Kun mietin Lilliä pienenä, tarkkaavaisuus olisi toivottu piirre. Saattoi juosta samaa puuta päin pariin kertaan, vain todetakseen, että se on siinä . Kerran käveli päin lyhtypylvästä ihaillessaan taivaalla lentäviä lokkeja. Aikuistuessaan hänestä tuli onneksi hieman etevämpi! Oppivainen hän kyllä oli ja on edelleen, mutta kuka sitä nyt kaikkia esteitä ja romuja huomaa, varsinkin, kun maailma oli niin täynnä muutakin mielenkiintoista!
Maha kasvaa silmissä ja nisät ovat turvonneet ties monenko kertaisiksi normaalista. Ensimmäisen kerran, kun pennut aloittivat kunnon meuhkaamisen vatsassa Lilli toi mahan oikein lähelle mun kättä ja katsoi sillä tavalla silmiin, että siinä mä kyynel silmässä ihmettelin hänen kanssaan uutta elämää ja raskauden ihmettä. Mahassa käy välillä aikamoinen kuhina ja öisinkin saattaa olla täysi ralli päällä. Herään siihen, kun Lilli hengittää tiheämmin ja on levoton, sitten minä unenpöppörössä laulaa lurautan Sininen uni -biisin, jonka toivon siinä kohtaa aina tehoavan äkkiä. Ja tähän asti on tehonnutkin, siis ainakin emään, joka alkaa nukkua vaikka kesken leikin, kun sen biisin kuulee. Sitä hänelle pentuna veisasin kun oli nukkumaanmenoaika. Ja nukkumatti tulee tänäpäivänäkin sillä siunaamalla, tämä tiedoksi tuleville pennunomistajille jos meininki yltyy - Saattavat sieltä sikiöajoilta tunnistaa kyseisen kappaleen ... Nyt hartaasti toivotaan, että kaikki loppu menee hyvin. Tiedän Lillistä tulevan rauhallinen, määrätietoinen, asiansa osaava ensisynnyttäjä ja emä, jonka hoivassa on hyvä pienen koiranpennun aloitella elämää ja tutustua maailmaan sillä Lillistä tulee Maailman Paras Äiti Lilliputeille.
