Potilas Lola

Tässä me nyt maataan. E uskalla oikein liikkua koska pelkään että koira nousee.  Pitäisi pedata sänky alas, ei ole telkkaria eikä muutakaanna hupia.  Nyt ihmettelen miten rahaan tuon otuksen edes pissalle.  Olen yksin koska Marie on yökylässä ja Mika töissä.  Nyt vähän hermostuttaa mutta se on varmasti normaalia.

Bebe makaa vieressä apuhoitajana.  On tosi varovainen ja nuolee korvia ajoittain. Tuntuu siltä että hän on vähän huolissaan.

1. Yö leikkaukseen

No tässä alkaa pikkuhiljaa orientoitua viikonlopun ohjelmaan. Kävin lukaisemassa tämän ja enempää en lue. Loput tulee sitten lääkäriltä ja lupaan että Lola kertoo toipumistarinaansa kun sille päälle sattuu.

Univetin sivuilta kopioituna:

Tavallisin ortopedinen vamma koiralla on ristisidevamma. Ristisidevamman hoitomenetelmä riippuu mm. koiran koosta, rodusta, iästä, aktiivisuudesta, ja käyttötarkoituksesta. Kun leikkaus on tarpeen, on syytä valita se leikkaustapa, mikä on paras juuri kyseiselle potilaalle. Isoille aktiivisille koirille on kehitetty uudenaikaisia leikkausmenetelmä, ns. TTA-menetelmä (Tibial Tuberosity Advancement). TTA-menetelmä soveltuu erityisesti suurten ja jättirotuisten koirien polven ristisideleikkaukseen.

TTA-tekniikassa sääriluun harjanne siirretään eteenpäin ja polvinivelen kulmaa muutetaan, jolloin ristisiteen repeämisen aiheuttama polvinivelen löysyys saadaan korjattua. Uuden tekniikan ansiosta jalan toimintakyky palautuu huomattavasti nopeammin

Kuva netistä lainattu

Potilaan valmistelu, leikkauskäytäntö, herääminen ja kotiutus Ennen leikkausta eläinlääkäri tarkastaa potilaan erillisellä poliklinikkakäynnillä. Mikäli on tarvetta tutkia eläimen terveydentilaa tarkemmin, voidaan tällä käynnillä ottaa esim. verinäytteitä tai selvittää sydämen ja hengityselimistön toimintaa. Leikkaustoimenpide, kotitoimenpiteet ennen leikkausta ja kustannusarvio käydään omistajan kanssa läpi. Omistaja voi varata ajan leikkaukseen käynnillä tai käynnin jälkeen puhelimitse.

Koirapotilas olisi hyvä kylvettää leikkausta edeltävänä päivänä. Paasto 10-12 tuntia ennen leikkausta on ehdottoman tärkeää. Vettä eläin saa juoda. Potilas on hyvä ulkoiluttaa ennen sairaalan tuloa kunnolla, mikäli sen kunto sallii. Pieneläinhoitaja ottaa potilaan sisälle, käy omistajan kanssa läpi potilaan kunnon, mahdolliset sairaudet tai lääkitykset ja muut tarvittavat tiedot sekä milloin omistajan on mahdollista noutaa lemmikkinsä. Tämän jälkeen potilas siirretään valmisteluhuoneeseen odottamaan leikkausvuoroaan.

Leikkaukset tehdään aina leikkaussalissa ja nukutuksessa. Nukutusta valvoo aina siihen koulutettu pieneläinhoitaja. Potilas saa ensin rauhoittavan esilääkityksen ja kipulääkkeitä. Potilaalle laitetaan laskimokanyyli, jonka kautta annostellaan nukutuksen induktiolääke, suonensisäinen nestetiputus ja tarvittaessa muita lääkkeitä. Potilas hengittää nukutusaineen ja hapen seosta henkitorveen laitetun intubaatioputken kautta. Nukutuksen syvyyttä voidaan tarkoin säädellä. Karvojen ajo ja leikkausalueen kirurginen pesu tapahtuvat valmisteluhuoneessa. Leikkaussalissa potilas kytketään valvontamonitoreihin, joilla seurataan sydämen sykettä ja veren happisaturaatiota (pulssioksimetri).Pieneläinhoitaja ja eläinlääkäri valvovat narkoosia ja potilaan vointia leikkauksen ajan.

Leikkauksen jälkeen potilas siirretään heräämöön, jossa heräämistä seurataan ja varmistutaan mm. siitä, että kivunhoito on riittävä. Potilasta ei kotiuteta ennen kuin se on toipunut kunnolla nukutuksesta. Yleensä eläin on noutokunnossa 2-5 tunnin kuluttua leikkauksen päättymisestä. Potilaan leikkannut eläinlääkäri on yhteydessä potilaan omistajaan leikkauksen jälkeen ja pieneläinhoitaja käy potilaan omistajan kanssa läpi leikkauksen jatkohoito-ohjeet. Mukaansa omistaja saa kirjalliset ohjeet, mahdolliset lääkkeet tai lääkereseptin.

Lolan polvi

Noin kolme viikkoa sitten meillä kävi onnettomuus pellolla. Lola juoksi vauhkoontuneen Alin jalkoihin ja meni  pitkin peltoa mukkelis makkelis. Ajattelin silloin että koira sai vain tällin kun koira jatkoi kirmaten matkaa siitä selvittyään hämmentyneenä. Lola ei hirveästi noita hevosia varo tai pelkää, päin vastoin. Kuitenkin jo illalla jalka oli jäykkä ja aristi. Ajattelin että on varmaan jotenkin reväyttänyt sen jalan enkä vielä tuossa kohtaa ollut huolissani. Meni viikko ja toinen-  Viikonlopun metsälenkin jäljiltä koira olikin jo sitten kolmijalkainen ja aloin toden teolla huolestua. Soitto Moreliukselle ja sovimme ilman muuta piti jalkaa käydä näyttämässä. Noh, tässä sitä ollaan, koira nukkuu tuossa jaloissani tokkuraansa pois ja minun mielessä myllertää. Näin se vain on että piti omistaa 22 vuotta 5 eri dobermannia kotonaan  että omalle kohdalle osui ensimmäinen polvivikainen tapaus.

