Ulkona on pakkasta - 18 . Aah, mikä ihana tekosyy käärityä jättimäiseen untuvapeittoon ja ottaa kaukosäädin käteen. TV:stä ei tule mitään järkevää mutta ei se haittaa. Koska minä vain MAKAAN!
Noh, ei koko päivän voi maata, eihän? Koiratkin pitää käyttää ulkona ja myös uutukaiset sukset jotka ovat olleet kaapissa käyttämättömänä ehkä 3 vuotta? Siispä hiihtämään. Just. Luulemme että hiihäminen on helppoa ja ikäänkuin sisäänrakennettu ominaisuus Suomalaiselle. Minäpä kerron. No ei ole. Se on harvinaisen hikistä , keikkuvaa ja epätasaista menoa. Pienetkin mutkaiset alamäet ovat todella haastavia ja vaikeusastetta voi lisätä aina vain jyrkemmillä alamäillä.
Reilu tunnin hiihtolenkin jälkeen päätimme yhdessä tuumin kuningasajatuksena vähän oikaista järven jäälle. Ilma oli mitä kaunein ja jokaisen hiihtäjän unelmanahan on sivakoida aurinkoisella jäällä ... kun sinne vain pääsisi. Piti vain selvitä erästäkin pusikkoisesta alamäestä. Sinne sitä muksahdettiin sukset ristissä ja vajottiin, keskelle pusikkoa, keskelle umpihankea, keskelle ei mitään. Hetkihän siinä meni kun sai ensin sukset voimisteltua pois jaloista, hilattua itsensä pystyyn ja selvitettyä sukset ja sauvat oikeaan suuntaan. Mutta lopuksi vaiva palkittiin ja pääsin kuin pääsinkin aurinkoiselle järvenjäälle. No siitä hiihtolenkistä ei enempää, koska sen jälkeen voi palkita itsensä avatouinnilla ja saunalla... tai ainakin saunalla, hehhehee.
