Reilu viikko on nyt vierähtänyt ja se on mennyt vauhdilla. En ole jaksanut enkä oikein kerennytkään kirjoittelemaan kuulumisia. Aika menee 24 / 7 pentulaatikossa ja kun Senttu, Jenni tai Niina tulee päästämään nukkumaan olen kaatunut sängynpohjalle välittömästi.
Viikkoon on mahtunut paljon iloa mutta myös vähän surua. Meidän pieni tyttönen ei tahtonut millään kasvaa vaikka sai ruokaa siinä missä muutkin. Jumppasimme pikkutytön kanssa tämän reilu viikon mutta koska muutosta ei tapahtunut ja painokäyrää ei noussut suhteessa syntymäpainoon normaalisti päätin lopettaa pennun. Viikossa muut olivat hurahtaneet siitä reippaasti ohi ja pieni pysyi pienenä, laihana ja hintelänä. Uskon että näin on parempi, sillä olen melko varma että pennussa oli jokin vikana. Se ilmeneekö vika 5 viikossa, 5 kk tai vähän myöhemmin, tekisi asiasta vieläkin kipeämmän.
Sitten iloisempiin asioihin: Viime yö menikin paljon rauhallisemmin , äitikoiran nirsoilu päättyi ja laumaan tuli tasapaino. Inkerin syömättömyys johtui joko viallisesta pennusta tai kehnosta ruuasta. Oli miten oli, se on nyt ohi. On helpottavaa kun Äitikoirakin syö ja voi hyvin.
Mitä on kehno ruoka Inkerin mielestä ? No meillä se näytti olevan Joseraa, Sams Fieldiä , HauHauta ( voitteko kuvitella !) suostui närppimnään kädestä. Neljäs ruokakokeilu sitten kelpasi ja nyt popsimme ilolla Barking Headsin penturuokaa . Ennen tätä kehnoa ruokaa tarjottiin yllinkyllin ja yritin koko ajan keksiä millä saada mamma syömään. Muuta mitä vielä , Hänen mielestään tarjottiin kehnoa jauhelihaa, kehnoa mahaa, karmeaa puuroa lihalla , riisiä lihalla muutamia mainitakseni Tehtiin voileipiä kinkulla ja majoneesilla ( tämä kelpasi ) samoin spagetti bolognese. Muut olivat roskaa. Onneksi nirsoilun aika on ohi sillä se vaikuttaa maidontuotantoon. Nyt maitoa piisaa ja pennut pulskistuvat entisestään ... ja ENSIMMÄISET RAOTTAVAT SILMIÄÄN ! Lupaan ottaa tänään kuvia penuista ja pääsette ihailemaan niitä huomenna täällä blogin puolella. Nyt kasvattajakin pääsee tuuman verran helpommalla ja rentoudun tänään kun mamma vain hoitelee hiljakseen jänteviä ja vahvoja pentujaan.
