Kasvattamisen sitämätön keveys. Kun luulee tietävänsä ja osaavansa, niin luoja pitää huolen siitä että palaat lähtöruutuun aina. Kirjoitan nyt ajatuksia tajunnanvirtana päästä- takaraivosta. En tiedä onko se viisasta mutta teen sen jokatapauksessa. Dobermannin jalostustus on niin yksinkertaista.Mietit vain kolmea asiaa tässä järjestyksessä; Terveys- Luonne- Ulkomuoto. Helppoa ja yksinkertaista teoriassa ja tilastojen valossa käytäntö on osoittanut kaikkea muuta.
Olen aina ollut tarkka siitä mitä koiria jalostukseen käytän. Luonne on ollut AINA ensiarvoisen tärkeää. Olen omistanut ja kasvattanut todella hienoja koiria ( korvien välisstä) ja joskus vähemmän hienoja. Yhdistelmissä on selviä eroja ja onkin hienoa että pentuj testataan mm. luonetesteissä. Se on yksi arviointikriteeri jalostustyötäni ajatellen. Olen ollut myös omasta mielestäni rohkea. Olen jättänyt pois koiria jalostuksesta syystä tai toisesta jos en ole olut varma tai luonteessa on ollut jotain mistä en ole pitänyt tai pentueessa on ollut puutteita asioissa joita näen ja koen että dobermannilla pitäsi olla. Tarkoitus ei ole ollut loukata perheitä missä koiriani asuu vaan katsoa jalostustani vähän pidemmällä perspektiivillä. Se ei tee näistä koirista yhtään huonompia eikä parempia mutta mielessäni on aina ollut kirkkaana suunta mitä kohden pitää pyrkiä ja silloin pitää karsia ja valita.
Ulkomuodon arviointi on helppoa. Koira on joko kaunis tai sitten ei. Kyllähän BG koiran pääsääntöisesti tunnistaa. Ne ovat vahvoja ja tyylikkäitä omalla pään ilmeellään. Rungot ovat syviä ja rintakehät erinomaisia. No joo, kulmauksia saisi olla enemmän ja kuonoon pitäisi keksiä jostain vähän lisää vahvuutta mutta kyllä tuomarit ne pääsääntöisesti dobermanniksi tunnistavat. Omien kriteereiden mukaan ne ovat riittävän kauniita, muut voivat olla ihan mitä mieltä haluavat. Tuomaritkin tuntuvat niistä ajoittain tykkäävän.
Asia mistä olen aidosti huolissani tällä hetkellä on terveys. Meillä on tähän saakka kaikki nartut täyttäneet minimikriteerit jalostuksen suhteen, myös ne jotka olen skipannu ohi. Nyt otamme vielä terveystutkimuksiin mukaan kardio- spondyloosi ja polvet. Siinä HD, phtvl tai CAH tuntuu tällä hetkellä kaukaisilta asioita vaikka niistäkin on selvitty. Ehkä selviämme nyös näistä? Selät olen aina kuvannut jalostuskoiriltani ja siitä huolimatta spondaria esiintyy paljon kuvatuilla koirilla. Osa ei oireile, osa oireilee, vaihtelevasti. Kardiolta olemme pääsääntöisesti säilyneet mutta erilaiset syövät vievät myös koiria jonkin verran. Polvivammasta minulla on nyt kokemusta tasan yhden koiran verran. Sintti rakas on alle vuoden ikäinen pentu joka on leikattu eilen Tukholmassa. Lääkäri sanoi että se on geneettistä ja kasvattajan tulisi huomioida tämä asia jalostuksessa. Kestän sen että vanhalla koiralla kremppaa mutta kun lupaava palveluskoiran alku operoidaan polven takia, niin olen voimaton. Ajatukset eivät pysy kasassa ja olo on tuskainen. Se on niin väärin, väärin, väärin. Kirjoitin tänään aamulla FB päivityksen johon olen yrittänyt tiivistää jotain miksi yöunet menivät. Näin ei pitäsi olla eikä saa olla. Ja siksi olen taas lähtöruudussa.
Sydämeni on murtunut. Kasvattajana suren kun vanha koira sairastuu ja kuolee mutta mieli sen kyllä ymmärtää. Mutta kun vajaa vuosikkaalla pennulla on polvi rikki ja sitä yritetään korjata, niin sydän pakahtuu, kurkkua kuristaa ja olo on karmea. Se tuska mikä on koiralla, se tuska jonka perhe joutuu kantamaan on sietämätön. Pettyymys omaan kasvatustyöhön, pettymys jonka on perheelle aihauttanut ja kuinka pettynyt olen kun hieno palveluskoiran alku taistelee nyt siitä kestääkö jalka
Olen valmistelemassa exceliä johon olen kerännyt kaikki tiedot mitä minulla on ollut käytössä ja se täydentyy koko ajan kun eletään eteenpäin. Voin vain sen perusteella sanoa että dobermannin elämä ei ole hirveän pitkä mutta senhän me jo tiesimme. Tuijotan sitä ja mietin mikä on suuntani, mihin tietoon voin luottaa ja mitä lähden tavoittelmaan. Päässä pyörii asioita, ihan liikaa eikä niitä pysty kunnolla jäsentämään.
Mietin johtuuko asia siitä että tietoa on somen takia eritavalla saatavilla, siksi että tieto liikkuu nopammin, ilman välikäsiä. On erilaisia listauksia ja keskusteluita joissa näkee ja kuulee asioita eri tavalla. Oma kennelryhmä toimii erinomaisesti. Ihmiset keskustelevat avoimesti ja rohkeasti ja myös asioita jotka eivät ole aina kasvattajan kannalta mukavia ja kivoja. Mutta ne pitää kestää , ottaa palaute ja kritiikki vastaan jotta tietää mitä kohti tässä pitää ponnistaa.
Sillä enhän minä kasvata koiria itselleni vaan teille.
 |
| Armi & Sintti |
