26. maaliskuuta 2014

Hei, me sotketaan jo!



Kyllä, Kyllä, Kyllä. Kasvattaja- Täti on hieman nääntynyt mutta kyllä nämä palleroiset osaavat! He osaavat syödä, He osaavat juoda, He osaavat vaatia lisää tilaa, He osaavat kiivetä sohvalle tyynykasan kautta, He osaavat... vaikka jo mitä!
 
Ne jotka haluavat nähdä jotain kaunistaa ja söpöä, niin pyydän vaihtamaan blogia. Tässä tulee kuvia viime viikonlopulta jolloin harjoittelimme kiinteän ruuan syömistä. Ja se EI ole kaunista katseltavaa. Sotkuista ja likaista hommaa sanoo Kasvis- Täti.




Hei, Me kaikki ihmetellään tätä mömmöä mitä meille tarjotaan?

Onneksi Äiti osaa pitää meidät puhtaana!


Ruuassa on kiva kävellä!


Minä osaan jo!

 
Niin että nyt on pikku suloiset Hiiwiöt saaneet lähtöpassin alakertaan. Uhma jaksaa silti vielä nukkua näiden tissiriiviöiden kanssa. Sen verran hiljaista yöllä oli että Äiti Uhma pitää siellä tisseillään itse järjestystä yllä. Annan Uhmalle kyllä palkinnoksi jotain.. exlusiivista, kun hän tästä ruljannista selviää.
 
Ja kun kaikki pennut söivät reippaasti, palkinnoksi pääsi hörpylle Mamman tissille.
Postauksen ainoa söpökuva siis.


17. maaliskuuta 2014

Eräs viikonloppu ennen pentuja



Viikonloppu ennen pentujen syntymää vietimme Tampereella eräiden läheisten koiraystävien kanssa. Koirankasvatus ei ole ihan aina ruusuilla tanssimista ja kasvattajilla on yhä enemmässä määrin vastuita ja velvollisuuksia,  mutta  vähän ja vähemmän oikeuksia. Oikeuksista parhainta on kuitenkin saada tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin ja perheisiin. Pentulaatikon ääressä istuessa pääsee ajan kanssa tutustumaan paremmin ja osa näistä tuttavuuksista johtaa elinikäisiin, tärkeisiin ja ilahduttaviin ystävyyssuhteisiin.





Yksi tällainen ystävyys mahdollisti Uhman jalostuskäytön. On iso luottamus perheeltä luopua omasta rakkaasta koirastaan 5- 6 viikoksi kokonaan ja antaa se hoitoon kasvattajalle pentujen kera. Luottamus pitää ansaita, sitä ei voi vaatia. Siksi pidämme Uhmaa kuin kukkana kämmenellä. Se syö parasta kuivamuonaa lihojen kera. Se makaa tyynyjen keskellä omassa budoaarissaan  ja sille tarjoillaan ruokaa ja juomaa säännöllisesti myös sänkyyn, sillä hän ei aina malta nousta pentujen luota pois vaikka mieli tekisi. Käymme lenkillä ja hän tulee mukaan aina kun ylhäisyys itse haluaa. Nyt tästä lähtien enemmässä määrin sillä pennut kasvavat hurjaa vauhtia.


 
 
 
Mutta palatakseni ystäviin., niitäpä oli kolmea sorttia tällä reissulla. Yksi ystävä istui kyydissä matkalla Silvoon, yhdet ystävät ottivat meidät vastaan ja majoittivat ja kolmennet toivat Uhman Tampereelle.

Uhma tiputettiin pohjoisesta työmatkalla Silvoon ja me olimme häntä vastassa jo hyvissä ajoin, päivää aikaisemmin. Saunoimme, söimme ja ... vaihdoimme vapaalle kirjaimellisesti. Ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan! Pyöreän pöydän äärellä on hyvä jutustella ja nauttia raclettesta viinin kera ...


Keititön valaisin

Olohuoneen valaisin

Takkatulta rakastan aina!
 