* Hyvä uutinen ikäänkuin oli se että ristisiteet menivät tuossa onnettomuudessa.

* Huono uutinen on se että polvessa on nivelrikkoa ja sen verran kaikenlaista muuta muutosta että ne    olisivat menneet ennemin tai myöhemmin

* Hyvä uutinen on tietenkin se että vamma ilmeni tässä vaiheessa kun pentuja ei ole maailmalla

* Huono uutinen on se että Lola jää kotiin toimittaamaan sitä virkaa mihin se on alunperin hankittu.      Koristekoiraksi. Jalostuskoiraa siitä ei tule, missään olosuhteissa.


Istun lääkärin edessä ja katson hienoa koiraa ja mietin miten paljon hänellä olisi ollut annettavaa minun kasvatustyöhön. Mietin kuinka ihana luonne ja kuinka kaunis hän onkaan. Ja ... melkein terve. Kasvattajana käyn pään sisällä keskustelua omista arvoista ja siitä työstä mitä olen tehnyt reilu 20- vuoden aikana. Mietin 5 min. voisinko käyttää Lolaa jalostukseen koska kyseessä on traumaperäinen vaurio ristareiden suhteen mutta olisin jättänyt kertomatta muista muutoksista mitä polvesta on löytynyt. Vastaus on yksiselitteinen: En missään olosuhteissa. En ole koskaan kulkenut harmaalla alueella kasvatusperiaatteiteni suhteen ja en pysty siihen tässäkään kohtaa tekemään poikkeusta vaikka edessäni on mitä ihanin koira. Niin ihana ja hurmaava kaikin puolin että Lolan pentuvarauslista on pitkä ja vakuuttava vaikka uroksesta ei ollut tietoakaan.  Mutta, tässä kohtaa päätös on minun ja katson että se on meidän kaikkien parhaaksi. Palveluskoiralla pitää olla pää kunnossa korvien välissä, sen tulee kyetä vaivattomasti ylittämään esteet, selvitymään maastolajeista ja viimeisenä tulee se miltä koira näyttää- Näin se vain menee.

Ehkäpä kaikella on tarkoituksensa. Ehkäpä tässä koetellaan minua Lolan lisäksi? Ehkäpä tässä koetellaan varauslistaani miten ihmisten arvot, odotukset ja kärsivällisyys kohtaavat. Kaksi asiaa ovat varmoja:

1. Lola saa ja ansaitsee parasta hoitoa niin että kykenee elämään laadukasta ja hyvää koristekoiran elämää meidän kotona. Hän siis toimittaa sittenkin sitä virkaa mihin Hänet on alunperinkin hankittu ilman odotuksia tai vaatimuksia.

2. Olen taas vahvempi ja varmempi mitä tietä kasvattajana haluan kulkea. Vastoinkäymiset eivät lannista minua koskaan, ne vahvistavat.

Lola & Sintti, elämäni kaksi polvivikaista koiraa joilla oli
 tässä kohtaa loistava tulevaisuus, 

Ongelmia ongelmia...

Kesän aikana on näköjään kuvamme hävinneet bittiavaruuteen.... Korjaamme asiaa kunhan kerkeän... En ymmärrä laisinkaan mitä on tapahtunut ...

Eräs aamu kotona

Joskus on vain hyvä olla ja nauttia elämästä. Aamiainen katetiin pöytään hivenen myöhässä mutta ei kait se haittaa? Seuraavan kerran voi syödä vasta illemmalla kun kuumuus hellittää.

Jugurttia, mysliä ja mansikoita

Ananas- kookosmehua

Paistettua munia ja pekonia

Täytettyjä croisantteja

Päivän kaksi voimalausetta meni tänään näin : 

Love is all You need & Magic is something You make

Eräs kalareissu järvellä

Niin, me ajateltiin lähteä kalaan illalla

Ei hirweäasti kala napannut joten keskityin kuvaamaan pitkästä aikaa ihan muuta

Kaakuri äiti ja lapsi eivät tykänneet kun  päätimme ohittaa heidät. He lähtivät pois.

Usva alkaa nousta järvelle

Tauolla ...

En ole kirjoittanut pitkiin aikoihin mutta pikaisia kuulumisia voit kurkistella meidän Facebook sivuiltamme. Lupaan aktivoitua kesällä enemmän.




Koirarintamalla ei ole tapahtunut kummempaa. Keväällä olemme olleet melko voitokkaita ja pari EST JUN valiota leivottiin. Lola odottaa vielä vahvistusta EST MVA arvoon mutta seuraaviin koitoksiin on jo liput varattu joten saa nähdä kasvaako tittelirivistöt vielä tällä seuraavalla matkalla. Jännitämme sitä yhdessä koko BG porukka. Junnuista on tulossa esittelyt kunhan saamme kaikki tarvittavat prenikat ja kuvat kasaan.




Koiranetissä voitte käydä ihailemassa meidän hirmuhienoja terveystuloksia ja määriä !!! Kuinka onnellinen olenkaan aktiivisista koiranomistajista jotka auttavat minua kasvattamaan tutkimalla koiransa. Pentue kokomme  ovat olleet karmeat joten propsit jokaiselle tutkitulle koiralle perheineen!!! Iso Iso kiitos myös Reetalle joka järkkäsi tämän tehokkaan tutkimuspäivän.




