Näin se on vain mennyt. Pennut täyttivät eilen tasan viikon ja voin vain kiittää luojaa kuinka paljon helpompaa tämä on ollut vuoden takaiseen kokemukseen verrattuna. Kyllä meillä on kokoeroja pentujen välillä, mutta niin se on aina ollut kun on isosta pentueesta kysymys. Muutama Sintti ja muutama Mastodontti Rontti ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki ovat kuitenkin kasvaneet ja nostaneet painoaan suhteessa omaan syntymäpainoon, niin kuin kuuluukin. Maitoa siis tulee. Minun mielestä ei tietenkään tarpeeksi mutta riittävästi kun käyrät näyttävät ylöspäin.
Mitä erikoista tällä viikolla on sitten tapahtunut? Ei oikeastaan mitään. Ehkä se että olen saanut muutamia mielenkiintoisia yhteydenottoja pentujen tiimoilta ja katsotaan josko heidän joukostaan löytyisi sopivia kotiehdokkaita näille palleroille. Meillähän on vapaana vielä 3 narttua ja 1 uros mahdollisesti. Siitä on kyllä useampi tiedustelu joten aika näyttää mihin tämäkin pikkukaveri päätyy. Kuviot ovat niin auki kun pennut ovat niin pieniä että ensimmäiset ulkopuoliset vieraat pääsevät katsastamaan söpöläisiämme vasta ensiviikonloppuna. Ensiviikon jälkeen katsomme uudelleen mikä tilanne on varausten suhteen. Mutta olen luottavaisin mielin kuitenkin.
Juuri kun olen kirjoittamassa että eipä mitään erikoista, niin olemme juuri kotiutuneet sininauhaisen pojan kanssa lääkäristä kotiin. Uhmalta tulee ajoittain niin paljon maitoa että sitä suorastaan ruiskuaa.Yöllä kiinnitin huomiota siihen että sininen poika yskähti muutaman kerran ja näytti siltä että olisi saanut yliannostuksen maitoa. Nyt puolenpäivän aikoihin ruokaillessa tapahtui jotain , jotain todella epänormaalia. Pentu alkoi yskiä, rohista ja valittamaan voimakkaasti. Ravistin pentua voimakkaasti alaspäin ja pyrin tyhjentämään röörit maidosta mutta samaan aikaan käsi jo soitti lääkäriin ja ilmoitin että olemme tulossa. Olen saanut niin kovat traumat tuosta viimekerrasta ja mustapantaisesta pojasta että olen hyvin herkkä kaikille epänormaalille. Meillä on pentumääriin nähden muutenkin ollut aina energiset ja elinvoimaiset pennut joten kait se on normaalia sekin että jotain sattuu? Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja kaikki äänet olivat puhtaita. Joko minun ravistelu puhdisti paikat tai sitten hänellä vain oli yksinkertaisesti jotain vatsavaivoja koska oksensi maidot ulos. Nesteytys, suoloja ja pikkaisen antibioottia niskaan ja olemme taas kotona. Pieni poika on tarkkailussa ja nukkuu Uhma- Äidin kainalossa mutta näyttää voivan taas ihan normaalisti.
Joten kait minun pitää yrittää tässä kohtaa vähän levätä.
Uhma on niin kiva ja hieno äiti että Hän tulee kyllä olemuksellaan hurmaamaan kaikki. Eliot Iskä on mahdottoman hieno, noin muuten vaan joten vaikka hän ei ole paikalla, voimme ihailla häntä kuvista siinä ohessa. Me olemme ainakin itse ihan myytyjä. Olen ylpeä että minun pennuillani on juuri tuollainen Mamma joka on kärsivällinen, rauhallinen ja huolehtivainen ilman mitään ylimääräistä stressiä ja tärinöitä .Se on pentujen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeää miten emä käyttäytyy ja on pentujen kanssa.
Lila- nauhainen narttu raottaa jo silmiään muuten! Ma muutama muukin. Pikku ukko herra vihreä taas tallusteli kuurona ja sokeana pitkin mattoa, ihan kuin olisi lenkillä ollut- Jouduin palauttamaan pikkuherran ruotuun mamman tissille. Kaikki ovat yhtä ahneita edelleen huolimatta siitä oliko Sintti vai Mastodontti, kaikki taistelevat ruuastaan yhtä ahneesti. Edelleen pikkusintit saavat syödä erikseen ja ensin ja isot vasta perässä mutta eipä se näytä ketään haittaavan.
Kameraongelma edelleen ratkaisematta. Joudutte tyytymään tällaiseen höpöhöpöön ilman kuvia, toistaiseksi.