16. maaliskuuta 2014

2. viikko



Voi kuinka ne ovat kasvaneet. TV huoneemme on muuttunut pentujen valtakunnaksi mutta voi kuinka kiva niiden kanssa on loikoilla, halata ja pusia. Ne hakeutuvat viereen ja kainaloon, ynisevät ja vaipuvat uneen. Nyt pahin on takana ja uskallan itselleni luvan jo rentoutua. Pienimmätkin tilliäiset pärjäävät , joskin toimin vielä tissipoliisina tämän viikon isoja vastaan. Eihän pikkuisille jäisi mitään jäljelle kun nuo isot Mastodonttirontit heittelevät kaikki pois edestään matkalla tisseille. Vahvemman laki on valitettavasti läsnä ja pyrimme siten vähän muuttamaan kuviota suojaamalla kädellä pienempien tissit ja ruokailuhetket. Vahvat ja isot taistelkoot keskenään. Mutaa nyt... niitä kaivattuja kuvia! Tässä esimakua tulevasta ...



 
Viikossa on tapahtunut paljon ja tarkoitan sitä miten pennut ovat tuplanneet painonsa, silmät ovat raollaan, ne alkavat ottamaan kontaktia ulkomaailmaan , tunnistavat emon muusta perheestä etc. Ne kävelevät vaappuvin jaloin, pyrkivät jo itse kakkaamaan mutta tätä kirjoittaessani , olen muuten pissassa... Sininauhainen poika köllötteli tuossa käsivarrellani ja Mamma Uhma päätti tulla katsomaan miten poika pärjää. Siinä ohessa hän sitten alkoi pesemään ja pissattamaan pupsia. Hän kun sattui olemaan masu ylöspäin, niin komeasti tuo pissa muuten lensi kädelle ja poskelle saakka. Eikun pesulle lähtee tässä myös kasvattaja.  




Koska ilma on tänäänkin hieno, meinaan lähteä koko köörin kanssa metsään lenkille. Odotamme myös Möhkö- setää kylään joten metsässä vilistää 4 reipasta dobermannia. Beben kansa Uhmaan on loiventunut olosuhteiden pakosta joten Mummelista on jo ihan OK olla  mummo. Sitä ei hänelle tietenkään kerrota, sillä hän valmistautuu kesän mittelöihin ja koska hän ei vielä 7- vuotiaana pääse veteraaneihin, niin AVO luokassa vastus on tiukka ja koirat hienossa kunnossa. Mutta mikäs Bebeä estäisi, hän on omasta mielestään ehdottomasti upein päällä maan.
 




Uhma on edelleen todella rauhallinen, myös vieraiden kanssa. Hän ei stressaa eikä ota elämästä murhetta. Hän keskittyy nyt täysillä pentuihin ja nauttii heistä.




Uhmasta ja Lolasta on tulleet hyvät ystävät. Ne leikkivät mielellään ja Lola on äärimmäisen kiinnostunut vauvoista. Uhma on tosin vielä sitä mieltä että Lola- Sisko saa ihailla vauvoja korkeintaan aidan takaa tai muuten ei hyvä heilu. Mutta Lola tyytyy kohtaloonsa ja tietää että enää 2 viikkoa ja Mamma ei hirweästi enää jaksa, niin sitten on hänen vuoro!



10. maaliskuuta 2014

1. viikko



Näin se on vain mennyt. Pennut täyttivät eilen tasan viikon ja voin vain kiittää luojaa kuinka paljon helpompaa tämä on ollut vuoden takaiseen kokemukseen verrattuna. Kyllä meillä on kokoeroja pentujen välillä, mutta niin se on aina ollut kun on isosta pentueesta kysymys. Muutama Sintti ja muutama Mastodontti Rontti ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki ovat kuitenkin kasvaneet ja nostaneet painoaan suhteessa omaan syntymäpainoon, niin kuin kuuluukin. Maitoa siis tulee. Minun mielestä ei tietenkään tarpeeksi mutta riittävästi kun käyrät näyttävät ylöspäin.

Mitä erikoista tällä viikolla on sitten tapahtunut? Ei oikeastaan mitään. Ehkä se että olen saanut muutamia mielenkiintoisia yhteydenottoja pentujen tiimoilta ja katsotaan josko heidän joukostaan löytyisi sopivia kotiehdokkaita näille palleroille. Meillähän on vapaana vielä 3 narttua ja 1 uros mahdollisesti. Siitä on kyllä useampi tiedustelu joten aika näyttää mihin tämäkin pikkukaveri päätyy. Kuviot ovat niin auki kun pennut ovat niin pieniä että ensimmäiset ulkopuoliset vieraat pääsevät katsastamaan söpöläisiämme vasta ensiviikonloppuna. Ensiviikon jälkeen katsomme uudelleen mikä tilanne on varausten suhteen. Mutta olen luottavaisin mielin kuitenkin.

