Potilas Lola

Tässä me nyt maataan. E uskalla oikein liikkua koska pelkään että koira nousee.  Pitäisi pedata sänky alas, ei ole telkkaria eikä muutakaanna hupia.  Nyt ihmettelen miten rahaan tuon otuksen edes pissalle.  Olen yksin koska Marie on yökylässä ja Mika töissä.  Nyt vähän hermostuttaa mutta se on varmasti normaalia.

Bebe makaa vieressä apuhoitajana.  On tosi varovainen ja nuolee korvia ajoittain. Tuntuu siltä että hän on vähän huolissaan.

1. Yö leikkaukseen

No tässä alkaa pikkuhiljaa orientoitua viikonlopun ohjelmaan. Kävin lukaisemassa tämän ja enempää en lue. Loput tulee sitten lääkäriltä ja lupaan että Lola kertoo toipumistarinaansa kun sille päälle sattuu.

Univetin sivuilta kopioituna:

Tavallisin ortopedinen vamma koiralla on ristisidevamma. Ristisidevamman hoitomenetelmä riippuu mm. koiran koosta, rodusta, iästä, aktiivisuudesta, ja käyttötarkoituksesta. Kun leikkaus on tarpeen, on syytä valita se leikkaustapa, mikä on paras juuri kyseiselle potilaalle. Isoille aktiivisille koirille on kehitetty uudenaikaisia leikkausmenetelmä, ns. TTA-menetelmä (Tibial Tuberosity Advancement). TTA-menetelmä soveltuu erityisesti suurten ja jättirotuisten koirien polven ristisideleikkaukseen.

TTA-tekniikassa sääriluun harjanne siirretään eteenpäin ja polvinivelen kulmaa muutetaan, jolloin ristisiteen repeämisen aiheuttama polvinivelen löysyys saadaan korjattua. Uuden tekniikan ansiosta jalan toimintakyky palautuu huomattavasti nopeammin

Kuva netistä lainattu

Potilaan valmistelu, leikkauskäytäntö, herääminen ja kotiutus Ennen leikkausta eläinlääkäri tarkastaa potilaan erillisellä poliklinikkakäynnillä. Mikäli on tarvetta tutkia eläimen terveydentilaa tarkemmin, voidaan tällä käynnillä ottaa esim. verinäytteitä tai selvittää sydämen ja hengityselimistön toimintaa. Leikkaustoimenpide, kotitoimenpiteet ennen leikkausta ja kustannusarvio käydään omistajan kanssa läpi. Omistaja voi varata ajan leikkaukseen käynnillä tai käynnin jälkeen puhelimitse.

Koirapotilas olisi hyvä kylvettää leikkausta edeltävänä päivänä. Paasto 10-12 tuntia ennen leikkausta on ehdottoman tärkeää. Vettä eläin saa juoda. Potilas on hyvä ulkoiluttaa ennen sairaalan tuloa kunnolla, mikäli sen kunto sallii. Pieneläinhoitaja ottaa potilaan sisälle, käy omistajan kanssa läpi potilaan kunnon, mahdolliset sairaudet tai lääkitykset ja muut tarvittavat tiedot sekä milloin omistajan on mahdollista noutaa lemmikkinsä. Tämän jälkeen potilas siirretään valmisteluhuoneeseen odottamaan leikkausvuoroaan.

Leikkaukset tehdään aina leikkaussalissa ja nukutuksessa. Nukutusta valvoo aina siihen koulutettu pieneläinhoitaja. Potilas saa ensin rauhoittavan esilääkityksen ja kipulääkkeitä. Potilaalle laitetaan laskimokanyyli, jonka kautta annostellaan nukutuksen induktiolääke, suonensisäinen nestetiputus ja tarvittaessa muita lääkkeitä. Potilas hengittää nukutusaineen ja hapen seosta henkitorveen laitetun intubaatioputken kautta. Nukutuksen syvyyttä voidaan tarkoin säädellä. Karvojen ajo ja leikkausalueen kirurginen pesu tapahtuvat valmisteluhuoneessa. Leikkaussalissa potilas kytketään valvontamonitoreihin, joilla seurataan sydämen sykettä ja veren happisaturaatiota (pulssioksimetri).Pieneläinhoitaja ja eläinlääkäri valvovat narkoosia ja potilaan vointia leikkauksen ajan.

