IDC - Lola ja hänen hovinsa

Minun pitää kyllä katsoa peiliin ja kysyä itseltäni, kuinka tässä näin kävi? Kun tein pentutilaukseni Venäjälle, en aavistanutkaan millaisen persoonan saan sieltä elämäni ja kuinka jälleen kerran olen joutunut opettelemaan 5. nartun kanssa elämistä. Koska Tiibertti Kärkkäinen on minun sydämen sopukoissa viha- rakkauskoirani aina ja ikuisesti, pyrkii tämä Venäläinen kovasti varastamaan myös tämänkin tittelin itselleen. Tässä hyvin lyhyt matkakertomus Lolan näkökulmasta.



Minä, O.M.G olen suvereenin kaunis, viisas ja voittamaton. Teen mitä haluan ja milloin haluan. " Perheeni" on päättänyt lähettää minut ulkomaille suureen näyttelyyn ja olen siitä innoissani, sillä olenhan ollut voittamaton. Mielessäni vilahtaa toinenkin vaihtoehto on että Bebe Äitipuoleni on vain kyllästynyt minuun. Äiti Kulta nimittäin on antanut minulle kyytiä harva se päivä ja nyt pohdin olenko joutunut jonkinlaiseen käytöskouluun. Noh, minä tyttö en niistä kovasti perusta.

Äiti pakkaa tavarani, pantani ja ruokaa. Musta Viisas vahtii pakkausta enkä pääse ruokakassin lähellekään. Minua harmittaa. Taidan haastaa riitaa, mutta en tiedä viitsinkö sittenkään. Ei huvittaisi maata tuossa kurassa Bebsun alla. Niin siinä aina käy kun yritän jotain. Tyhmää ja TODELLA tylsää. Tässä talossa määrää Musta Viisas ja nuo ihmiseni ylistävät Häntä päivittäin. Minä saan yleensä huutia ja huutoja, vaikka kovasti yritän ja vaikka mitä.

Nyt auto ajetaan pihaan ja saan ystävän , Wimma tulee mukaan, samoin Bean rääpäle. Voi kun se on pieni ja onneton, en hirweästi välitä hänestä, päätän keskittää voimani Wimmaan. Meidät lastataan autoon ja matkamme alkaa. En ymmärrä että pysähdymme ja autoon pitää tuupata joku karmea köntsäle poika- Yök. Kyllä minä olen tuon Romeon nähnyt mutta en minä siitä pidä, ainakaan näin pienessä autossa. Ja MINUNKO pitää istua täällä takaboxissa noiden tyttöjen seurana?  No way

Auto ei pääse kunnolla edes satamasta starttaamaan niin minä tyttö painelen täältä Kirsikan syliin. Irvistelen noille pikkutytöille ja hypin Romeon päällä. Kyllä näin saadaan minulle tilaa ja vähän äkkiä. Ja kas, näin minä teen joka kerta kun joku olotila minua ei autossa miellytä. Ihmiset, varsinkin Kirsikka ihminen on aika ruma suustaan, ihan tiedoksi kaikille! Minun ihminen nauraa hänelle mutta minua ei naurata, yritän vain vastustaa entistä lujempaa. Osaan mennä makaroniksi, jäykistyä ja taas letkistyä oikeassa hetkessä. Tällä tekniikalla saadaan Kirsikka Ihmiselle hirweä hiki ja paljon T-O-D-E-L-L-A rumaa tekstiä suusta. Minun ihminen nauraa kippurassa etupenkillä, meitä EI kyllä naurata takapenkillä, varsinkaan minua sillä häviän tämän taistelun paikastani. Nyt myös Kirsikka ja Tiia ihminen yhtyvät nauruun. Minä murjotan takaboxissa. Jos ei ihminen ymmärrä tehdä tilaa takapenkillä, niin pakkohan sitä on pomppia siellä sun täällä, irvistellä Romeolle ja litistää se ikkunaa vasten. Myös Ihminen Kirsikan päällä yritän pomppia edelleen säännöllisesti mutta epäonnistun.
Takasisintulomatkalla olen jo aika uuvuksissa ja tyydyn kohtalooni. Olen siellä missä määrätään.



Tässä matkustan Latviassa ja vahdin rekkoja

Tässä otan päiväunet lenkin jälkeen

Saan oman yksiön ihmisen jalkatilasta ja olen tyytyväinen- Ainakin nyt. Näin minä matkustan enkä hiweästi muista välitä. Yöt nukun tiiviisti Ihmiseni kainalossa. Hän puristaa minua, epäilen että hän luulee minua Mustaksi Viisaksi, mutta en anna sen häiritä. Minä pidän tästä. Ihminen antaa minulle kaiken huomion, saan herkkuja ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Huomaan melko pian että nuo kaksi lasta ovat helppoja, saan juoksuttaa niitä, syödä niiden ruuat ja määrätä niiden leikkien tahdin. Minä pidän siitä. NYT MÄÄRÄÄN MINÄ eikä se Musta Viisas. Keskitän tarmoni ja voimani nautinnolliseen määräilyyn. Ihminen yrittää puuttua siihen mutta olen älykäs, salaman nopea, vikkelä ja notkea. Olen kuin ... Minä. Ihmiset tekevät jotain järjesteltyitä, sillä määräilyni ei miellytä heitä. Nyt olen narussa, hotellin terassilla. Muut lapset odottavat huoneessa kuulemma kiltisti mutta olenhan minäkin! Ihmiseni ei jätä minua sinne, sillä hän tietää että saavun ajoissa päivälliselle joka tapauksessa. Nyt tyydyn siis makaamaan ja lepäilemään hotellin terassilla ja minut palkitaan ruhtinaallisesti. Saan syödä pekonipastaa ja jälkiruuaksi tarjoillaan ranskalaiset aidoilla kananugeteilla