Sitten muita kuulumisia: Talossakaan ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Paitsi että pihan ja laitumien raivaus alkaa todenteolla. Olen ollut aika laiska pihan suhteen mutta nyt kaikki on niin rempallaan että itseä hirvittää. Jään lomalle uusista töistäni hetkeksi ja aikomus on keskittää tarmoa ulkona pihan kunnostukseen. Blogiin tulee yksi pieni muutos ja tarkoitus on luoda uusi sivu jossa voit käydä tutustumassa suunnittelemiini keittiöihin, kodinhoitohuoneisiin ja yleisiin kodin kiintokalusteisiin. Jos siis tarvitset apua uuden keittiön tai kodin kiintokaulusteiden suunnittelussa voit laittaa minulle viestiä marina.karkkainen@puustelli.com tai soittaa 046 923 0057-  Autan parhaan kykyni mukaan. Osa toteutuksista tulee myös vilahtamaan täällä kuvissa kun saan tämän uuden työni Puustellissa kunnolla vauhtiin.

Pentusuunnitelmat on nyt peruttu

Kennelliiton lausunto kertoo enemmän kuin sanat.


"Ava" BG Hot Gossip on täysin oireeton, laaja-  ja joustavaliikkeinen koira joka käyttää kehoaan monipuolisesti ilman liikerajoitteita. Tällä hetkellä olen sanaton, järkyttynyt ja pettynyt. Kirjoitan kun saan ajatuksiani selkeytettyä, asiat vain pyörivät päässä ilman mitään järjen häivää. Joskus asiat ovat pienestä kiinni mutta olen tehnyt itselleni sen selväksi että 3 selän koiraa en käytä jalostukseen missään olosuhteissa. Se onko se oikea päätös ja mitä se tarkoittaa tulevaisuutta ajatellen en vielä tiedä - Vedän hetken henkeä.

Meiltä on tutkittu sankka joukko koiria ja olen ylpeä jokaisesta tutkitusta koirasta, oli tulos mikä hyvänsä. On tärkeä muistaa että koira on sama kuin ennen tutkimuksia ja sama elämä jatkuu sen jälkeenkin. Sponodylosi vanha tuttu tässä rodussa ja nyt kun selkiä kuvataan ahkerasti niin ymmärtää kuinka sitkeässä se on. Se miksi toisilla se on vammauttava ja fataali mutta toisilla isotkaan muutokset ei näy eikä aiheuta mitään mitä ulkoisesti voisi havaita tai päätellä on vielä minulle vierasta. Täytyy tutkia, keskustella, opiskella ja perehtyä.

Meillä siis kesän suunnitelmat menivät uusiksi. Ketään ei astuteta ennekuin kaikki on tutkittu ja mietitty tarkkaan. Siirrämme pentuajatukset siis uuteen kevääseen.

Olaa, says Lola

Lomalla tietenkin !

On ollut taukoa kun minä tyttö en ole kiireiltäni kerennyt kirjoitella. Olette varmaan ehtinyt miettiä että mitä olen puuhannut. Noh, en oikein mitään sen missi hommelin jälkeen... Tuo ihmiseni kyllä suunittelee vähän liiankin kanssa erinäköisiä asioita mutta enpä usko ennen kuin näen ja koen. Jostain syystä olen tullut heille tärkeämmäksi ja minun kanssa leikitään nykyään, siis muutkin kuin Viisas Musta. Saan taistella ja repiä leluja ja sitten kun tietenkin voitan, he kehuvat minua. Ihan turhaan koska minähän olen erinomainen! Ihmiset luulevat että voivat voittaa minut näissä leikeissä mutta he ovat niin väärässä, en kuitenkaan kerro sitä heille.

Mökillä ollaan taas näin pääsiäisenä ja minä tyttö olen kova keppastelemaan. Tiedättekö ne keppihevoset? Oikein kivoja, karvaisia , hajuttomia ja aika mauttomia. Ei niitä oikein kiinnosta syödä eikä repiä mutta niiden kanssa on kiva kirmata kun oma pikku ihminen pitää minulle siinä siviussa seuraa. Tässä alemmassa kuvassa olemme valmistautumassa maastolenkille. Pyrin olemaan tarkkaavainen, sillä suitset ja muut remelit pitää olla just oikein asennettu että päästään lujaa eteenpäin. 

Nyt päästään asiaan. Rakastan maastoesteitä, olen niissä erinomainen, niin kuin kaikissa asioissa mitä teen. Mutta mökillä minä pidän maastolenkeistä ja haastavista esteradoista. Näin me kuljemme niitä yhdessä kera pienen oman ihmiseni.

Niin eipä tässä nyt muuta ihmeellistä. Ihmiset ovat kyllä syönneet hyvin ja sitä viiniäkin maistelleet. Olleet saunassa ja katsoneet hirweän määrän elokuvia. Mitä muutakaan lomalla pitäisi tehdä? Ei mitään koska nyt menen lepäämään untuvapeittoni alle. Adios ja ihanaa pääsiäistä jokaiselle joka minusta pitää ja rakastaa. 

Chin Chin Sunnuntai

Koska olen Bebe, vaikuttavan suvun suuri jälkeläinen ja nykyinen Matriarkka, pitää juhlieni olla toki sen mukaiset. Ihmiset olivat jo tovin tiedustelleet juhlavastaanotostani,

 joten mielelläni minä tällaiset pienet juhlat järjestän. 

