 |
| Lilli 5 vkoa |
 |
| Lilli 2 vrk vanhana |
Kumminki
mä ole hunteeran semssi asjoi et mä en ol pari vuatte ostan itellen
juur mittä ainaka kaupast. Pelastusarmeija ja ToriKirppikse kantasiakas
must kyl o tullu. Ei aut mikkä ko kaik raha menevä to King Kongi suuhu
tai varusteissi tai uussi petitarvikkeissi, leluihi, luihi ja lista o
loputon. Et ny jost mä toise ota ni mu löytä syksyl varastelemast UFFi
laatikoilt!
Iänkaikkise räsymatta ova orottan uusimist nelise vuat ko ole ajatellu vaihtavan ne uuremppi jahka Iinast o tullu sisäsiist. No tuliha siit jo aikka päivi sit, mut tosa nua kirjava yäkötykse viäl lamettuva lattial ja saava koht uude kusikuarrutukse päälles. Paska ja kust, sitä riittä siit piänest päättäväise olosest kaverist iha loputtomi. Juur ko saas mopi korjatuks o uus länt jossa.
Sit tulla tähä tuhomisvimma, mu vanha romun ova säästyn Iina hamppailt, mut se oliki hiuka suurudehullump tapaus ja men suarilt tei seinist läpittes. Luava hän ol kans, muista senki ko hän ol omi pikku tassuines ja hamppaines repin talouspaperrulla silpuks, kaatan siihe kupillise sokeri pääl ja oma juamakuppis, täsä kohta ol ollu sit jo kova pissahätäki ni hän ol viäl kusassu siihe. Tätä hiano selluloosa hän ol kauhial vaival taiteillu pisi sohvi, seini, mattoi ja jokapual mihe ny hiuka yletys.
Ruakhalu o tiätyst tomsel jokapaikahöyläl kova ja ymmärtämys siit et määki tartte jotta syädäksen, olematon. Semnenki tule miäle ko mä murkinoisi baaritiskillän ja näi kyl siält peilist häne alempan istumas soffal ja kattomas tarkast joka suullist. Mää jatko luattavaisi miäli syämistän, kunnes hetke pääst mul viitisentoist kilo koirampenikka niskas, oma hamppa baartiski kulmas ja lautane lattial levjänäs.
Ulkoilu tomse tättähäärä kans o iha omalaises kokemus. Meil ol muutami murtunei paikkoi mutsin kans, lukussi mustelmi ja palanei nahkpläntei o kaikki eres mahroton muista. Siin täyty viimäistäs ol hiuka seikkailija luannet ja masokisti vikka ko oikke lenkil lähretä. Kaik ko o nii piru kiinnostava ja kiva se nelijalkase kaveri miälest etei se muistakka lainka et siäl hinautu joku perävanassaki.
Miäst
o aiva turha suunnitellakka ottavas sama aikka ko pentu o alt kahre
vuade. Siis jost joku hullu siihe viäl olis oma-ehtosest tunkemas. Miähe
ko saava tai saiva ainaki Iina iha sekasi päästäs, mut ei ne osan kyl
sit sitä saar rauhottuma ja mun pit ain ol se ilkki ihmine ko o
hauskampiro esten ja topputtelemas. Petipuuhist mä en san täsä mittä,
jokane voi iha ite miätti sitä sit. Et täsä tule tehryks myäski
selibaatlupaus seuravil vuasil.
Kaikitte näitte muistoje jälkke, mitä aika ei ol kullannu, eikä eres hopeoinu mä päätin tänä et jost ruski narttu täst yhristelmäst synty, ni teretulemast rakastava ja aktiivisse kotti tän kesässe mererantkaupunkki. Sinu oroteta jo kovast ja iltasi nukahdeta miättie oleksä sit Emma vai Aada. Mää luppa rakasta sinu semsen ko sä oles mut asetta myöski tiätylaissi rajoi sul ja orotuksi pelikentil sit ko siihe saak o kasvettu.
Ja kaikkie näittenki muistoje jälkke mä en ol päiväkä katun Iina ottamist, enkä vaihtais meijä yhteist elämä mihenkkäs muuhu. Tämä o viäny iha mennessäs mu ja mu järken! Mut olempaha helkkari timmis kunnos ja toivottavast tulevaisuures kahde edest!
Rakkaudella: Henna
Iänkaikkise räsymatta ova orottan uusimist nelise vuat ko ole ajatellu vaihtavan ne uuremppi jahka Iinast o tullu sisäsiist. No tuliha siit jo aikka päivi sit, mut tosa nua kirjava yäkötykse viäl lamettuva lattial ja saava koht uude kusikuarrutukse päälles. Paska ja kust, sitä riittä siit piänest päättäväise olosest kaverist iha loputtomi. Juur ko saas mopi korjatuks o uus länt jossa.
Sit tulla tähä tuhomisvimma, mu vanha romun ova säästyn Iina hamppailt, mut se oliki hiuka suurudehullump tapaus ja men suarilt tei seinist läpittes. Luava hän ol kans, muista senki ko hän ol omi pikku tassuines ja hamppaines repin talouspaperrulla silpuks, kaatan siihe kupillise sokeri pääl ja oma juamakuppis, täsä kohta ol ollu sit jo kova pissahätäki ni hän ol viäl kusassu siihe. Tätä hiano selluloosa hän ol kauhial vaival taiteillu pisi sohvi, seini, mattoi ja jokapual mihe ny hiuka yletys.
Ruakhalu o tiätyst tomsel jokapaikahöyläl kova ja ymmärtämys siit et määki tartte jotta syädäksen, olematon. Semnenki tule miäle ko mä murkinoisi baaritiskillän ja näi kyl siält peilist häne alempan istumas soffal ja kattomas tarkast joka suullist. Mää jatko luattavaisi miäli syämistän, kunnes hetke pääst mul viitisentoist kilo koirampenikka niskas, oma hamppa baartiski kulmas ja lautane lattial levjänäs.
Ulkoilu tomse tättähäärä kans o iha omalaises kokemus. Meil ol muutami murtunei paikkoi mutsin kans, lukussi mustelmi ja palanei nahkpläntei o kaikki eres mahroton muista. Siin täyty viimäistäs ol hiuka seikkailija luannet ja masokisti vikka ko oikke lenkil lähretä. Kaik ko o nii piru kiinnostava ja kiva se nelijalkase kaveri miälest etei se muistakka lainka et siäl hinautu joku perävanassaki.
Kaikitte näitte muistoje jälkke, mitä aika ei ol kullannu, eikä eres hopeoinu mä päätin tänä et jost ruski narttu täst yhristelmäst synty, ni teretulemast rakastava ja aktiivisse kotti tän kesässe mererantkaupunkki. Sinu oroteta jo kovast ja iltasi nukahdeta miättie oleksä sit Emma vai Aada. Mää luppa rakasta sinu semsen ko sä oles mut asetta myöski tiätylaissi rajoi sul ja orotuksi pelikentil sit ko siihe saak o kasvettu.
Ja kaikkie näittenki muistoje jälkke mä en ol päiväkä katun Iina ottamist, enkä vaihtais meijä yhteist elämä mihenkkäs muuhu. Tämä o viäny iha mennessäs mu ja mu järken! Mut olempaha helkkari timmis kunnos ja toivottavast tulevaisuures kahde edest!
Rakkaudella: Henna
