Iltaa alamaiseni. Kerron teille nyt hiukan tämän päivän seikkailuista.
Aamu alkoi niin kuin jokainen aamu herään ja menen pissalle, sitten saan aamupalan, mutta en tänään. Ehei ja se kiukutti vähän.
Palveluskunta
pakkasi palloni, sen punaisen joka vinkui ennen ja ruokani reppuun.
Puki minulle sporttisen collegen, joka oli muuttunut makkarankuoreksi.
sitten minut kammettiin autoon ja me jälleen lähdimme maakuntamatkalle - tällä kertaa Helsinkiä kohti. Kyllähän minun pitää säännöllisesti näyttäytyä Isolla Kirkollakin. Kerroin
mielipiteeni aamupalan väliin jättämisestä melko äänekkäästi kuljettimessa matkan aikana , mutta
käskyt ei vain menneet palveluskunnalle perille...anteeksi antamatonta.
Saavuimme
erikoishallille jossa tapasin myös Prinssi Bodyn. Hän olisi ollut
kovin leikkimielellä minulle se ei nyt vaan sopinut ollenkaan. kuka sitä
nälkäisenä haluaa leikkiä saati vielä olla sosiaalinen. Jouduin sanoa
isosti, TODELLA isosti, ettei kiinnosta. Hallilla lauma ihmispalvelijoita seisoivat huvittuneena, naureskelivat ja
silittelivät minua ja minä tyttö olisin niin mielelläni tyhjentänyt kaikkien
taskuista lihapullat. Eräs tapahtuma sai minut hämilleni, koska joudun kulkemaan hetken lainatamineissa! Sain kuulemma lainaksi suuremman takin jotta pysyisin lämpimänä lapsieni kanssa, joka sekin
on vähän tiukka mutta menkööt jos ei ihmisraukoilla ole muuta tarjota. Kaiken tämän sirkuksen nuo ihmiset olivat taas järrjestäneet ja vihdoinkin pääsimme itse asiaan: Pääsin leikkimään pallollani ja se oli
pääasia koska leikin jälkeen saan ruokaa! Vaan taas taas olivat asiat vinksallaan ja ... No en saanut
... syykin selviää tuosta alhaalta ...
Tästä kuvassa saatte ihailla kaunista jälkikasvuani! Eivätkö ne olekin jo aivan Äitinsä näköisiä !
Tänään oli se toinen erityispäivä hovin mielestä. Menin
nimittäin kosketeltavaksi lääkäriin sen Jenni palvelijan kanssa. Minun upea
vartaloni nostettiin pöydälle, jossa minusta otettiin kuvia, olin kuin
filmitähti. Siinä makoilin ja minua ihailtiin. Ihmiset huokailivat.. huokailivat, olivat välillä kovin hiljaa... aika pitkään ja aloittivat kiivaat neuvottelut. Ne neuvottelut eivät minua hirweästi kiinnostanut koska mietin jälleen sitä RUOKAAAAAAA. en ole varma muttuiko keskustelun sävy iloisesta kiivaaksi vai kiivaasta hiljaiseksi. Palvelijat olivat vähän ikännkuin alistuneita kohtaloonsa ja järkyttyneitä,
kun katsoivat koevedoksia. Niistä nimittäin näkyi, että saan 12 perillistä.
Ajatelkaa - 12 pikku Inkeriä ja Bodya ! Miettikääpä sitä mikä taistelu kruununperimyksestä myöhemmin tuleekaan.
Asiasta
ilmoitettiin luonnollisesti synnytyspalatsiin jossa uutinen otettiin vastaan jälleen hiljaisuuden vallitessa... kevyen
järkyttyneessä shokkitilassa. Marien uni on nyt käymässä toteen. Ja
jälkeläiseni tulevat sotkemaan paljon...en taas ymmärrä tätäkään MITÄTÖNTÄ
huolta.
Nyt minä menen syömään, tarjolla on raksuja kermaviilillä. Vihdoinkin siis ruokaa!
Teidän, Inkeri Ihana
jhuhuhöouhuphiugigv
jokihloliugliyvl