Kutsulistalla oli sisareni ja veljeni sekä luonnollisesti kaikki lapset ja lapsenlapset. Voi mikä ilo oli tavata niin paljon sukulaisia sekä heidän ihmisiään. Saimme myös erityisihmisiä paikalle kun edesmenneen sisareni Indyn perhe tuli minua tervehtimään. Nautimme yhteisestä keväisestä päivästä, söimme,  julhimme ja nautimme

Tässä istun Minä komean ja vastustamattoman veljeni Hamonin kanssa.

 Gina sisareni on niin upea, mutta niin olen Minäkin!

Menú

Punajuuri sämpylöitä & Croisantteja & Karjalanpiirakoita

Suppilovahvero- fetapiirakka

Omena- Inkivääri piirakka

Leikkeleitä& juustoa sekä  salaattilajitelma

Maksalaatikko- Nakkikakku

Keväinen täytekakku 

Mokkapaloja

Jugurtteja & mysliä & hunajaa

Juhlahumussa riitti ihmeteltävää pienille ja vähän suuremmillekin. Me sankarit saimme olla juhlakaluina kultaiset helmet ja silkkinauhat kauloissamme. Tosin välillä meno yltyi siinä määrin railakkaaksi että helminauhani jotenkin mystisesti meni rikki. Voitteko kuvitella? Rikki? Sitten minä jouduin olemaan iman korua koko loppu juhlan. Ja jos ollaan ihan tarkkoja niin ne julat jotenkin loppuivat aika nopsaan sisällä jossain vaiheessa. Oli hämmentävä kokemus nimittäin ahmia kilpaa maksalaatikko- kakkua ja kiirehän siinä tuli. Karmiva kiire. Sittenhän kävi niin että kaikilla meillä kolmella oli asiaa toisillemme kun suut oli täynnä maksalaatikkoa ja se tapahtui... maksalaatikkokakkuräjähdys! 

Ja sitten ne juhlat ikään kuin päättyivät , kuin mitkä tahansa suomalaiset normi juhlat- Riitaan. Nyt ei kyllä ollut pää sekaisin viinasta vaan maksalaatikosta. Ihmiset olivat maksalaatikossa, lattia oli, matot olivat ja seinät. Kaikki kyllä nauroivat meille , ei saisi puhua ruoka suussa sanoivat. Jouduimme ulos aurinkoon mutta se oli tavallaan hyvä juttu. Johan me olimmekin sisällä istuneet jo tovin. Ihmiset jäivät jotain sinne jonkun rätti nimisen vehkeen kanssa pyörimään ( ei näyttänyt kauhena viisaalta näin kauniina päivänä) mutta kun aikana olivat siellä sisällä aika kauan ollet niin tulivat meidän kaikkien koirien iloksi ulos leikkimään. 

Ja kyllähän me nautimme koko suku yhdessä. Aika monta tyttöä ja poikaa , lasta- ja lapsenlasta sekaisin. Ainoastaan Hamon ja Möhkö eivät osallistuneet avoimeen leikki- ilonpitoon muiden kanssa koska se olisi tiennyt ihan muuta hupia kuin maksalaatikkoräjähdys. Onneksi meidän muut pikkupojat ovat aurinkoisen sosiaallisia ja kestävät myös muiden komeiden poikien seuraa. 

Tässä makaan auringossa porontaljallani ja katson ympärilleni. Olen niin tyytyväinen itseeni. Kuka muu muka olisi synnyttänyt maailmaan 28 lasta, ollen edelleen näin upea, hehkeä ja kaunis?  Voi kuinka odotankaan malttamattomana päästä takaisin taas kehiin. Tulkaa katsomaan minua, sillä aion loistaa kehässä kuin nuoruuden päivinäni! 

Kenelle kuuluu kirkkain timatti ja isoin kruunu?

Noh, minulle tietenkin , sanoo Lola.

Tuo minun sihteeri on todella TODELLA laiska, kömpelö ja hidas. Se on muka aamusta iltaan töissä ja sitten se muka käy jotain koulua. Opiskelee jotain , näin minulle on kerrottu. Se on syy miksi raportointini missikisoitani vain kestää ja kestää. Jos sinua kiinnostaa niin käy katsomassa meistä kaunottarista kuvia FB sivuillamme .  Siellä on muutama otos tästä kovin onnistuneesta viikonlopusta.

Toki lauantaina tuomari- paralla oli joku roska silmässä tai jotain. En oikein ymmärtänyt, sillä olin vasta 2. perintöprinsessa. Minua jotenkin säälitti se puusilmätuomari, ja menin hämmentyneenä hotellille lepäilemään. Ei siinä mitään, Kirsikka ihminen palkitsi minut ruhtinaallisella illallisella ja luulla. Ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä- Voitteko kuvitella, vaikka en voittanut? 

Sunnuntaina sensijan Tuomarismies oli oikein miellyttävä , tietenkin, koska sain voittaa! Olenhan tottunut siihen että minä olen jonon kärjessä ja muut perässä, ihan sama mitä sitä on puuhaamassa. Ai että kun saavuin kotiin, sain kerrankin Kuninkaallisen vastaanoton, ihmisiltä - en tietenkään vanhaalta ja viisaalta. Hänen mielestään mokomat viikonlopun kotkotukset on syytä unohtaa ja taipua vain hänen tahtoon. Näin se on tehtävä jos mielii pitää päänsä hartioiden välissä-

Miss Venäjä valmistautuu

...uuteen koitokseen. Hän lähtee ystäviensä kanssa viikonloppureissulle Tallinnaan kera parin seuraneidin.

