on koiralle OIKEASTI vaarallista.
Suklaa on liikaa nautittuna epäterveellistä minulle mutta näköjään myös
koiralleni.