Juuri kun olen kirjoittamassa että eipä mitään erikoista, niin olemme juuri kotiutuneet sininauhaisen pojan kanssa lääkäristä kotiin. Uhmalta tulee ajoittain niin paljon maitoa että sitä suorastaan ruiskuaa.Yöllä kiinnitin huomiota siihen että sininen poika yskähti muutaman kerran ja näytti siltä että olisi saanut yliannostuksen maitoa. Nyt puolenpäivän aikoihin ruokaillessa tapahtui jotain , jotain todella epänormaalia. Pentu alkoi yskiä, rohista ja valittamaan voimakkaasti. Ravistin pentua voimakkaasti alaspäin ja pyrin tyhjentämään röörit maidosta mutta samaan aikaan käsi jo soitti lääkäriin ja ilmoitin että olemme tulossa. Olen saanut niin kovat traumat tuosta viimekerrasta ja mustapantaisesta pojasta että olen hyvin herkkä kaikille epänormaalille. Meillä on pentumääriin nähden muutenkin ollut aina energiset ja elinvoimaiset pennut joten kait se on normaalia sekin että jotain sattuu? Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja kaikki äänet olivat puhtaita. Joko minun ravistelu puhdisti paikat tai sitten hänellä vain oli yksinkertaisesti jotain vatsavaivoja koska oksensi maidot ulos. Nesteytys, suoloja ja pikkaisen antibioottia niskaan ja olemme taas kotona. Pieni poika on tarkkailussa ja nukkuu Uhma- Äidin kainalossa mutta näyttää voivan taas ihan normaalisti.
Joten kait minun pitää yrittää tässä kohtaa vähän levätä.

Uhma on niin kiva ja hieno äiti että Hän tulee kyllä olemuksellaan hurmaamaan kaikki. Eliot Iskä on mahdottoman hieno, noin muuten vaan joten vaikka hän ei ole paikalla, voimme ihailla häntä kuvista siinä ohessa. Me olemme ainakin itse ihan myytyjä. Olen ylpeä että minun pennuillani on juuri tuollainen Mamma joka on kärsivällinen, rauhallinen ja huolehtivainen ilman mitään ylimääräistä stressiä ja tärinöitä .Se on pentujen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeää miten emä käyttäytyy ja on pentujen kanssa.

Lila- nauhainen narttu raottaa jo silmiään muuten! Ma muutama muukin. Pikku ukko herra vihreä taas tallusteli kuurona ja sokeana pitkin mattoa, ihan kuin olisi lenkillä ollut- Jouduin palauttamaan pikkuherran ruotuun mamman tissille. Kaikki ovat yhtä ahneita edelleen huolimatta siitä oliko Sintti vai Mastodontti, kaikki taistelevat ruuastaan yhtä ahneesti. Edelleen pikkusintit saavat syödä erikseen ja ensin ja isot vasta perässä mutta eipä se näytä ketään haittaavan.

Kameraongelma edelleen ratkaisematta. Joudutte tyytymään tällaiseen höpöhöpöön ilman kuvia, toistaiseksi.



7. maaliskuuta 2014

Kuulumisia

Huomenta kaikille tasapuolisesti. Istun nyt ensimmäistä kertaa sohvalla tätä kirjoittaessani. Pennut nukkuvat tyytyväisenä Uhma- Äidin sylissä, osa korissa. Maitoa tulee , ei ehkä ihan liikaa mutta tarpeeksi. Muutaman kerran olemme antaneet isommille lisäruokaa kun tuntuu että ne syövät pienienkin edestä. Meillä on tämä tuttu haaste: Isot vastaan pienet. Yksi iso läskipallero pystyy heittämään tissiltä pois kaikki pikkuiset ja ylipäätänsä onnistuu järjestämään yleistä kaaosta sekä hämminkiä- Dobermanni jo syntyessään!  Omaksi osaksi jää sitten poliisina toimiminen että jokainen saa pitää oman tissinsä ja paikkansa koska muuten pikkuiset saavat vain jämät ja sehän ei nyt käy laatuunsa.