Tavoitteena on kerätä kruunuun uusia kiviä ja taloudenhoitajan iloksi litania jotain kummallisia kirjaimia. Valio- sana vilataa ihminen taloudenhoitaja puheessa usein. Ihminen on kummallinen, hän raahasi minut tänne kivikylään oranssilla vinkuvalla pötköllä. Minä vähän ihmettelin sitä touhua. Paljon ihmisä sullotaan ruman väriseen tuubiin ja sitten pitää seistä pitkään, hiljaa ja paikoillaan. Voitteko kuvitella! Välillä istuin ja välillä makasin ja muistin myös huokailla äänekkäästi. Se kannatti, nimittäin ihmiset ympärillä alkoivat hymyilemään ja rapsuttelemaan. Ah, siinä minä reipas tyttö istuskelin pantteritakissa ja nautin huomioista.

 

Täällä kaupungissa ( ihminen kutsuu kivikylää kaupungiksi) on aika tylsää. Pitää koko ajan istua ja makaa kun pyydetään. Sitten ei ole metsää ja en oikein tiedä mihin voi tehdä... kyllä te tiedätte. Pieni pieni pläntti löytyi johon sitten .. tein... Ne... jutut. Oli vähän hankalaa. Näin muutaman kaverin ja kyllä kävi sääliksi heitä täällä äänekkäässä paikassa. Onneksi kohta pääsen autoon sen Romeon kanssa. Muistatteko? Tämä Romeo tässä kuvassa . Hän on kyllä komea mutta mielestäni ei ihan niin viisas ja järkevä kuin minä.

No niin , laivamatkani sujui loistavasti, illan käyttäydyin moitteettomasti mutta jostain syystä minut vietiin autoon ruokailun ajaksi. Varsin kummallista käytöstä Kirsikka ihmiseltä joka on käyttäytynyt kauniisti minulle koko matkan ajan. Tarkkailen häntä kuitenkin koko ajan ja mietin , miten voisin viihdyttää itseäni. Kirsikka Ihminen on jotenkin paremmin valmistautunut. En pääse enää hyppimään hänen päällään autossa ja Romeollekin tyydyn irvistelemään omasta pikku budoaaristani. Meillä on omat sellaiset, että ei tarvitse ihan kaikkea tässä kestää. Budoaarini ongelma on se että en voi tehdä mitä haluan joten tyydyn huokailemaan ja napostelemaan herkkuluutani kiltisti.

Olen valmiina koitokskeen ja kisaamaan kaikkien muiden kaunottarien kanssa. Kirjoittelen kisasta kun saan kuvani seurueeni valokuvasajalta.

Lola & lomamuistio

Täällä me olemme, Vuohijärvellä, ihan omalla mökillä. Tämä on oikeastaan koiraparatiisi ja minä tykkään kovasti. Nyt listaan miksi minusta Mökki on paratiisi.

1. Saamme täällä aina mummon erikoisaamiasen voisilmällä. Kotona EI ikinä saada tälläista herkkua. ( Ihminen keittää jotain puuroksi nimeämäänsä ainetta. Meidän ihminen syö sitä marjojen kanssa. Bebe Mummo on hyvä keräämään niitä sinisiä marjoja metsästä vaikkakin helpompaa niitä on syödä suoraan niistä ämpäreistä joihin ne ovat kerääntyneet. Ihmiset kyllä aina alkavat huutamaan jos näin tapahtuu mutta itse syövät samoja marjoja. Onko sillä merkitystä onko ne jossain muovipöntössä tai metsässä? Kysyn vaan hämmästyneenä?

2. Meidät peitellään aina mukavasti peittoihin ja saamme nukkua kotilieden lämmössä. Niin, täällä meillä on pehmeät sängyt, untuvapeitot ja upottavat tyynyt- ja niitä on paljon. Pidän myös kovasti siitä että saan makoilla päivät pitkät oman ihmisen kainalossa. Kotona ihminen herää yöllä ( ainakin on tooodella pimeetä) , vie meidät ulos ja siellä meidän pitää olla vielä niiden isojen ystävien kanssa, heti aamusta tai yöstä. En oikein erota kun on niin pimeää ja nukuttaisi kovasti. Täällä minä tyttö vain makoilen untsikkapeitolla ja odotan auringonnousua ja aamiaista

3. Aamiaisen jälkeen menen ruokalevolle ja valmistaudun henkisesti ihmisen lauta- keppijumppaan. Ihminen sitoo itsensä kahteen laudanpätkään, ottaa kaksi tikkua joita leikkisästi olen yrittänyt napata ja sitten ne lähtee menemään niiläl laitteilla. Ihminen parka. Hän ei ole kovinkaan hyvä siinä asiassa, hiihdoksi sitä kutsuvat. Olen nähnyt hiihtoa telkkarissa ja sen ihan eri näköistä juttua se. Mutta ei se haittaa, nämä lenkit nimittäin kestävät ja kauan kun tuollaisilla vehkeillä yritetään edetä. Ihminen on aluksi iloinen , välillä hän vaikuttaa jännittyneeltä, sitten mäkien kohdalla lähinnä kauhistuneelta. Ihmittelen että joku voi pysyä pystyssä sidottuna lautoihin mutta minumpa ihminen on taitava ja Hän pysyy. Olen ylpeä hänestä!

4. Pullahetki. Tai jostain kahvista ne juttelevat kun saavat irroitettua nuo vehkeet jaloistaan. Ihminen juo myös jotain kuumaa juomaa herkullisen pullan kanssa. Minulle riittää kuitenkin pelkkä makea ilman lisukkeita.

5. Herkkuruoka lounaalla. Niin kotona saadaan pelkkää jotain nappularuokaa. Täällä mummo varmistaa että me saadaan hurrrrjia herkkuja. Kaikkea mitä voi koiran mieli kuvitella. Nam. Pastakastiketta, hernekeittoa, uunijuureksia, possua. Tämä on koiran ruokaparatiisi!

