3. kesäkuuta 2014

Surun päivä


 
Nämä ovat niitä päivä, kun ei olisi halunnut herätä. Avasin aamulla koneen,
niin järkytyksen määrällä ei ole sanoja. Kaksi hyvää ystävääni ovat menettäneet koiransa,
toinen luusyöpään ja toinen kardioon. Oli syy mikä hyvänsä, niin suru on yhtä suuri ja järkytys sanoin kuvaamaton.
Olen niin pahoillani ja surullinen, olen voimaton ja en voi auttaa,
mutta olette rakkaita ja mielessäni.
 
 
Hyvää matkaa pikku enkelikoirat, kynttilä palaa pöydälläni ja näyttää teille valoa sateenkaarisillalle
 
 
 
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi 

 ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.

 Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
 
 
Yuri

Äiti Donna