Meillä on pari- kolme todella pientä pentua joiden kanssa pitää tsempata. Yksi heistä on todella verkkainen syömään mutta syö kyllä kun tarjotaan. Joko hänellä ei vain ole luontaista ahneutta tai sitten kaikki ei ole ihan kunnossa. Seuraamme tätä pikkutyttöä ja katsotaan miten sen kanssa edistytään. Kyllähän pennun pitäisi olla itse ahkera syömään eikä odotella kuin leelian lepotuolissa lounasta, niin kuin nyt on tapahtunut. Syö kyllä, ja kun välillä Uhmalta suorastaan valuu maitoa tisseistä, niin imeskelee, lutkuttaa tisua ja sitten maiskuttelee. Näyttää siltä kuin vain nautiskelisi.Se ei nyt käy laatuunsa koska jää aina jalkoihin.

Sitten meillä on muutama Mastodontti Rontti- tyttö- Ja heissä alkaa olla voimaa kuin pienessä kylässä. He kömpivät itse korista tissille. Ja löytävät muuten uskomattoman hienosti perille. Voi vain ihmetellä pienen koiranpennun haju- ja tuntoaisteja kuinka kehittyneitä ne ovat. Kuulo- ja näkö kun tulevat pari viikkoa perässä.



Uhma on muuten hirweän tarkka pedistään. Joka kerta kun laitan omasta mielestäni hänelle kaikki hienosti ja kauniisti, niin eihän siitä mitään tule. Uhman mielestä kaikki on ihan pielessä. Sitten hän tomerana mätkii ja kuopii aluset mieleiseensä myttyyn ja heittäytyy niiden päälle ( Ihan kuin ylläolevassa kuvassa) . Tyytyväinen ilme kasvoillaan. Eihän nuo ihmiset mitään osaa, tuumaa Hän.



Näissäkin kuvissa vauvat ovat tuon vajaan vuorokauden vanhoja. Uusia kuviakin on jo otettu mutta meillä on pieniä haasteita saada ne purettua koneelleni. Tämä herjaa kokoajan jotain ja ei suostu kuvia siirtämään. Harmi. Yritän ratkoa ongelmaa. Kuvia siis otetaan ja laitetaan kun saamme tämän ongelman ohitettua.

Uhman syömisestä muutama sananen. Alkava kalkkikramppi aiheutti n. parin päivän ruokahaluttomuuden. Olemme onneksi ohittaneet sen ja Mammalle tarjotaan monenlaista herkkua jotta saamme ruokaa tiputettua kurkusta alas omaehtoisesti. Juomisen kanssa ei onneksi ole ollut mitään ongelmia.

Nyt rauhoitumme vielä vahvistumaan ja kasvamaan reilu viikoksi ja sitten omistajamme pääsevät näkemään meitä, pitämään meitä sylissä ja nuuskuttelemaan. Voi kuinka odotankaan nähdä miten näistä pikku tirriäisistä kasvaa isoja, vahvoja ja hyvähermoisia dobermanneja!

5. maaliskuuta 2014

Me esittäydymme !



Tässä nyt alkumaistajaisia vajaan vuorokauden ikäisistä marsupilameista.
Kuvat ovat otettu kännykällä joten uusia, kameralla otettuja kuvia on tulossa vähän myöhemmin, vaikka loppuviikosta tai viikonloppuna. Itse olen nyt vähän väsynyt ja säästän kaiken energiani pentujen hoitamiseen ja työn tekemiseen.


Tässä olemme vajaan vuorokauden vanhoja

 


 

 
 

4. maaliskuuta 2014

2. päivä



Tämä päivä käynnistyy pikku hiljaa. Mika on valvonut yön ja
vaahdinvaihto tapahtui tuossa  4 hujakoilla. 
Tarjouduin kyllä jo ensimmäisen kerran 2.30 mutta hänellä oli leffa kesken ja pennut tuutuivat tyytyväisinä niin hänpä totesi että katsoo leffan ensin ja tulee sitten nukkumaan. Minä tietenkin kömmin sänkyyn tyytyväisenä ja jatkoin unia. Michela on tulossa aamulla, niin Mika saa nukkua kunnolla. 

