Viikonloppu ennen pentujen syntymää vietimme Tampereella eräiden läheisten koiraystävien kanssa. Koirankasvatus ei ole ihan aina ruusuilla tanssimista ja kasvattajilla on yhä enemmässä määrin vastuita ja velvollisuuksia, mutta vähän ja vähemmän oikeuksia. Oikeuksista parhainta on kuitenkin saada tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin ja perheisiin. Pentulaatikon ääressä istuessa pääsee ajan kanssa tutustumaan paremmin ja osa näistä tuttavuuksista johtaa elinikäisiin, tärkeisiin ja ilahduttaviin ystävyyssuhteisiin.
Yksi tällainen ystävyys mahdollisti Uhman jalostuskäytön. On iso luottamus perheeltä luopua omasta rakkaasta koirastaan 5- 6 viikoksi kokonaan ja antaa se hoitoon kasvattajalle pentujen kera. Luottamus pitää ansaita, sitä ei voi vaatia. Siksi pidämme Uhmaa kuin kukkana kämmenellä. Se syö parasta kuivamuonaa lihojen kera. Se makaa tyynyjen keskellä omassa budoaarissaan ja sille tarjoillaan ruokaa ja juomaa säännöllisesti myös sänkyyn, sillä hän ei aina malta nousta pentujen luota pois vaikka mieli tekisi. Käymme lenkillä ja hän tulee mukaan aina kun ylhäisyys itse haluaa. Nyt tästä lähtien enemmässä määrin sillä pennut kasvavat hurjaa vauhtia.
Mutta palatakseni ystäviin., niitäpä oli kolmea sorttia tällä reissulla. Yksi ystävä istui kyydissä matkalla Silvoon, yhdet ystävät ottivat meidät vastaan ja majoittivat ja kolmennet toivat Uhman Tampereelle.
Uhma tiputettiin pohjoisesta työmatkalla Silvoon ja me olimme häntä vastassa jo hyvissä ajoin, päivää aikaisemmin. Saunoimme, söimme ja ... vaihdoimme vapaalle kirjaimellisesti. Ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan! Pyöreän pöydän äärellä on hyvä jutustella ja nauttia raclettesta viinin kera ...
 |
| Keititön valaisin |
 |
| Olohuoneen valaisin |
 |
| Takkatulta rakastan aina! |
