16. maaliskuuta 2014

2. viikko



Voi kuinka ne ovat kasvaneet. TV huoneemme on muuttunut pentujen valtakunnaksi mutta voi kuinka kiva niiden kanssa on loikoilla, halata ja pusia. Ne hakeutuvat viereen ja kainaloon, ynisevät ja vaipuvat uneen. Nyt pahin on takana ja uskallan itselleni luvan jo rentoutua. Pienimmätkin tilliäiset pärjäävät , joskin toimin vielä tissipoliisina tämän viikon isoja vastaan. Eihän pikkuisille jäisi mitään jäljelle kun nuo isot Mastodonttirontit heittelevät kaikki pois edestään matkalla tisseille. Vahvemman laki on valitettavasti läsnä ja pyrimme siten vähän muuttamaan kuviota suojaamalla kädellä pienempien tissit ja ruokailuhetket. Vahvat ja isot taistelkoot keskenään. Mutaa nyt... niitä kaivattuja kuvia! Tässä esimakua tulevasta ...



 
Viikossa on tapahtunut paljon ja tarkoitan sitä miten pennut ovat tuplanneet painonsa, silmät ovat raollaan, ne alkavat ottamaan kontaktia ulkomaailmaan , tunnistavat emon muusta perheestä etc. Ne kävelevät vaappuvin jaloin, pyrkivät jo itse kakkaamaan mutta tätä kirjoittaessani , olen muuten pissassa... Sininauhainen poika köllötteli tuossa käsivarrellani ja Mamma Uhma päätti tulla katsomaan miten poika pärjää. Siinä ohessa hän sitten alkoi pesemään ja pissattamaan pupsia. Hän kun sattui olemaan masu ylöspäin, niin komeasti tuo pissa muuten lensi kädelle ja poskelle saakka. Eikun pesulle lähtee tässä myös kasvattaja.  




Koska ilma on tänäänkin hieno, meinaan lähteä koko köörin kanssa metsään lenkille. Odotamme myös Möhkö- setää kylään joten metsässä vilistää 4 reipasta dobermannia. Beben kansa Uhmaan on loiventunut olosuhteiden pakosta joten Mummelista on jo ihan OK olla  mummo. Sitä ei hänelle tietenkään kerrota, sillä hän valmistautuu kesän mittelöihin ja koska hän ei vielä 7- vuotiaana pääse veteraaneihin, niin AVO luokassa vastus on tiukka ja koirat hienossa kunnossa. Mutta mikäs Bebeä estäisi, hän on omasta mielestään ehdottomasti upein päällä maan.
 




Uhma on edelleen todella rauhallinen, myös vieraiden kanssa. Hän ei stressaa eikä ota elämästä murhetta. Hän keskittyy nyt täysillä pentuihin ja nauttii heistä.




Uhmasta ja Lolasta on tulleet hyvät ystävät. Ne leikkivät mielellään ja Lola on äärimmäisen kiinnostunut vauvoista. Uhma on tosin vielä sitä mieltä että Lola- Sisko saa ihailla vauvoja korkeintaan aidan takaa tai muuten ei hyvä heilu. Mutta Lola tyytyy kohtaloonsa ja tietää että enää 2 viikkoa ja Mamma ei hirweästi enää jaksa, niin sitten on hänen vuoro!