6. Illalla ihmiset menevät siihen kuumaan koppiin mutta minä menen iltapäivälenkin jälkeen taas loikoilemaa. Tai... sitten ... hhhmmmm... miten sen nyt sanoisi... leikin Nellin kanssa. Nelli on hyvin jännittävä kissa. Minä tykkäisin ryntäillä sen perässä mutta ihmisten mielestä se ei ole hyvä idea. Olen joutunut käymään tällä viikolla Zen - mielenhallintakurssin ja olen todella edistynyt, ajoittain. Myös Nelli tykkää leikkiä minulla. Sen suurinta huvia on räpsiä minua sängyn alta tassuihin jos yritän vaania sitä ovelasti sängyn vieressä. Muka ansaitsen sen... enpä nyt tiedä.

Laitanpa nyt minusta kuvia ja siitä ihmisestä niiden laudanpätkien kanssa ja Bebe mummosta ja leikeistä. Minun elämäni on kyllä ihanaa!

Loma - Mikä ihana tekosyy loikoilulle!

Ulkona on pakkasta - 18 . Aah, mikä ihana tekosyy käärityä  jättimäiseen untuvapeittoon ja ottaa kaukosäädin käteen. TV:stä ei tule mitään järkevää mutta ei se haittaa. Koska minä vain MAKAAN! 

Noh, ei koko päivän voi maata, eihän? Koiratkin pitää käyttää ulkona ja myös uutukaiset sukset jotka ovat olleet kaapissa käyttämättömänä ehkä 3 vuotta? Siispä hiihtämään. Just. Luulemme että hiihäminen on helppoa ja ikäänkuin sisäänrakennettu ominaisuus Suomalaiselle. Minäpä kerron. No ei ole. Se on harvinaisen hikistä , keikkuvaa ja epätasaista menoa. Pienetkin mutkaiset alamäet ovat todella haastavia ja vaikeusastetta voi lisätä aina vain jyrkemmillä alamäillä. 

Reilu tunnin hiihtolenkin jälkeen päätimme yhdessä tuumin kuningasajatuksena vähän oikaista järven jäälle. Ilma oli mitä kaunein ja jokaisen hiihtäjän unelmanahan on sivakoida aurinkoisella jäällä ... kun sinne vain pääsisi. Piti vain selvitä erästäkin pusikkoisesta alamäestä. Sinne sitä muksahdettiin sukset ristissä ja vajottiin, keskelle pusikkoa, keskelle umpihankea, keskelle ei mitään. Hetkihän siinä meni kun sai ensin sukset voimisteltua pois jaloista, hilattua itsensä pystyyn ja selvitettyä sukset ja sauvat oikeaan suuntaan. Mutta lopuksi vaiva palkittiin ja pääsin kuin pääsinkin aurinkoiselle järvenjäälle. No siitä hiihtolenkistä ei enempää, koska sen jälkeen voi palkita itsensä avatouinnilla ja saunalla... tai ainakin saunalla, hehhehee.

Ystävät ovat elämäni todellisia jalokiviä

Ystävät ovat elämäni todellisia jalokiviä.
Olivatpa vaikeuteni millaisia tahansa,
he ottavat osan taakastani kantaakseen.
He jakavat suruni ja moninkertaistavat iloni.
Ystävät ovat rikkauteni.

Kiitos ystävyydestäsi.

.

Bebe- Minun miljoonan taalan tyttöni

Jotta voi levätä taas hyvillä mielin niin ensin pitää vähän jaloitella aurinkoisessa ilmassa. Tänään oli mieletön keli ja iltapäivällä vein tytöt lupaamalleni lenkille. Täytyy kyllä sanoa että meidän muori on juuri hyvässä kunnossa ajatellen kesää ja tulevia näyttelyitä. Kun metsästä vähän lumet sulavat ja päivä pitenee niin lähdetään sinne jumppaamaan ja kasvattelemaan vähän reisilihaksia. Siinä on hyvä startata veteraanikehiä ajatellen!

Makeaa mahan täydeltä - Runebergin Päivä

Valion sivuilta bongattu helppo resepti tälle päivälle. Ihanaista ja herkullista Runebergin päivää, katsotaan tuleeko minun tortuista yhtä herkullisen näköisiä- epäilen

200  g	Valio voita
1/2  dl	sokeria
1  dl	fariinisokeria
2	munaa
1  dl	Valio kuohukermaa
3 1/2  dl	vehnäjauhoja
3/4  dl	mantelirouhetta
1 1/2  dl  (70 g)	kaurakeksimuruja
1 1/2  tl	leivinjauhetta
1 1/2  tl	kardemummaa
1  dl	vadelmamarmeladia (paistonkestävää)
n. 1/2 dl	vadelmamarmeladia
1  dl	tomusokeria
1 1/2  tl	kylmää vettä

Valmistusohje

• Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen.

• Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan kerman kanssa vuorotellen.

• Annostele taikina voideltuihin ja korppujauhotettuihin runebergintorttuvuokiin tai kertakäyttöisiin alumiinivuokiin (n. 20 kpl). Tee taikinan pinnalle syvennyksiä ja täytä vadelmamarmeladilla.

• Paista 175 asteessa n. 20 min. Jäähdytä.

• Lisää pienellä lusikalla vadelmamarmeladia leivonnaisten pinnalle. Yhdistä tomusokeri ja sen verran vettä, että saat sopivan notkean seoksen. Pursota hillosilmän ympärille.

Umpikujassa?

