16. maaliskuuta 2015

Chin Chin Sunnuntai



Koska olen Bebe, vaikuttavan suvun suuri jälkeläinen ja nykyinen Matriarkka, pitää juhlieni olla toki sen mukaiset. Ihmiset olivat jo tovin tiedustelleet juhlavastaanotostani,
 joten mielelläni minä tällaiset pienet juhlat järjestän. 

Kutsulistalla oli sisareni ja veljeni sekä luonnollisesti kaikki lapset ja lapsenlapset. Voi mikä ilo oli tavata niin paljon sukulaisia sekä heidän ihmisiään. Saimme myös erityisihmisiä paikalle kun edesmenneen sisareni Indyn perhe tuli minua tervehtimään. Nautimme yhteisestä keväisestä päivästä, söimme,  julhimme ja nautimme

Tässä istun Minä komean ja vastustamattoman veljeni Hamonin kanssa.
 Gina sisareni on niin upea, mutta niin olen Minäkin!





Menú

Punajuuri sämpylöitä & Croisantteja & Karjalanpiirakoita
Suppilovahvero- fetapiirakka
Omena- Inkivääri piirakka
Leikkeleitä& juustoa sekä  salaattilajitelma
Maksalaatikko- Nakkikakku
Keväinen täytekakku 
Mokkapaloja
Jugurtteja & mysliä & hunajaa



Juhlahumussa riitti ihmeteltävää pienille ja vähän suuremmillekin. Me sankarit saimme olla juhlakaluina kultaiset helmet ja silkkinauhat kauloissamme. Tosin välillä meno yltyi siinä määrin railakkaaksi että helminauhani jotenkin mystisesti meni rikki. Voitteko kuvitella? Rikki? Sitten minä jouduin olemaan iman korua koko loppu juhlan. Ja jos ollaan ihan tarkkoja niin ne julat jotenkin loppuivat aika nopsaan sisällä jossain vaiheessa. Oli hämmentävä kokemus nimittäin ahmia kilpaa maksalaatikko- kakkua ja kiirehän siinä tuli. Karmiva kiire. Sittenhän kävi niin että kaikilla meillä kolmella oli asiaa toisillemme kun suut oli täynnä maksalaatikkoa ja se tapahtui... maksalaatikkokakkuräjähdys! 

Ja sitten ne juhlat ikään kuin päättyivät , kuin mitkä tahansa suomalaiset normi juhlat- Riitaan. Nyt ei kyllä ollut pää sekaisin viinasta vaan maksalaatikosta. Ihmiset olivat maksalaatikossa, lattia oli, matot olivat ja seinät. Kaikki kyllä nauroivat meille , ei saisi puhua ruoka suussa sanoivat. Jouduimme ulos aurinkoon mutta se oli tavallaan hyvä juttu. Johan me olimmekin sisällä istuneet jo tovin. Ihmiset jäivät jotain sinne jonkun rätti nimisen vehkeen kanssa pyörimään ( ei näyttänyt kauhena viisaalta näin kauniina päivänä) mutta kun aikana olivat siellä sisällä aika kauan ollet niin tulivat meidän kaikkien koirien iloksi ulos leikkimään. 

Ja kyllähän me nautimme koko suku yhdessä. Aika monta tyttöä ja poikaa , lasta- ja lapsenlasta sekaisin. Ainoastaan Hamon ja Möhkö eivät osallistuneet avoimeen leikki- ilonpitoon muiden kanssa koska se olisi tiennyt ihan muuta hupia kuin maksalaatikkoräjähdys. Onneksi meidän muut pikkupojat ovat aurinkoisen sosiaallisia ja kestävät myös muiden komeiden poikien seuraa. 

Tässä makaan auringossa porontaljallani ja katson ympärilleni. Olen niin tyytyväinen itseeni. Kuka muu muka olisi synnyttänyt maailmaan 28 lasta, ollen edelleen näin upea, hehkeä ja kaunis?  Voi kuinka odotankaan malttamattomana päästä takaisin taas kehiin. Tulkaa katsomaan minua, sillä aion loistaa kehässä kuin nuoruuden päivinäni! 










5. maaliskuuta 2015

Kenelle kuuluu kirkkain timatti ja isoin kruunu?



Noh, minulle tietenkin , sanoo Lola.

Tuo minun sihteeri on todella TODELLA laiska, kömpelö ja hidas. Se on muka aamusta iltaan töissä ja sitten se muka käy jotain koulua. Opiskelee jotain , näin minulle on kerrottu. Se on syy miksi raportointini missikisoitani vain kestää ja kestää. Jos sinua kiinnostaa niin käy katsomassa meistä kaunottarista kuvia FB sivuillamme .  Siellä on muutama otos tästä kovin onnistuneesta viikonlopusta.

Toki lauantaina tuomari- paralla oli joku roska silmässä tai jotain. En oikein ymmärtänyt, sillä olin vasta 2. perintöprinsessa. Minua jotenkin säälitti se puusilmätuomari, ja menin hämmentyneenä hotellille lepäilemään. Ei siinä mitään, Kirsikka ihminen palkitsi minut ruhtinaallisella illallisella ja luulla. Ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä- Voitteko kuvitella, vaikka en voittanut? 

Sunnuntaina sensijan Tuomarismies oli oikein miellyttävä , tietenkin, koska sain voittaa! Olenhan tottunut siihen että minä olen jonon kärjessä ja muut perässä, ihan sama mitä sitä on puuhaamassa. Ai että kun saavuin kotiin, sain kerrankin Kuninkaallisen vastaanoton, ihmisiltä - en tietenkään vanhaalta ja viisaalta. Hänen mielestään mokomat viikonlopun kotkotukset on syytä unohtaa ja taipua vain hänen tahtoon. Näin se on tehtävä jos mielii pitää päänsä hartioiden välissä-