Vai pitäisikö sanoa myös yö? Kello on nyt 5 aamulla kun kirjoittelen tätä. Kaikki näyttää menneen hienosti.Meillä oli Mikan kanssa vuoronvaihto. Michela on oikeasti valvonut melkein koko yön hoitaen vauvoja ja itse sain vedettyä kunnon yöunet. Nyt olo on taas virkeä, katsotaan huomenna aamulla tilannetta uudemman kerran :D
Illalla tuli hetki jolloin maito lakkasi hetken tulemasta ja Michela syötti jonkin verran korvikkeella. Oksitosiini saatoi olla syynä siihen mutta onneksi kaapista löytyi Primperaania apuun maidon herutukseen. Muuten ne ovat kyllä todella virkeitä ja elinvoimaisia. Taas on normi tilanne laakikossa. Ei värivirheitä, kaikilla suorat kauniit hännät, elinvoimaiset ja pirteät pennut. Miten voisin muka "laittaa pois" tuosta muutaman? En vain voi. Kun herra on taas suonnut meille tämän lauman, niin kyllä se hoidetaan kunnialla loppuun saakka. En koskaan pystyisi lopettamaan pentua vainsen vuoksi että niitä on määrällisesti liikaa. En ole ainakaan vielä. Katsotaan asiaa sitten uudelleen
Pennut ovat kooltaan aika pienia. Merkkaamme ja punnitsemme ne tänään illalla kun pääsen käymään kaupassa jossain välissä. Vaaka meillä on ... ei suostu nyt näyttäytymään useista etsinnöistä huolimatta, kauppaan siis hankkimaan uutta.
Kuvis sen verran että laitamme niitä loppuviikosta kun pääsemme rutiineihin kiinni. Nyt harjoittelemme siis yhdessä oloa ja totutamme pentuja ruokarytmiin. Määrän vuoksi ovat taas jaettu 2 ryhmään jotta pääsemme varmistamaan jokiaselle oman rauhallisen tissiruokailun. Tjaa.. rauhallisuudesta en tiedä sittenkään mitään. jo 6 pennun nälkäinen toikkarointi aiheuttaa melkoista ruuhkaa maitobaarissa koska naapurilla on AINA se parempi tissi, tiedättehän :D
Uhma on kyllä todella ahkera äiti, vähän liiankin ahkera , saisi keskittyä nyt nukkumiseen jotta vauvat saisivat syödä rauhassa. Vaan pitää olla kokoajan hoitamass ja huolehtimassa. Kyllä sekin tässä tasaantuu kun alkaa olla aika väsynyt valvomisesta.
Mika sai odottamatonta hoitoapua ja pääsi tekemään omat työnsä jo ajoissa, päiväsaikaan eikä illalla kuten olimme ajatelleet. Meillä piipahti Tarja, rakas, rakas ex- naapuri Jousimiehentieltä. Ei kellään ole ollut sellaista naapuruussuhdetta kuin meillä, se oli kyllä jotain ainutlaatuista. Se on ainoa asia mitä ikävöin Helsingistä. Ainutlaatuisuudetsa voisi kertoa esimerkiksi sen että Uhman ollessa vielä vauva, koko pentue on ollut Tarjalla hoidossa ja evakossa kokonaisen viikon koska rakensimme, muutimme ... ja meillä oli pennut samaan aikaan. Hulluutta! Aikamoinen apu ja palvelus jota en unohda ikinä.
Kun Tarja lähti, Mika ja Marié laittoivat tallit ja hevoset kuntoon ja minä tein pikaisesti ruokaa. Pennut on nyt merkattu värinauhoin ja yhtäkkiä huomasin että yksi pentu on hiljainen ja veltto. Ei ääntele eikä suostu syömään. Ajattelin että nytkö se sitten alkaa taas... Laskin kymmeneen ja päätin että pentu laittaan nukkumaan tunniksi ja tarkastan tilanteen sitten uudestaan. .... Niin, hän oli ilmeisen täynnä ja väsynyt joten tunnin päästä jakoi taas syödä ja möngertää. Eli pientä vainharhaisuutta jälleen ilmassa.
Kaikki on mennyt siis todella hienosti ja pennut kasvavat tasaiseen tahtiin. Ovat siis edelleen kaikki virkeitä ja elinvoimaisia
Hyvää yötä, Huomenna saatte kuvia!