Tuossahan nuo mötköttävät ja  syövät. Kukin tyylillään ja silloin kun on nälkä. Uhma on aikamoinen meijeri, maitoa piisaa niin että jos pennut eivät vähään aikaan ole syönneet, niin sitä heruu viltille ja pentujen päälle. Mikä onni! 

Jaahas, nyt on jo 3. päivä mutta kirjoittelen tänne eilisen kuulmisia kun en aikaisemmin jaksanut enkä oikein kerennytkään

Uhma siis alkoi iltapäivästä täristelemään ajoittain ja ruoka ei oikein maistunut. Sain tiputettua alas maksalaatikon kun mikään muu ei kelvannut. Illansuussa ei sitten kelvannut edes jauheliha, niin tiesin kyllä että nyt oltiin menossa taas ihan väärään suuntaan.
Myös maidontuotanto alkoi stoppaamaan.

Pirautus parille tutulle ja sen päälle oma arvio. Kyllä olin sitä mieltä että jokin asia on vinossa ja aikaisempien kokemusten mukaan se voisi olla jotain kohtu- nisätulehdusta tai sitten kalkkikramppia. Koska Uhman vuoto on puhdasta ja nisätkään eivät olleet yhtään koppuraiset, lämpöä ei ollut niin vaihtoehtona voisi olla kalkkikrampin alku.

Pääsimme lääkärille vaikka potilaita oli jo 4 päällekkäin. Meidät otettiin vastaan 5. ylimääräisenä potilaana. Mutta kiitos siitä, sillä jo heti alkututkimusten jälkeen lääkäri oli samaa mieltä. Otimme ihan varuiksi röntgenkuvan masusta jotta suljimme pois sen mahdollisuuden että pentuja olisi vielä vatsassa. Onneksi niin ei ollut ja puhdas verinen vuoto jo antoikin siitä osviittaa.

Noh, tippa anteeseen, pari pistosta kalkkia ja oksitosiinia, ja kotiin. Uhma on jälleen terässä ja ruokakin alkaa maistumaan pikkuhiljaa. Hills ID /AD purkkeja tuli muutama mukaan ja on se sellaista herkkua että sitä ei ole vielä kukaan pystynyt vastustamaan vaikka on ollut kuinka kipeä.

Sen verran illasta vielä että Senttu tuli jeesaamaan käsiruokinnassa hetkeksi Michelaa. Mikan pitää saada nukkua sillä hän valvoi edellisyön ja joutui lähtemään ajoon 3h yöunien jälkeen... Yksityisyrittäjyys ! Nyt siis Senttu on täällä puoleen yöhön, Michela ottaa seuraavan vuoron ja minä jatkan taas siitä. Mutta täällä ei ole hädän päivää. Pennut ovat dobermanneja- Sen näkee, tuntee ja kuulee!

 

3. maaliskuuta 2014

1.Päivä



Vai pitäisikö sanoa myös yö? Kello on nyt 5 aamulla kun kirjoittelen tätä. Kaikki näyttää menneen hienosti.Meillä oli Mikan kanssa vuoronvaihto. Michela on oikeasti valvonut melkein koko yön hoitaen vauvoja ja itse sain vedettyä kunnon yöunet. Nyt olo on taas virkeä, katsotaan huomenna aamulla tilannetta uudemman kerran :D

Illalla tuli hetki jolloin maito lakkasi hetken tulemasta ja Michela syötti jonkin verran korvikkeella. Oksitosiini saatoi olla syynä siihen mutta onneksi kaapista löytyi Primperaania apuun maidon herutukseen. Muuten ne ovat kyllä todella virkeitä ja elinvoimaisia. Taas on normi tilanne laakikossa. Ei värivirheitä, kaikilla suorat kauniit hännät, elinvoimaiset ja pirteät pennut. Miten voisin muka "laittaa pois" tuosta muutaman? En vain voi. Kun herra on taas suonnut meille tämän lauman, niin kyllä se hoidetaan kunnialla loppuun saakka. En koskaan pystyisi lopettamaan pentua vainsen vuoksi että niitä on määrällisesti liikaa. En ole ainakaan vielä. Katsotaan asiaa sitten uudelleen

Pennut ovat kooltaan aika pienia. Merkkaamme ja punnitsemme ne tänään illalla kun pääsen käymään kaupassa jossain välissä. Vaaka meillä on ... ei suostu nyt näyttäytymään useista etsinnöistä huolimatta, kauppaan siis hankkimaan uutta.