Kasvattamisen sitämätön keveys. Kun luulee tietävänsä ja osaavansa, niin luoja pitää huolen siitä että palaat lähtöruutuun aina. Kirjoitan nyt ajatuksia tajunnanvirtana päästä- takaraivosta. En tiedä onko se viisasta mutta teen sen jokatapauksessa. Dobermannin jalostustus on niin yksinkertaista.Mietit vain kolmea asiaa tässä järjestyksessä;  Terveys- Luonne- Ulkomuoto. Helppoa ja yksinkertaista teoriassa ja tilastojen valossa käytäntö on osoittanut kaikkea muuta.

Olen aina ollut tarkka siitä mitä koiria jalostukseen käytän. Luonne on ollut AINA ensiarvoisen tärkeää. Olen omistanut ja kasvattanut todella hienoja koiria ( korvien välisstä) ja joskus vähemmän hienoja. Yhdistelmissä on selviä eroja ja onkin hienoa että pentuj testataan mm. luonetesteissä. Se on yksi arviointikriteeri jalostustyötäni ajatellen. Olen ollut myös omasta mielestäni rohkea. Olen jättänyt pois koiria jalostuksesta syystä tai toisesta jos en ole olut varma tai luonteessa on ollut jotain mistä en ole pitänyt tai pentueessa on ollut puutteita asioissa joita näen ja koen että dobermannilla pitäsi olla. Tarkoitus ei ole ollut loukata perheitä missä koiriani asuu vaan katsoa jalostustani vähän pidemmällä perspektiivillä. Se ei tee näistä koirista yhtään huonompia eikä parempia mutta mielessäni on aina ollut kirkkaana suunta mitä kohden pitää pyrkiä ja silloin pitää karsia ja valita.

Ulkomuodon arviointi on helppoa. Koira on joko kaunis tai sitten ei. Kyllähän BG koiran pääsääntöisesti tunnistaa. Ne ovat vahvoja ja tyylikkäitä omalla pään ilmeellään. Rungot ovat syviä ja rintakehät erinomaisia. No joo, kulmauksia saisi olla enemmän ja kuonoon pitäisi keksiä jostain vähän lisää vahvuutta mutta kyllä tuomarit ne pääsääntöisesti dobermanniksi tunnistavat. Omien kriteereiden mukaan ne ovat riittävän kauniita, muut voivat olla ihan mitä mieltä haluavat. Tuomaritkin tuntuvat niistä ajoittain tykkäävän.

Asia mistä olen aidosti huolissani tällä hetkellä on terveys. Meillä on tähän saakka kaikki nartut täyttäneet minimikriteerit jalostuksen suhteen, myös ne jotka olen skipannu ohi. Nyt otamme vielä terveystutkimuksiin mukaan kardio- spondyloosi ja polvet. Siinä HD, phtvl tai CAH tuntuu tällä hetkellä kaukaisilta asioita vaikka niistäkin on selvitty. Ehkä selviämme nyös näistä? Selät olen aina kuvannut jalostuskoiriltani ja siitä huolimatta spondaria esiintyy paljon kuvatuilla koirilla. Osa ei oireile, osa oireilee, vaihtelevasti. Kardiolta olemme pääsääntöisesti säilyneet mutta erilaiset syövät vievät myös koiria jonkin verran. Polvivammasta minulla on nyt kokemusta tasan yhden koiran verran. Sintti rakas on alle vuoden ikäinen pentu joka on leikattu eilen Tukholmassa. Lääkäri sanoi että se on geneettistä ja kasvattajan tulisi huomioida tämä asia jalostuksessa. Kestän sen että vanhalla koiralla kremppaa mutta kun lupaava palveluskoiran alku operoidaan polven takia, niin olen voimaton. Ajatukset eivät pysy kasassa ja olo on tuskainen. Se on niin väärin, väärin, väärin. Kirjoitin tänään aamulla FB päivityksen johon olen yrittänyt tiivistää jotain miksi yöunet menivät. Näin ei pitäsi olla eikä saa olla. Ja siksi olen taas lähtöruudussa.

Sydämeni on murtunut. Kasvattajana suren kun vanha koira sairastuu ja kuolee mutta mieli sen kyllä ymmärtää. Mutta kun vajaa vuosikkaalla pennulla on polvi rikki ja sitä yritetään korjata, niin sydän pakahtuu, kurkkua kuristaa ja olo on karmea. Se tuska mikä on koiralla, se tuska jonka perhe joutuu kantamaan on sietämätön. Pettyymys omaan kasvatustyöhön, pettymys jonka on perheelle aihauttanut ja kuinka pettynyt olen kun hieno palveluskoiran alku taistelee nyt siitä kestääkö jalka

Olen valmistelemassa exceliä johon olen kerännyt kaikki tiedot mitä minulla on ollut käytössä ja se täydentyy koko ajan kun eletään eteenpäin. Voin vain sen perusteella sanoa että dobermannin elämä ei ole hirveän pitkä mutta senhän me jo tiesimme. Tuijotan sitä ja mietin mikä on suuntani, mihin tietoon voin luottaa ja mitä lähden tavoittelmaan. Päässä pyörii asioita, ihan liikaa eikä niitä pysty kunnolla jäsentämään.

Mietin johtuuko asia siitä että tietoa on somen takia eritavalla saatavilla, siksi että tieto liikkuu nopammin, ilman välikäsiä. On erilaisia listauksia ja keskusteluita joissa näkee ja kuulee asioita eri tavalla. Oma kennelryhmä toimii erinomaisesti. Ihmiset keskustelevat avoimesti ja rohkeasti ja myös asioita jotka eivät ole aina kasvattajan kannalta mukavia ja kivoja. Mutta ne pitää kestää , ottaa palaute ja kritiikki vastaan jotta tietää mitä kohti tässä pitää ponnistaa.

