Tämä päivä käynnistyy pikku hiljaa. Mika on valvonut yön ja
vaahdinvaihto tapahtui tuossa 4 hujakoilla.
vaahdinvaihto tapahtui tuossa 4 hujakoilla.
Tarjouduin kyllä jo ensimmäisen kerran 2.30 mutta hänellä oli leffa kesken ja pennut tuutuivat tyytyväisinä niin hänpä totesi että katsoo leffan ensin ja tulee sitten nukkumaan. Minä tietenkin kömmin sänkyyn tyytyväisenä ja jatkoin unia. Michela on tulossa aamulla, niin Mika saa nukkua kunnolla.
Tuossahan nuo mötköttävät ja syövät. Kukin tyylillään ja silloin kun on nälkä. Uhma on aikamoinen meijeri, maitoa piisaa niin että jos pennut eivät vähään aikaan ole syönneet, niin sitä heruu viltille ja pentujen päälle. Mikä onni!
Jaahas, nyt on jo 3. päivä mutta kirjoittelen tänne eilisen kuulmisia kun en aikaisemmin jaksanut enkä oikein kerennytkään
Uhma siis alkoi iltapäivästä täristelemään ajoittain ja ruoka ei oikein maistunut. Sain tiputettua alas maksalaatikon kun mikään muu ei kelvannut. Illansuussa ei sitten kelvannut edes jauheliha, niin tiesin kyllä että nyt oltiin menossa taas ihan väärään suuntaan.
Myös maidontuotanto alkoi stoppaamaan.
Pirautus parille tutulle ja sen päälle oma arvio. Kyllä olin sitä mieltä että jokin asia on vinossa ja aikaisempien kokemusten mukaan se voisi olla jotain kohtu- nisätulehdusta tai sitten kalkkikramppia. Koska Uhman vuoto on puhdasta ja nisätkään eivät olleet yhtään koppuraiset, lämpöä ei ollut niin vaihtoehtona voisi olla kalkkikrampin alku.
Pääsimme lääkärille vaikka potilaita oli jo 4 päällekkäin. Meidät otettiin vastaan 5. ylimääräisenä potilaana. Mutta kiitos siitä, sillä jo heti alkututkimusten jälkeen lääkäri oli samaa mieltä. Otimme ihan varuiksi röntgenkuvan masusta jotta suljimme pois sen mahdollisuuden että pentuja olisi vielä vatsassa. Onneksi niin ei ollut ja puhdas verinen vuoto jo antoikin siitä osviittaa.
Noh, tippa anteeseen, pari pistosta kalkkia ja oksitosiinia, ja kotiin. Uhma on jälleen terässä ja ruokakin alkaa maistumaan pikkuhiljaa. Hills ID /AD purkkeja tuli muutama mukaan ja on se sellaista herkkua että sitä ei ole vielä kukaan pystynyt vastustamaan vaikka on ollut kuinka kipeä.
Sen verran illasta vielä että Senttu tuli jeesaamaan käsiruokinnassa hetkeksi Michelaa. Mikan pitää saada nukkua sillä hän valvoi edellisyön ja joutui lähtemään ajoon 3h yöunien jälkeen... Yksityisyrittäjyys ! Nyt siis Senttu on täällä puoleen yöhön, Michela ottaa seuraavan vuoron ja minä jatkan taas siitä. Mutta täällä ei ole hädän päivää. Pennut ovat dobermanneja- Sen näkee, tuntee ja kuulee!
Uhma siis alkoi iltapäivästä täristelemään ajoittain ja ruoka ei oikein maistunut. Sain tiputettua alas maksalaatikon kun mikään muu ei kelvannut. Illansuussa ei sitten kelvannut edes jauheliha, niin tiesin kyllä että nyt oltiin menossa taas ihan väärään suuntaan.
Myös maidontuotanto alkoi stoppaamaan.
Pirautus parille tutulle ja sen päälle oma arvio. Kyllä olin sitä mieltä että jokin asia on vinossa ja aikaisempien kokemusten mukaan se voisi olla jotain kohtu- nisätulehdusta tai sitten kalkkikramppia. Koska Uhman vuoto on puhdasta ja nisätkään eivät olleet yhtään koppuraiset, lämpöä ei ollut niin vaihtoehtona voisi olla kalkkikrampin alku.
Pääsimme lääkärille vaikka potilaita oli jo 4 päällekkäin. Meidät otettiin vastaan 5. ylimääräisenä potilaana. Mutta kiitos siitä, sillä jo heti alkututkimusten jälkeen lääkäri oli samaa mieltä. Otimme ihan varuiksi röntgenkuvan masusta jotta suljimme pois sen mahdollisuuden että pentuja olisi vielä vatsassa. Onneksi niin ei ollut ja puhdas verinen vuoto jo antoikin siitä osviittaa.
Noh, tippa anteeseen, pari pistosta kalkkia ja oksitosiinia, ja kotiin. Uhma on jälleen terässä ja ruokakin alkaa maistumaan pikkuhiljaa. Hills ID /AD purkkeja tuli muutama mukaan ja on se sellaista herkkua että sitä ei ole vielä kukaan pystynyt vastustamaan vaikka on ollut kuinka kipeä.
Sen verran illasta vielä että Senttu tuli jeesaamaan käsiruokinnassa hetkeksi Michelaa. Mikan pitää saada nukkua sillä hän valvoi edellisyön ja joutui lähtemään ajoon 3h yöunien jälkeen... Yksityisyrittäjyys ! Nyt siis Senttu on täällä puoleen yöhön, Michela ottaa seuraavan vuoron ja minä jatkan taas siitä. Mutta täällä ei ole hädän päivää. Pennut ovat dobermanneja- Sen näkee, tuntee ja kuulee!