Kuvis sen verran että laitamme niitä loppuviikosta kun pääsemme rutiineihin kiinni. Nyt harjoittelemme siis yhdessä oloa ja totutamme pentuja ruokarytmiin. Määrän vuoksi ovat taas jaettu  2 ryhmään jotta pääsemme varmistamaan jokiaselle oman rauhallisen tissiruokailun. Tjaa.. rauhallisuudesta en tiedä sittenkään mitään. jo 6 pennun nälkäinen toikkarointi aiheuttaa melkoista ruuhkaa maitobaarissa koska naapurilla on AINA se parempi tissi, tiedättehän :D

Uhma on kyllä todella ahkera äiti, vähän liiankin ahkera , saisi keskittyä nyt nukkumiseen jotta  vauvat saisivat syödä rauhassa. Vaan pitää olla kokoajan hoitamass ja huolehtimassa. Kyllä sekin tässä tasaantuu kun alkaa olla aika väsynyt valvomisesta.

Mika sai odottamatonta hoitoapua ja pääsi tekemään omat työnsä jo ajoissa, päiväsaikaan eikä illalla kuten olimme ajatelleet. Meillä piipahti Tarja, rakas, rakas ex- naapuri Jousimiehentieltä. Ei kellään ole ollut sellaista naapuruussuhdetta kuin meillä, se oli kyllä jotain ainutlaatuista. Se on ainoa asia mitä ikävöin Helsingistä. Ainutlaatuisuudetsa voisi kertoa esimerkiksi sen että Uhman ollessa vielä vauva,  koko pentue on ollut Tarjalla hoidossa ja evakossa kokonaisen viikon koska rakensimme, muutimme ... ja meillä oli pennut samaan aikaan. Hulluutta! Aikamoinen apu ja palvelus jota en unohda ikinä.

Kun Tarja lähti, Mika ja Marié laittoivat tallit ja hevoset kuntoon  ja minä tein pikaisesti ruokaa. Pennut on nyt merkattu värinauhoin ja yhtäkkiä huomasin että yksi pentu on hiljainen ja veltto. Ei ääntele eikä suostu syömään. Ajattelin että nytkö se sitten alkaa taas... Laskin kymmeneen ja päätin että pentu laittaan nukkumaan tunniksi ja tarkastan tilanteen sitten uudestaan. .... Niin, hän oli ilmeisen täynnä ja väsynyt joten tunnin päästä jakoi taas syödä ja möngertää. Eli pientä vainharhaisuutta jälleen ilmassa.

Kaikki on mennyt siis todella hienosti ja pennut kasvavat tasaiseen tahtiin. Ovat siis edelleen kaikki virkeitä ja elinvoimaisia

Hyvää yötä, Huomenna saatte kuvia!

2. maaliskuuta 2014

Synnytys on alkanut

En osaa oikein sanoa tarkkaa aikaa mutta kyllä noita supistuksia on nyt selkeästi alkanut tulemaan. Ja nyt ne tulevat sykleissä. Ehkä tässä enne aamunkoittoa saadaan ensimmäinenlaatikkoon tuhiseman. Tiukille mnee mutta toivotaan

Kello on nyt 6.06 ja synnytysharjoitukset jatkuvat...

Koska meillä on edessä todellinen synnytysmaratooni, niin rakkaat pentujen varaajat, tämä kestää, ja kestää ja kestää: Lupaan soitella teille ihan varmasti kun voimat ja järki riittävät. Nyt joudutte tyytymään tähän informatioon mitä päivittelemme tänne.

Mutta se on menoa nyt!

HYVÄÄ HUOMENTA SUOMI !