Ja tässä minua kiitetään kun olen syönyt lautaseni tyhjäksi



Tässä vaadin halauksia ja suloisia sanoja korviini

Näyttelyssä käyttäydyn aina moitteettomasti. Minua viedään pitkällä remmillä ja vapaana. Katson kauniita kilpakumppaneitani mutta en ole laisinkaan huolissani, olenhan ylivoimainen. Myös Ihmiseni sanoo että olen kaunis ja minut on tuotu tänne voittamaan. Odotan päivän, mitään ei tapahdu, odotan 2. päivän ja mitään ei tapahdu. Kaikki muut näyttävät menevän kehiin mutta minua vain paijataan, pidetään sylissä ja laitetaan tuohon häkkiin vai mikä se nyt on.



 Ihmiseni lähti hakemaan ruokaa ja minut jätettiin tähän makaamaan. Elämäni oli tässä vaiheessa melko yksitoikkoista. Ja katsokaa, eihän tässä voi päätään kääntää kun naapurissa kuorsaa tuo ... mikä-se-nyt-oli. Uuuh, melko rumaa. Pohdin tässä jos vähän kokeilisin tiirikoida tuota lukkoa auki. Ihan hiljaa että en aiheuta hämminkiä. Voisin hyvinkin poistua tästä lenkille. Onneksi ihmiseni helpottaa minua ja vaihtaa minut toiseen häkkiin. Odotan sopivaa hetkeä, nousen ja venyttelen rauhallisesti ihastuttavia raajojani. Polkaisen etutassulla kerran, sen jälkeen toisen ja kolmannen. Ja Voilá nyt voin poistua paikalta.

Tassuttelen etuteltalle jossa ihmiset ovat minua vastassa hymyillen, melko äänekkäinä, itseasiassa en ole enää ollenkaan varma onko tuo ääntely iloista vai sekoittuuko siihen sekaan jotain muuta. Pinnistelen ja mietin äänensävyä. En taas ymmärrä mitään. Tahdoin vain vähän jaloitella.



Tässä annan lasten leikkiä

Tulee ilta ja ihmiseni lähtee juhlimaan. Ihmiseni antaa paljon ohjeita toiselle ja he neuvottelevat kiivaasti. Tai sitten he vain ylistävät ja kehuvat minua. Kovasti he ainakin nyökkäilevät minua kohti, huitovat käsillä ja hypistelevät remmiä ja taas nyökkäilevät ja katsovat minua. Olen varmasti heidän tämän illan tähtikoiransa!

Eittämättä.




Ihmiseni lähti ja nyt leikin näiden lasten kanssa hetken. Mitä mitä
mitääää???  Kirsikka ihminen lähtee jonnekin ilman minua? Istahdan hotellin ovelle ja tuijotan lukkoa. Ajatellen mielessäni että Kirsikka on jättänyt minulle tehtävän, salaisen sellaisen. Kolmikko seisoo takanani ja nyökkään heille. Tytöt ovat selvästi valmiina mutta tuosta ruskeasta otuksesta en tiedä. Se käy jotenkin hitaalla aina välillä. Onneksi pikkutytöt ymmärtävät mistä on kyse. Kaikki ovat hipihiljaa paikallaan kun teen koe avauksen. Hyppään hyvin hiljaa ja kevyesti ovea vasten ja tunnustelen. Okei, joudun käyttämään varvastekniikkaani. Ovi aukeaa seuraavalla yrittämällä helposti, nyökkään tytöille jotka odottavat merkkiäni, työnnän kuonolla ovea sisäänpäin ja latu on vapaa. Kas näin helppoa se on kun osaa! Ihminen Kirsikka ei olekaan vielä edes hississä kun olen jo portaissa menossa terassille illalliselle kuulen takanani vaimeaa huutoa. Erotan hämärästi sanan Roooooooomeeeeeooooooo- eli ei koske minua.





Tässä keskityn voittamaan

Ihmiset ovat tavattoman iloisia kun kirmaamme pitkin hotellia, ainakin se kuulostaa siltä. Kiljahduksia, ääntelyä ja taas kiljahduksia, kaikki kolme tyttöä. Kyllä me ollaan mageita! Se Romeon ihminen puhuu taas aika rumaa kieltä, en taas oikein ymmärrä että miksi. Hän itse jätti minulle tämän salaisen tehtävän. Loppuillan istun hänen seuraneitinä terassilla ja toimin myös pissalenkki Masterina, mikä oli aika hienoa. En saa enää sinä iltana salaisia tehtäviä.



Niin , en tiedä pitääkö siitä näytelmästä kertoa hirweästi mitään. Oli oikeasti ihan yhdentekevää ollakko vai eikö olla. Se tuomari nainen ei oikein ymmärtänyt kauneuteni päälle, en voi sille mitään jos hänen silmälasit olivat jääneet kotiin. Ihmiseni näytti erään ranneliikkeen jolla voi korjata näköä nopeasti mutta se ei auttanut. Ravasin kauniisti, seisoin kuin patsas mutta jos ei tajua niin ei vain tajua!  Ihmiseni oli melko järkyttynyt että en voittanut, tai siltä se näytti. Teltat purettiin salamana, sitten mentiin kahville ja yht´äkkiä olimme jo takaisin Suomessa.

En kyllä muista nyt ihan kaikkea mutta lisään jos joku virkistää muistiani.