Sillä enhän minä kasvata koiria itselleni vaan teille.

Armi & Sintti

Paahdettu kasvissosekeitto

Resepti talteen iltaa varten HS sivuilta. Olemme tänään tyttöjen kesken kun perheen pää on matkoilla, silloin  me tytöt herkuttelemme hieman eri tavalla ...

600 g palsternakkaa

500 g porkkanaa

1 bataatti (noin 500 g)

4 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1/2 dl rypsi- tai oliiviöljyä

1 tl merisuolahiutaleita

1 l kasvislientä

2 dl kuohukermaa

2–3 rkl silputtua tuoretta meiramia (tai silputtua tuoretta oreganoa)

vastarouhittua mustapippuria

 Kuori ja lohko palsternakat, porkkanat, bataatti ja sipulit. Siirrä kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja lisää päälle öljy ja suola. Paahda kasvikset pehmeiksi 200-asteisen uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

 Siirrä kypsät kasvikset öljyliemineen kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kasvisliemi ja kiehauta. Tarkista maku. Jos keitto on mielestäsi liian sakeaa, lisää hieman kasvislientä.

 Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta se meiramilla ja mustapippurilla. Kääntele kermavaahto lopuksi keittoon.

Kotitoimistolla

Tänään on sellainen päivä että päätin jäädä kotiin tekemään hommia.  Toimistolla on ihana olla kivojen ihmisten kanssa mutta jos pitää keskittyä, niin siinä en ole vahvimmillani siellä. Kotona , hiljaisuudessa, saan tehokkaammin paukutettua tietyt asiat eteenpäin ja pois päiväjärjestyksestä. Tehokkuus ennenkaikkea. Ja kyllä säästän työmatkassa näin päivinä 2- 2.5h joten silläkin on merkitystä työnhyvinvoinnilleni.

Teen töitä ruokapöydän äärellä tai sohvalla takan edessä. Riippuu vähän millä tuulella olen ja miten hartiat kestävät. Sitten laitan kanakeiton liemen porisemaan pataan ja keskityn oleelliseen. Jossain vaiheessa päivää onkin kiva havahtua ihanaan tuoksuun ja ruokakin on valmis.  Iltapäivän breikki tulee luontevasti siinä kohtaa kun lapsi tulee bussilla koulusta. Koirat ovat aina intona lähdössä lenkille lasta vastaan. Pieni happihyppy tekee aina hyvää ja iltapäivälläkin jaksaa taas jatkaa. Kahvin jälkeen lapsi keskittyy läksyihin ja minä viimeiseen ponnistukseen.

En voisi väittää ettenkö pitäisi näistä päivistä. Hyvä rytmi työn tekemisessä ja sujuva arki. Voiko enempää toivoa?

Tänään siis padassa Thaimaalainen kanakeitto ja lätyt jälkkäriksi. Näillä mennään, helppoa ja vaivatonta.

Kotona on hyvä olla

Thaimaalainen kanakeitto

2-3 kpl broilerin koipia, munakoisoa, porkkanaa, purjoa

3 rkl rypsiöljyä
1 sipulia
3 kynttä valkosipulia
1 nippu tuoretta korianteria
½ tuoretta chiliä
2-3 limen lehtiä
1 pala inkivääriä
1 sitruunaruohoa
6 dl kookosmaitoa (noin 2 prk)
100 g kookoskermaa
4 dl kanalientä
2 limeä (kuori + mehu)
suolaa
mustapippuria

Pilko broilerin rintapalat pieniksi paloiksi. Lisää öljy kattilaan ja kuumenna, lisää vesi ja anna porista tunteja, niin että maku irtoaa jaliemestä tulee muheva. Laitan tähän porkkanaa, purjoa ja munakoisoa myös tässä kohtaa. Lisää pilkottu sipuli ja hakattu valkosipuli ja kuullota vähän. Hienonna puolet korianterista ja lisää joukkoon. Lisä limen lehdet, kuorittu inkivääri ja sitruunaruoho. Muista jättää ne isoiksi paloiksi, jotta ne pystyy myöhemmin poistamaan keitosta.

Lisää kookosmaito, kookoskerma ja kanaliemi. Kiehauta  kovalla lämmöllä muutama minuuttia ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Lisää limenkuori, limemehu, suola ja mustapippuri.
Takista makua ja mausta lisää tarvittaessa.
Lisää loput hienonnetut korianterit ennen tarjoilua.

Uusi Vuosi 2015

Meille Uusi Vuosi oli tänäkin vuonna lasten juhlaa. Ensin Nikkilän kello 18.00 ilotulitus, sitten meille syömään, hepat talliin ja koirat lenkille. Sen jälkeen siirryimme Vantaalle loppuillaksi katselemaan kello 00.00 ilotulitusta. Siinä se lyhkäisyydessään meni ilta veljen perheen kanssa.

Sunnuntaina aamulla

Metsässä, kuinkas muutenkaan. Ilma oli hellinyt meitä juuri sen verran että saimme lunta sopivasti. Epäsopivasti vetoharjoituksiin nähden mutta sopivasti metsälenkkiä varten. Meillä on tapana kokoontua joka kuun ensimmäinen sunnutai brunssille meidän residenssiin. Tämä vuoden ensimmäinen brunssi oli nyt nopealla aikataululla sovittu joten paikalla oli muutamia koirakkoja. Meitä oli kuitenkin sen verran että saimme hulinaa aikaiseksi. Joulun jälkeiset ilmat ovat olleet karmeita joten oli ihana tallustella valkoisessa metsässä ja nauttia pienestä pakkasesta!