1. Musta tyttö 7.00
2. Musta poika 7.02
3. Musta tyttö 8.24
4. Musta tyttö 8.26
5. Musta tyttö 8.57
6. Ruskea tyttö 9.18
7. Musta poika 10.24
8. Musta poika 11:10

Uhma täyttää tilauskirjaa uskollisesti eteenpäin. Väriväriltä ja sukupuoletkin menee näköjään nappiin uurin piiretein. Nyt ollaan puolessa välissä ja Uhma alkaa olla aika väsynyt. Nyt vien sen ulos ja sen jälkeen lepäillään josko sitten taas jatkettaisiin.

Kello on nyt vähän yli 11 ja tahti on ollut huikea. Uhma hoitaa pentujaan rauhallisesti ja varmasti. Nora ja Mika auttavat ja homma etenee hienosti. Polttoja ja supistuksia tulee säännöllisesti ja tahti on ollut huimaa. Minulla on toive että tämä homma viedään kunnialla loppuun saakka. Uhmalla on hyvin voimia jäljellä, se on rauhallinen ja keskittynyt ja osaa levätä väleissä. 



9. pentu on tuloillaan ja BG pentutehdas pyörii siis täyttä häkää ja hyvillä energioillaja se on musta TYTTÖ jälleen kello 11.30. Voi mikä riemu on muuten kasvattajalla kun maitoa ruiskuaa lattialle ja alustalle. Pennut ovat todella elinvoimaisia ja hyväkuntoisia sekä jänteviä. Yhtään rääpäälettä ei ole vielä syntynyt vaikka hirveän isoja nämä eivät ole koska määrä on niin karmea jälleen. Mutta onneksi syntymäkoko ei korreloi luuston vahvuuden ja koon kanssa mitenkään.

10. Ruskea narttu syntyi n. 12.30

Kello on nyt 14. 28 ja pieniä supistuksia tulee mutta muuten Uhma lepää. Aika ärhäkkää porukkaa on tisseillä ja kilpailua käydään jo nyt, muutaman unnin ikäisenä .  Kun aamun apu Nora poistui, minä menin hetkeksi lepäämään 30 min. tirsat tekevät kummasti terää :D Ehkä ajatus tästää vielä kirkastuu. Jäleisiä on tullut tasan kahdet ja tulehdusriski on suuri. Myös kaksi oletettua pentua on vilä tulematta. Uhamlla on supistuksia mutta mitään ei näy eikä kuulu. N. 16 pintaan annamme hänelle oksitosiinia koska haluamme saada jälkeiset pihalle ja mahdolliset sisällä olevat pennut myös.

Kaikki on mennyt liian hyvin, kuin suoraan mallioppikirjasta. Ehkä edellinen kokemus oli niin traumaattinen ja kauhea että nyt kerrankin pääsemme helpommalla jos vain maitoa riittäisi.


Nyt kello on 16 ja pieniä spistuksia tulee edelleen mutta luulrn että pari pentua uupuu vielä. Laitamme kohta oksitosiinin jotta saisimme ainakin jälkeiset liikenteeseen ja smoin puuttuvat pari pentua, jos ne siellä ovat. Röntgenkuva oli niin sekava että on mahdollista sekin että lauma lisi nyt koossa. Tai sitten se on minun toive ajattelua...

11. 17.03. musta narttu.

Olen ihan uuvuksissa ja karmeassa stressissä. Onneksi Nora ja Michela ovat täällä. Nyt lähtee toinen satsi oksitosiinia sillä tuntuu että siellä ehkä voisi olla sittenkin 12. pentu. Ai karmeaa. On taas jaksettava tämä hirveän kokoinen hunnilauma. 

Aamuyön fiiliksiä

Kello on nyt vajaa neljä ja yö on mennyt kuulostellessa ja pilkkiessä. Ylhäällä Lola ja Bebe ovat rauhallisia ja ovat antaneet Mamma koiran touhuta omiaan rauhassa. Uhma valtasi tänä yönä Beben paikan minun sängyn viereltä ja on jännä seurata miten nartut ovat valtaansa käyttäneet muutenkin näiden päivien aikana. Bebe on sallinut Uhmalle paljon , mikä Lolalle on ehdoton ei. Tämä sänkyjuttu mm.muiden joukossa. Bebe väistää Uhmaa nyt kaikessa eikä tule " lähellekään" . Lola on taas Lola. Hän yritti tulla nukkumaan touhuavan Uhman viereen, niin sieltä tuli lähtöpassit välittömästi. Ei Uhmalla ole aikaa ja energiaa nyt30 hoidettavaan kun on vatsa täynnä omia.

