Dobermanni & voileipä

Niin.. yhdestä voilevästähän kaikki alkoi...

 

 

Meillä on aina ollut asiat huonosti herkkujen suhteen. Äiti sanoo että en osaa kaivata niitä kun en ole koskaan saanut. Ihan kuin en täältä sosiaalisesta meediasta saisi selville että muille tehdään voileipiä! Mutta nyt kun äidillä on se kummallinen sairaus, aivotärähdys, hän antoi minulle lettuja tiikerijäätelöllä. Minä pidän siitä että äiti on sairas ja vähän tärähtänyt.

T. Elli

Ps. Äiti ei kylläkään sairaana leiki eikä ulkoile kuin ihan vähän mutta siellähän on ihan tyhmä ilma. Viihdyn ihan hyvin sohvalla hänen kanssaan ja nautin siitä jakamattomasta huomiosta...

 

 

Meidän isi on meille opettanut että ainakun isi syö jotain mekin saadaan osamme isin syömisistä. Kirmaamme aina keittiöön kun jääkaappi aukeaa. Siten emme ollenkaan ymmärrä kun tuo mama karjuu makaroonilaattikkonsa äärellä naama punaisena että "nyt saa...tna... pip piip piip piiiiip!!" Hirveen rumasti sanottu meidän mielestä ja ei isi meille sillain huuda vaan antaa parhaat jauheliha kokkareet meille. Olemmekin nyt siirtyneet isin leiriin ja pidämme mamalle jääkautta että hän ymmärtää ruveta kohtelemaan meitä arvomme mukaan. Odotamme voileipäpalvelua saapuvaksi!

T: Siskonne Wimma ja Minni Kankaanpäästä

 

Pah!

Minä tiedän että olen ihmisiäni nopeampi ja käytän oman tassun oikeutta. Mitä jättävät vahtimatta ruuat. Isi kyllä torstaina yritti sitä leipäänsä minun nielusta kaivaa. Mitä oli puhelimessa??? Siinä oli paljon kinkkua, juustoa ja majoneesia. Juuri minun makuuni <3 . Tiedän että voileivät kuuluvat BG koiran perusoikeuksiin, missä minun leipäni ovat???

t: Lapsi Tuisku

 

Kukkuu,

Minäkin erehdyin kerran ottamaan pöydältä omaa ruokaani omasta kupista, koska olin aivan varma että mamma oli unohtanut antaa aamupalan kokonaan. Se ei kuitenkaan ollut kovin viisas teko, koska mamma nousi salamana ylös sängystä ja sitten jouduin hetken lepäämään lattialla ihan paikallaan. Toisinaan minä en myöskään ymmärrä tuota pikku-isosiskoani, joka ei anna minun enää tulla sänkyyn eikä sohvalle jos se nukkuu siellä. Usein joudun myös vain katsomaan lelujani koska se määrää etten saa niihin koskea. Omistajani siinä tilanteessa yleensä vaan nauravat minulle ja ilmeelleni. Olen tyytynyt nukkumaan matolla, onneksi se on edes karvainen. En myöskään saa riehua sisällä, enkä piipata, siitä minua aina komennetaan. Onneksi pääsen monesti päivässä metsään juoksemaan, mutta sielläkin minua kielletään leikkimästä Ciralla. Iltaisin saatan myös päästä mamman kainaloon sänkyyn, jos se komentaa tuota murisevaa peitonalla olevaa otusta. Toivoisin pääseväni johonkin hieman leppoisempaan paikkaan, sellaiseen jossa minullekin tehdään voileipiä, hierotaan kaunista kehoani , koska täällä minulla on niin tiukka kuri. Täällä minua vain kehutaan.

t. Apua ( vaiko leipiäkö?) anellen The Body!

 

Ai kamalaa!

Voi veljeni, tule tänne äidin kanssa asumaan! ( minä kyllä kerron äidille kuinka huonosti sinulla on asiat. Me BG -suku olemme iso ja tiivis ja sinun siskopuolesi on onneksi pienempi... Murr !!

T: Topakka Tuisku

PS. kait ne tajuaa edes tehdä sulle leipiä ?

