Huomenta kaikille tasapuolisesti. Istun nyt ensimmäistä kertaa sohvalla tätä kirjoittaessani. Pennut nukkuvat tyytyväisenä Uhma- Äidin sylissä, osa korissa. Maitoa tulee , ei ehkä ihan liikaa mutta tarpeeksi. Muutaman kerran olemme antaneet isommille lisäruokaa kun tuntuu että ne syövät pienienkin edestä. Meillä on tämä tuttu haaste: Isot vastaan pienet. Yksi iso läskipallero pystyy heittämään tissiltä pois kaikki pikkuiset ja ylipäätänsä onnistuu järjestämään yleistä kaaosta sekä hämminkiä- Dobermanni jo syntyessään! Omaksi osaksi jää sitten poliisina toimiminen että jokainen saa pitää oman tissinsä ja paikkansa koska muuten pikkuiset saavat vain jämät ja sehän ei nyt käy laatuunsa.
Meillä on pari- kolme todella pientä pentua joiden kanssa pitää tsempata. Yksi heistä on todella verkkainen syömään mutta syö kyllä kun tarjotaan. Joko hänellä ei vain ole luontaista ahneutta tai sitten kaikki ei ole ihan kunnossa. Seuraamme tätä pikkutyttöä ja katsotaan miten sen kanssa edistytään. Kyllähän pennun pitäisi olla itse ahkera syömään eikä odotella kuin leelian lepotuolissa lounasta, niin kuin nyt on tapahtunut. Syö kyllä, ja kun välillä Uhmalta suorastaan valuu maitoa tisseistä, niin imeskelee, lutkuttaa tisua ja sitten maiskuttelee. Näyttää siltä kuin vain nautiskelisi.Se ei nyt käy laatuunsa koska jää aina jalkoihin.
Sitten meillä on muutama Mastodontti Rontti- tyttö- Ja heissä alkaa olla voimaa kuin pienessä kylässä. He kömpivät itse korista tissille. Ja löytävät muuten uskomattoman hienosti perille. Voi vain ihmetellä pienen koiranpennun haju- ja tuntoaisteja kuinka kehittyneitä ne ovat. Kuulo- ja näkö kun tulevat pari viikkoa perässä.
Uhma on muuten hirweän tarkka pedistään. Joka kerta kun laitan omasta mielestäni hänelle kaikki hienosti ja kauniisti, niin eihän siitä mitään tule. Uhman mielestä kaikki on ihan pielessä. Sitten hän tomerana mätkii ja kuopii aluset mieleiseensä myttyyn ja heittäytyy niiden päälle ( Ihan kuin ylläolevassa kuvassa) . Tyytyväinen ilme kasvoillaan. Eihän nuo ihmiset mitään osaa, tuumaa Hän.
Näissäkin kuvissa vauvat ovat tuon vajaan vuorokauden vanhoja. Uusia kuviakin on jo otettu mutta meillä on pieniä haasteita saada ne purettua koneelleni. Tämä herjaa kokoajan jotain ja ei suostu kuvia siirtämään. Harmi. Yritän ratkoa ongelmaa. Kuvia siis otetaan ja laitetaan kun saamme tämän ongelman ohitettua.
Uhman syömisestä muutama sananen. Alkava kalkkikramppi aiheutti n. parin päivän ruokahaluttomuuden. Olemme onneksi ohittaneet sen ja Mammalle tarjotaan monenlaista herkkua jotta saamme ruokaa tiputettua kurkusta alas omaehtoisesti. Juomisen kanssa ei onneksi ole ollut mitään ongelmia.
Nyt rauhoitumme vielä vahvistumaan ja kasvamaan reilu viikoksi ja sitten omistajamme pääsevät näkemään meitä, pitämään meitä sylissä ja nuuskuttelemaan. Voi kuinka odotankaan nähdä miten näistä pikku tirriäisistä kasvaa isoja, vahvoja ja hyvähermoisia dobermanneja!
Meillä on pari- kolme todella pientä pentua joiden kanssa pitää tsempata. Yksi heistä on todella verkkainen syömään mutta syö kyllä kun tarjotaan. Joko hänellä ei vain ole luontaista ahneutta tai sitten kaikki ei ole ihan kunnossa. Seuraamme tätä pikkutyttöä ja katsotaan miten sen kanssa edistytään. Kyllähän pennun pitäisi olla itse ahkera syömään eikä odotella kuin leelian lepotuolissa lounasta, niin kuin nyt on tapahtunut. Syö kyllä, ja kun välillä Uhmalta suorastaan valuu maitoa tisseistä, niin imeskelee, lutkuttaa tisua ja sitten maiskuttelee. Näyttää siltä kuin vain nautiskelisi.Se ei nyt käy laatuunsa koska jää aina jalkoihin.
Sitten meillä on muutama Mastodontti Rontti- tyttö- Ja heissä alkaa olla voimaa kuin pienessä kylässä. He kömpivät itse korista tissille. Ja löytävät muuten uskomattoman hienosti perille. Voi vain ihmetellä pienen koiranpennun haju- ja tuntoaisteja kuinka kehittyneitä ne ovat. Kuulo- ja näkö kun tulevat pari viikkoa perässä.
Uhma on muuten hirweän tarkka pedistään. Joka kerta kun laitan omasta mielestäni hänelle kaikki hienosti ja kauniisti, niin eihän siitä mitään tule. Uhman mielestä kaikki on ihan pielessä. Sitten hän tomerana mätkii ja kuopii aluset mieleiseensä myttyyn ja heittäytyy niiden päälle ( Ihan kuin ylläolevassa kuvassa) . Tyytyväinen ilme kasvoillaan. Eihän nuo ihmiset mitään osaa, tuumaa Hän.
Näissäkin kuvissa vauvat ovat tuon vajaan vuorokauden vanhoja. Uusia kuviakin on jo otettu mutta meillä on pieniä haasteita saada ne purettua koneelleni. Tämä herjaa kokoajan jotain ja ei suostu kuvia siirtämään. Harmi. Yritän ratkoa ongelmaa. Kuvia siis otetaan ja laitetaan kun saamme tämän ongelman ohitettua.
Uhman syömisestä muutama sananen. Alkava kalkkikramppi aiheutti n. parin päivän ruokahaluttomuuden. Olemme onneksi ohittaneet sen ja Mammalle tarjotaan monenlaista herkkua jotta saamme ruokaa tiputettua kurkusta alas omaehtoisesti. Juomisen kanssa ei onneksi ole ollut mitään ongelmia.
Nyt rauhoitumme vielä vahvistumaan ja kasvamaan reilu viikoksi ja sitten omistajamme pääsevät näkemään meitä, pitämään meitä sylissä ja nuuskuttelemaan. Voi kuinka odotankaan nähdä miten näistä pikku tirriäisistä kasvaa isoja, vahvoja ja hyvähermoisia dobermanneja!