Luulen että lapsivedet tulivat tuossa äsken. Ajattelin mennä tarkastamaan asiaa kun käytän Mamman ensin ulkona. Limaa näyttäisi ainakin tulevan eli jollain tasolla tämä synnytys on mennyt eteenpäin. Työntöpolttoja olin aluksi havaitsevani mutta nyt niitä ei näyttäisi taas olevan. Uskon että synnytys käynnistyy ihan tunnin parin kuluessa oikeasti.

Uhma on tähän saakka vain nukkunut ja pedannut paikkaansa ja vähän kävellyt mutta nyt se vinkuu ja seisoo sahapukkina paikoillaan tuossa vieressä ja tuijottaa minua että voitko Ystävällisesti helpottaa oloani ja minua.

Minä siis ystävällisesti siirryn alamaisena Hänen käyttöönsä. Hieron selkää ja masua ja yritän muutenkin olla henkisenä tukena ja helpotuksena tässä tulevassa koitoksessa.

Kello on 4.08 ja supistukset ovat alkaneet !


Jaa joo muutama, saisi tulla jo vähän tiheämmin vai onko kasvattaja vain malttamaton?  No on todella. Täällä me tytöt valvotaan ja lyön eurosta vetoa että Iskä Eliot vain kuorsaa tyytyväisenä ja rentona Memmin kyljessä. Voi pojat, pitäisikö minunkin vaihtaa siitosnartut uroksiin? Pääsisi hieman helpommalla silloin :D .

1. maaliskuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

 
 
 
Nyt se alkaa olla käsillä, se meidän W- pentueemme syntymähetki. Uhma joka on ollut mielettömän rakastettava, iloinen, jaksava ja ahne - Tänään on tapahtunut selkeä muutos hänen käyttäytymisessään. Hän jätti ruuat tänään syömättä ja on nirsoillut aikalailla. Lisäksi Uhma on levoton, kävelee, petailee ja läähättelee aina ajoittain. Veikkaisin että alku synnytykselle on lähtenyt käyntiin. Juuri parhaillaan se taas lepäilee tuossa meidän kainalossa TV aulassa.



Olen tehnyt Uhmalle synnytyshuoneen meidän KHH lattialle. Siellä on patjaa, pyyhkeitä, lakanoita ja tilaa touhuta kun alkaa tapahtumaan. Tilan saa eristettyä muusta talosta niin että synnytys saa sujua omaa tahtiaan rauhassa ilman muita häiriöitä.

Lisäksi yläkerran aulassa on vielä oma puuhapeti mitä hän käy ajoittain mylläämässä, sillä siirrän sen alakertaan vasta kun lapsivedet menevät ja varsinaiset työntöpoltot alkavat. Ja siihen saattaa mennä vielä monta tuntia joten vietämme aikaamme toistaiseksi telkun äärellä Uhmaa tarkkaillen.

Tiedän jo nyt että tulen nukkumaan tämän yön huonosti , erittäin huonosti sillä odotan koko ajan että vedet tulevat. Avautumisvaihe voi kestää reilu vuorokaudenkin joten nyt pitäisi suunnata kaikki ajatuksen vain rentoutumiseen ja lepäilyyn  ennen maratonsynnytyksen alkua. Onneksi ystäväni Nora on lupautunut avuksi, sillä Michelan selkä on niin pahasti revähtänyt että hänen on ihan pakko levätä ensiyö relaxantien kanssa ja varmasti pari muutakin yötä vielä , jos haluaa saada sen yhtään parempaan kuntoon.

Mika ainakin näyttää ja kuuluu osaavan rentoutua. Sohvalta kuuluu hirveää kuorsausta joten putouksen finaali käydään nyt ihan eri maisemissa. Hyvä niin, siinä minulla toinen hyvä käsipari. Mika on aina synnytyksissä rauhallinen ja varma ja päästää minut jossain vaiheessa lepäämään kun tilanne alkaa selkeytymään.

Nyt toivotan teille kaikille hyvää yötä ja katsotaan mitä yö tuo tullessaan !


Minä ja Uhma 7 vko juuri ennen lentokentälle lähtöä