IDC day 4.

Tämä on se päivä mitä olemme odottaneet. Kehässä meillä oli kaikki Bea, Buddy, Inkeri, Romeo ja Wimma. Kehät oli ajoitettu niin että harmiksemme mustat uros- ja narttupennut olivat samaan aikaan, samoin Wimman kehä. Romeon aika tulisi myöhemmin iltapäivällä. Meillä oli edessä selvä handleri ongelma heti kättelyssä mutta niin kuin aina, asioilla on tapana ratketa.

Koska olimme viisaita ja ahkeria, teltat ja häkkikylä olivat jo valmiina, meidän piti vain hakea numerot. Niin , missään vaiheessa ei ollut yhtään rokotustodistuksen kyselijää, saatikka ell. paperin kysyjää mistä niin Suomessa vouhkasimme. Joutavaa paskaa, niitä ei kiinnostanut mikään eikä ketään. Numerolapputeltassa oli tasan 2 ihmistä töissä ja koiria oli ilmoitettu 515 kpl. Kansiot olivat järjestetty numerottain eikä nimillä, joten jouduin kaivamaan luettelosta ( jonka sai tiskiltä ) jokaisen koiran numeron ,jonka jälkeen se kaivettiin sitten niistä laatikoista. Tässä härdellissä menikin se ensimmäiset 45 min. mutta saimmehan sen hoidettua pois alta.

Kun kehät alkoivat, jäin Buddyn kanssa itse yksin, Kirsikka oli Wimman pallotyttönä, Inkerillä oli oma handleri ja Petra nappasi Bean. Kaikki koirat esiintyivät kehässä kauniisti sekä ryhdikkäästi ja LIIKKUIVAT upeasti. Emme voi siis jossitella mitään vaan tyytyä erinomaisiin arvosanoihin. Buddyn suorituksesta voin vain todeta että kyllä hymyilytti liikuttaa sitä pientä pentua ( 6kk ) niiden isojen pentujen joukossa ja liitää ohi ravissa. Eräs handleri edessä alkoi huutamaan minulle että en saa mennä ohi mutta sanoin vain " Sorry, he just got exellent movements" ja hymyilin sievästi. Seisotuksessa "The Body" bongasikin jonkun litistyneen lihapullan ja alkoi tuijottamaan sitä maagisena. Noh, ihan sama minulle mitä tuijottaa, kunhan näyttää hyvältä tuumasin ja taas hymyilin. Jatkoon meni todella korkeita, kapeita ja littania pentuja. Mielestäni huonoilla kulmauksilla ja omituisilla liikkeillä. Monilla koirilla oli myös omaan makuuni karmeat ylälinjat, noin yleisesti ottaen. Mutta siitä myöhemmin sitten lisää. Kyllähän siellä näki kaikenlaista .  Minua ilahdutti suuresti se että täysin tuntemattomat ihmiset tulevat kuvaamaan koiraasi ja kysyvät että kukas tämä oikein on ja kovasti kehumaan koiriamme. Ah, vaikka ei päästy exellentiä pidemmälle, niin fiilis oli koko ajan loistava. Buddyä kovasti ainakin kiiteltiin ja kuvattiin vaikka hän ei nyt top 4. yltänytkään.

Koska kehät pyörivät kaikki samaan aikaan, ei minulla ollut mitään mahdollisuutta kuvata omia koiria, Tässä siis muutama pentuotos kehien jälkeen.

Lataan kuvia BG Facebook profiiliin niin kuin olette jo varmaan bonganneet. Siitä selviää että olemme menneet tukka putkella koko päivän ja Romeon  kehien jälkeen oli vasta hetki istua alas.

Romeostakin voisi muutaman sanan laittaa. Nadia tuli heti aamulla katsomaan sitä ja sovittiin että hän ottaa sen Wiblishauserin kehään. Kirsikalle annettiin muutama ohje kääntää Romppu IDC vaihteelle. Koska suomalaispojalle siellä oli paljon nähtävää, Kirsikka käveli vapaata kehää rauhallisesti ympäri Romeo sivulla. Tarkoitus oli vain rauhoittaa poika oikeaan mielentilaan liikkeitä varten. Sen jälkeen Nadia tuli ja otti koiran ja kas, näin hän päätti lähteä lennokkaaseen raviin. Sitten tämän maalaispoika tuijotteli ympärilleen ja päätti alkaa kokeilemaan erilaisia poseerausasentoja joista laitan tähän nyt muutaman näytille. Ja kyllä, ei tällaisella vartalolla ole asiaa TOP 4. . Hah.

Tässä hän on pikkupoikana kehässä Wiblishauserin jaloissa ja Nadian käsissä

Ja tältä Romeo sitten näyttää

Ja tässä hän taas miettii että koskakohan on välipalan aika ...

Toinen ilonaihe oli se että tapasin paljon tuttavia vuosien varrelta. Ne liittyvät joko tuomiini koiriin tai syntyneisiin pentueisiin. Luulin että en tunne ketään mutta päivän päätteeksi olin halannut kymmeniä ihmisiä, vaihtanut pikakuulumisia ja lähettänyt yhtä paljon terveisiä eteenpäin. Niin ja nyt on sitten Bebellekin handleri ensikesän IDC näyttelyssä . Huh, Bebe Mammselli PITÄÄ laittaa kuntoon, sillä muuten en sitä kehtaa Ievalle antaa käsiin :D.

Näyttää siis siltä että on minulla paljonkin vanhoja tuttavuuksia mutta myös pääsin myös luomaan uusia verkostoja ja tutustumaan uusiin, todella mielenkiintoisiin ihmisiin ja koiriin. Mikä IHANA IHANA NAUTITTAVA PÄIVÄ ! Jos ajaa perse hieässä 1500 km tai jotain, niin kyllä sitä aina odottaa että edessä on jotain sellaista mitä ei ole ennen kokenut. Ja näinhän se meni. Huomenna Bloggaankin sitten siitä IDC Gaalasta joka osoittautui varsinaiseksi Felliinin elokuvaksi.