Leikkauksen jälkeen potilas siirretään heräämöön, jossa heräämistä seurataan ja varmistutaan mm. siitä, että kivunhoito on riittävä. Potilasta ei kotiuteta ennen kuin se on toipunut kunnolla nukutuksesta. Yleensä eläin on noutokunnossa 2-5 tunnin kuluttua leikkauksen päättymisestä. Potilaan leikkannut eläinlääkäri on yhteydessä potilaan omistajaan leikkauksen jälkeen ja pieneläinhoitaja käy potilaan omistajan kanssa läpi leikkauksen jatkohoito-ohjeet. Mukaansa omistaja saa kirjalliset ohjeet, mahdolliset lääkkeet tai lääkereseptin.

Lolan polvi

Noin kolme viikkoa sitten meillä kävi onnettomuus pellolla. Lola juoksi vauhkoontuneen Alin jalkoihin ja meni  pitkin peltoa mukkelis makkelis. Ajattelin silloin että koira sai vain tällin kun koira jatkoi kirmaten matkaa siitä selvittyään hämmentyneenä. Lola ei hirveästi noita hevosia varo tai pelkää, päin vastoin. Kuitenkin jo illalla jalka oli jäykkä ja aristi. Ajattelin että on varmaan jotenkin reväyttänyt sen jalan enkä vielä tuossa kohtaa ollut huolissani. Meni viikko ja toinen-  Viikonlopun metsälenkin jäljiltä koira olikin jo sitten kolmijalkainen ja aloin toden teolla huolestua. Soitto Moreliukselle ja sovimme ilman muuta piti jalkaa käydä näyttämässä. Noh, tässä sitä ollaan, koira nukkuu tuossa jaloissani tokkuraansa pois ja minun mielessä myllertää. Näin se vain on että piti omistaa 22 vuotta 5 eri dobermannia kotonaan  että omalle kohdalle osui ensimmäinen polvivikainen tapaus.

* Hyvä uutinen ikäänkuin oli se että ristisiteet menivät tuossa onnettomuudessa.

* Huono uutinen on se että polvessa on nivelrikkoa ja sen verran kaikenlaista muuta muutosta että ne    olisivat menneet ennemin tai myöhemmin

* Hyvä uutinen on tietenkin se että vamma ilmeni tässä vaiheessa kun pentuja ei ole maailmalla

* Huono uutinen on se että Lola jää kotiin toimittaamaan sitä virkaa mihin se on alunperin hankittu.      Koristekoiraksi. Jalostuskoiraa siitä ei tule, missään olosuhteissa.


Istun lääkärin edessä ja katson hienoa koiraa ja mietin miten paljon hänellä olisi ollut annettavaa minun kasvatustyöhön. Mietin kuinka ihana luonne ja kuinka kaunis hän onkaan. Ja ... melkein terve. Kasvattajana käyn pään sisällä keskustelua omista arvoista ja siitä työstä mitä olen tehnyt reilu 20- vuoden aikana. Mietin 5 min. voisinko käyttää Lolaa jalostukseen koska kyseessä on traumaperäinen vaurio ristareiden suhteen mutta olisin jättänyt kertomatta muista muutoksista mitä polvesta on löytynyt. Vastaus on yksiselitteinen: En missään olosuhteissa. En ole koskaan kulkenut harmaalla alueella kasvatusperiaatteiteni suhteen ja en pysty siihen tässäkään kohtaa tekemään poikkeusta vaikka edessäni on mitä ihanin koira. Niin ihana ja hurmaava kaikin puolin että Lolan pentuvarauslista on pitkä ja vakuuttava vaikka uroksesta ei ollut tietoakaan.  Mutta, tässä kohtaa päätös on minun ja katson että se on meidän kaikkien parhaaksi. Palveluskoiralla pitää olla pää kunnossa korvien välissä, sen tulee kyetä vaivattomasti ylittämään esteet, selvitymään maastolajeista ja viimeisenä tulee se miltä koira näyttää- Näin se vain menee.

Ehkäpä kaikella on tarkoituksensa. Ehkäpä tässä koetellaan minua Lolan lisäksi? Ehkäpä tässä koetellaan varauslistaani miten ihmisten arvot, odotukset ja kärsivällisyys kohtaavat. Kaksi asiaa ovat varmoja:

1. Lola saa ja ansaitsee parasta hoitoa niin että kykenee elämään laadukasta ja hyvää koristekoiran elämää meidän kotona. Hän siis toimittaa sittenkin sitä virkaa mihin Hänet on alunperinkin hankittu ilman odotuksia tai vaatimuksia.

2. Olen taas vahvempi ja varmempi mitä tietä kasvattajana haluan kulkea. Vastoinkäymiset eivät lannista minua koskaan, ne vahvistavat.

Lola & Sintti, elämäni kaksi polvivikaista koiraa joilla oli
 tässä kohtaa loistava tulevaisuus,