 

Voileivät ovat jokaisen meidän BG koiran oikeus. Meillä amerikkalaiset ovat sen keksineet ja he syövät omat kinkkujuustomuna ruisleipänsä nautiskellen. Ihminen kun ei syö lihaa niin sillä aina kummalliset voikkarit. Minä Brad Pitt kerrankin latasin koko leivän kerralla suuhun. Ihminen huusi saatana, vaikka oikeesti olen Brad Pitt. Nykyään koitan jauhaa herrasmiesmäisesti sen minun oman leivän. Sunnuntaisin me ne syödään . Sängyssä.

 

T. Minä Brad Pitt

 

Ei meillä saa leipää, joskus saatan saada jonkin pienenpienen palan jos emäntäni ei itse jaksa syödä. Saan vain omaa ruokaani, mutta sitten kun menemme hommiin, josta olen aina innoissani, hypin kuin villivarsa ja pyörin ja tottelen mallikkaasti, siellä saan lihapullia, pidän niistä kovasti. Kerran maistoin sipsiä, salaa, mutta jäin siitäkin kiinni koska unohdin piilottaa todistusaineiston, Cira myös paljastaa minut aina jos yritän syödä jotain kiellettyä. Nytkin minä joudun nukkumaan yksin sohvalla, kun mamma ja Cira ovat lömpimän viltin päällä, en kuulemma osannut asettua paikoilleni, olisin vain halunnut asettaa pääni emännän kaulalle ja etujaloillani hieman työntää sitä parempaan asentoon. Näen unta voikkareista, sellaisista joissa on paljon maksamakkaraa, voita ja juustoa päällä.

 

t. The Body

 

Beben lempivoikkari. Poroa, piparjuurta ja suolakurkkua.

 

Mitä! Tekö saatte smörgareita! Majoneesit ja kaikki! Eikö se olekaan ihmisten ruokaa? Nyt mua on huijattu ja pahasti! Nyt mä ymmärrän, mitä matte tarkoittaa sanoessaan, että mitä vähemmän mulle annetaan ihmisten herkkuja sitä vähemmän ymmärrän niitä kerjätä, kun en saa tietää, miltä ne maistuvat! Vaikka onhan se ruisleipä paljaanakin hyvää ja raejuusto saa kuolan valumaan ennenkuin purkki on edes auki. Mutta sitä en ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos välillä käyn ruokasäkillä yöllä. Kerran jäin kiinni, kun näytin kuulemma fudispallon nielleeltä ( en ymmärrä yhtään mikä se sellainen on??? Ehkäpä joku erikoisvoileipä mitä en ole koskaan nähnyt? ). Olin muka syönyt yli 2 kg papanoita! Mitäs siitä muutaman päivän ähkystä, mutta kun rupesivat laittamaan sellaiset esteet keittin ovelle, ettei sinne enää niin vaan öisin huomaamatta hiivitä. T. Huijattu Saga


On niin rankkaa tämä äidin sairastaminen. Eilen hän keksi kummallisen aktivointileikin, jossa sain kanafileen aina kun annoin nätisti leikata yhden kynnen. Niin me sitten leikattiin kaikki kynnet (paitsi vammaisia vain viilattiin) ihan ilman Isiä! Voisikohan ne leikata tänään uudestaan..? Kanafileet saattoivat kuitenkin sekoittaa vatsaani, sillä tänään aamiainen ei maistunut minulle. Siksi en kuulemma saanut sitä voikkariakaan. Se oli kyllä varmasti tekosyy, sillä uskon että voikkari olisi parantanut tilannetta oitis...




Haluan huomauttaa että herkkuvoileivät eivät lisää kerjäämistä ja niitä ei saa viekkaudella eikä vääryydellä. Ne lisäävät ymmärrystä ja perusfunktiona on sivistys ja yhteiskuntaan integroituminen. Luin yhdestä kirjasta kerran. Jätin kannet.
T .Minä Brad Pitt BG. sta






Tänään minä Tuisku herätin koko talon 06, ihan ajallaan kuten sovittu, (mielestäni) . En tiennyt että ihmiseni olivat päättäneet mennä myöhemmin töihin (minulle olisi voinut kertoa). Pääsin Äiti- Ihmisen kainaloon nukkumaan <3 mutta ennen sitä sain tiukat ohjeet Uhma Äidiltäni (joka jo siellä sängyssä oli) miten käyttäytyä. Olen ollut todella kiltisti mutta en minä leipiä ole saanut, :( nyt syön isän kalsareita nälkääni. Kalssarit ovat OK ruokaa leipien puutteessa.

:o

 :o