Kyllä se on myönnettävä että meitä kasvattajia vaivaa jokin käsittämätön muistisairaus. Viime vuonna vedin kaksi pentuprojektia läpi ja kotonamme majaili ensin Lilli eri jaksoissa kolmisen kuukautta ja sen jälkeen Wimma pari kuukautta pentusirkuksen merkeissä. Moni on ehkä huomannut että pidän sisustamisesta mutta pentuaikana tämä on mahdoton yhtälö. Pennut valtaavat talon ja sotkevat sen kerta toisensa jälkeen montakertaa päivässä. Ja minä sitkeänä moppaan BG tiimin avustuksella ja yritän pitää kotona edes heikohkoa järjestystä.
Odottavat äidit ovat oma lukunsa, on kaikenmoista kotkotusta ja vahinkoa sattunut. On syntynyt äikkistä järjetöntä nahkan himoa sillä seurauksella että on mennyt nahkavyötä , meikkipussia ja muuta pikkusälää. Tästä on tietenkin aiheutunut unettomia öitä kun on pohdittu että miten sauolet ja vatsa kestää pentujen kanssa. On päästy pihalle kökkimään pimeydessä tonkimaan oksennuksia ja miettimään joko tuli vyö kokonaan vai osittain. Ota siinä sitten vakuutukseen kuvia 1 cm limaisista mustista mötiköistä yön pimeydessä... Not.
On janoisia Äitikoiria, sellaisia joilla juomisen himo alkaa jo ennen pentujen syntymistä. Juominen on hyvä asia maidontuotannon kannalta mutta kovin valvottava.. ja jos et herää ...niin moppaannuttava ominaisuus. Monesti pääsee myös mattopyykille jos et ole salamana alhaalla päästämässä ulos. Kun on masukka täynnä vauvoja niin Äitikoirien pidätyskyky on surkeaa luokkaa ajoittan. Mutta tähänkin on sopeuduttu.
Toisin sanoen Äitikoirat ja pentulauma sekoittavat koko perheen elämää, ei vain minun. Lola parka rakastaa pentuja, samoin Pippa, he joutuvat kärvistelemään jonkin viikon portin takana, ennen kuin Äitikoiralle sopii että Varaäiti Lola saa luvan avustaa lasten hoidossa ja Pippa - leikkitäti leikittää.
Tämä sirkus on taas ovella ja sitä odotetaan. Odotan että saan painaa pään ja kämmenen äitikoiran mahaa vasten, odotan että tuntea pienten tarmokkaiden tassujen liikeet. Odotan merkkejä synnytyksestä, odotan ensimmäistä syttyväksi, odotan tuhinaa ja yninää.Odotan että synnytys menee hyvin ja pennut syövät tyytyväisenä Äidin tisseillä.
Olen pyyhkinyt mieletäni kaikki ikävät asiat mitä on sattunut ja tapahtunut, en muista pyykkiä enkä moppia, en halua muistaa mitä on valvoa vuorokausi vuorokauden perään enkä muista väsymystä ja sotkua. Tyydyn tässä vaiheessa olemaan hyvin huonomuistinen ja keskityn odottamiseen. Vielä hetki menee ja Inkeri Äiti muuttaa meille asumaan.
Voiko näitä vastustaa? Pienenpieä marsunpoikasia joista varttuvat Kaunottaria ja Komistuksia.
