Lola & lomamuistio

Täällä me olemme, Vuohijärvellä, ihan omalla mökillä. Tämä on oikeastaan koiraparatiisi ja minä tykkään kovasti. Nyt listaan miksi minusta Mökki on paratiisi.

1. Saamme täällä aina mummon erikoisaamiasen voisilmällä. Kotona EI ikinä saada tälläista herkkua. ( Ihminen keittää jotain puuroksi nimeämäänsä ainetta. Meidän ihminen syö sitä marjojen kanssa. Bebe Mummo on hyvä keräämään niitä sinisiä marjoja metsästä vaikkakin helpompaa niitä on syödä suoraan niistä ämpäreistä joihin ne ovat kerääntyneet. Ihmiset kyllä aina alkavat huutamaan jos näin tapahtuu mutta itse syövät samoja marjoja. Onko sillä merkitystä onko ne jossain muovipöntössä tai metsässä? Kysyn vaan hämmästyneenä?

2. Meidät peitellään aina mukavasti peittoihin ja saamme nukkua kotilieden lämmössä. Niin, täällä meillä on pehmeät sängyt, untuvapeitot ja upottavat tyynyt- ja niitä on paljon. Pidän myös kovasti siitä että saan makoilla päivät pitkät oman ihmisen kainalossa. Kotona ihminen herää yöllä ( ainakin on tooodella pimeetä) , vie meidät ulos ja siellä meidän pitää olla vielä niiden isojen ystävien kanssa, heti aamusta tai yöstä. En oikein erota kun on niin pimeää ja nukuttaisi kovasti. Täällä minä tyttö vain makoilen untsikkapeitolla ja odotan auringonnousua ja aamiaista

3. Aamiaisen jälkeen menen ruokalevolle ja valmistaudun henkisesti ihmisen lauta- keppijumppaan. Ihminen sitoo itsensä kahteen laudanpätkään, ottaa kaksi tikkua joita leikkisästi olen yrittänyt napata ja sitten ne lähtee menemään niiläl laitteilla. Ihminen parka. Hän ei ole kovinkaan hyvä siinä asiassa, hiihdoksi sitä kutsuvat. Olen nähnyt hiihtoa telkkarissa ja sen ihan eri näköistä juttua se. Mutta ei se haittaa, nämä lenkit nimittäin kestävät ja kauan kun tuollaisilla vehkeillä yritetään edetä. Ihminen on aluksi iloinen , välillä hän vaikuttaa jännittyneeltä, sitten mäkien kohdalla lähinnä kauhistuneelta. Ihmittelen että joku voi pysyä pystyssä sidottuna lautoihin mutta minumpa ihminen on taitava ja Hän pysyy. Olen ylpeä hänestä!

4. Pullahetki. Tai jostain kahvista ne juttelevat kun saavat irroitettua nuo vehkeet jaloistaan. Ihminen juo myös jotain kuumaa juomaa herkullisen pullan kanssa. Minulle riittää kuitenkin pelkkä makea ilman lisukkeita.

5. Herkkuruoka lounaalla. Niin kotona saadaan pelkkää jotain nappularuokaa. Täällä mummo varmistaa että me saadaan hurrrrjia herkkuja. Kaikkea mitä voi koiran mieli kuvitella. Nam. Pastakastiketta, hernekeittoa, uunijuureksia, possua. Tämä on koiran ruokaparatiisi!

6. Illalla ihmiset menevät siihen kuumaan koppiin mutta minä menen iltapäivälenkin jälkeen taas loikoilemaa. Tai... sitten ... hhhmmmm... miten sen nyt sanoisi... leikin Nellin kanssa. Nelli on hyvin jännittävä kissa. Minä tykkäisin ryntäillä sen perässä mutta ihmisten mielestä se ei ole hyvä idea. Olen joutunut käymään tällä viikolla Zen - mielenhallintakurssin ja olen todella edistynyt, ajoittain. Myös Nelli tykkää leikkiä minulla. Sen suurinta huvia on räpsiä minua sängyn alta tassuihin jos yritän vaania sitä ovelasti sängyn vieressä. Muka ansaitsen sen... enpä nyt tiedä.

Laitanpa nyt minusta kuvia ja siitä ihmisestä niiden laudanpätkien kanssa ja Bebe mummosta ja leikeistä. Minun elämäni on kyllä ihanaa!