Munuaisten kehityshäiriö - tunnistatko sairauden?

Olen kasvattanut koiria säännöllisen epäsäännöllisesti 25- vuotta 19 pentueen verran ja en ole koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen. Jokainen jalostuskoiramme on tutkittu- ja tutkitaan aina ennen jalostuskäyttöä ja ne ovat eläinlääkärin toimesta terveiksi todettuja. Kaikki pentueemme ovat aina eläinlääkärin tarkastamia ja mikrosirutettuja. Jokainen pentu tarkastetaan ennen luovutusta mikrosirutuksen yhteydessä, näin varmistetaan että tutkimustodistus on jokaisen pennun oma. Kaikki terveystuloksemme ovat julkisia ja löydettävissä Koiranet – tietokannasta. Olen SKL jäsen ja SDY ry. jäsen sekä sitoumuskasvattaja. Noudatan SKL kauppasopimusta sekä kasvatusperiaatteita. 

Koska meillä ei ole tapana salata mitään niin minun on pakko nyt kertoa teille todella ikäviä uutisia. Asioista puhutaan hyvällä ja pahalla, siksi tulen julkaisemaan kummankin koiran lääkärinlausunnot joten voitte lukea ja vetää omat johtopäätökset. Joskus kasvattaja toivoisi kuun taivaalta ja haltijakeijun olkapäälle. 

 Minulla on sellainen tilanne tässä viimeisimmässä pentueessa että kahdella nartulla on todettu vikaa munuaisissa. Se mitä muiden kanssa olemme olleet yhteydessä niin muilla pennuilla elämä soljuu normaalisti eikä ole ollut mitään ongelmia . Kysymys on ilmeisimmin synnynäisestä munuaisten kehityshäiriöstä ja ennuste on huono. Hilman kohdalla ilmeisen huono eli joudutaan lopettamaan lähiaikoina jos olen oikein ymmärtänyt, Sinnan kohdalla en osaa sanoa koska näyttävät harrastavan normaalisti ja lähtevät nyt IDC näyttelyynkin. 

En vielä tiedä miten nämä tarinat päättyvät mutta olen äärimmäisen pahoillani ja suruissani että näin on käynnyt.  Hirveä suru perheille ja kyllä- myös minulle. Ymmärrän hyvin perheiden kauhun, surun ja pettymyksen koska tunnen niin itse vahvasti, liian vahvasti.  Olen vain huomanut aikojen satossa että mitä enemmän kasvattaa ja kokemusta karttuu, sitä vähemmän tiedän ja tulee ajoittain eteen asioita mitä ei tienyt ikinä olevan edes olemassa.  Päässäni pyörii tuhat kysymystä ja tuntuu että oikeita vastauksia ei ole. 

Miten kasvattajan tulisi suhtautua tällaiseen ? 

Miten itse pääsen yli? 

Miten toimin että toimisin kasvattajana oikein? 

Onko sinulla kokemusta tästä sairaudesta? 

Tunnetko kasvattajan joka on kohdanut saman? 

IDC Fiilistelyä

Kohta se on taas edessä, me pakataan auto , koirat ja ihmiset samaan kasaan ja starttaame kohti Slovakiaa ja Bratisslavaa. Meitä on lähdössä matkaan 4 ihmistä ja 8 koiraa. Ihmettelette varmaan miten se on mahdollista ja miten mahdumme mutta oi kyllä, helposti.  Meillä on onneksi käytössä iso auto ja koirilla tilavat omat häkit ja tilaa jää vielä ihmisille ja tavaroille.

Auto on jo koepakattu ja häkit asennettu. Tällä viikolla toimitetaan vielä muut tarvikkeet, teltat ja ylimääräiset näyttelyhäkit niin lähtöaamulle ei jää kuin ihmiset ja koirien pakkaus. Näin tämä homma sujuu hyvin. Matkaseurana Team BG on ylihauskaa ja hervotonta. Lupaan pitää matkapäiväkirjaa kommelluksista , sillä niitä sattuu aina. Asian ratkaisee se, miten niihin suhtautuu ja niistä pääsee yli - ja pääsehän niistä. Siksi nämä hullut reissut ovat mieleenpainuvia ja mieli halajaa niille aina uudestaan.

Kaivon alle muutamia kuvia muistojen kätköistä. Näihin kuviin liittyy niin paljon tarinoita, naurua , kyyneliä ja hauskanpitoa. Jos tarinat kuvien takana kiinnostavat, palaa muutama vuosi taakse päin ja käy lukemassa edellisestä Bratislavan 2014 reissustamme. Se oli unohtumaton.

BG Bohemian Rhapsody 

IDC Gala dinner

Minä ja Mr Wiblishauser

Tia, Minä & Petra

Lolan mielestä pojat ovat aina olleet kuvittavia... 

Iltaleikit ennen nukkumaanmenoa 

H- Pentueemme tänään 8 vuotta

Niin suuret odotukset ja vielä suuremmat pettymykset. Saksan reissusta saimme kaksi pentua joista Hugolle ei laskeutunut toista kivestä ja Avalla on spondyloosi. Jatkohaaveet jalostuksesta kuihtuivat alkumetreille. Toistaalta jos kelaa 8 vuotta niin onko syytä olla pettynyt kun koirat saivat hienot kodit, sain 2 elinikäistä ystävää ja koirat ovat olleet perusterveitä läpi elämän. Ava pärjää spondarin kanssa hyvin ja Hugokin pelitti kunnes sydän petti tämän vuoden alussa. Mutta siihen saakka Hän eli täysiä sitä dobermannin tänttäränttä elämää. Kiitos Marika kaikesta 💔

Avaa ette ole näyttelyissä nähneet , se nyt johtuu siitä että sertit rapsahtivat kahdessa viikonlopussa kun aloimme häntä näyttelyttämään. Mitäs sitä enempiä höntsäämään, vaikka nyt kun rollaattoriluokka on avoinna niin uskoisin että hän käy riehumassa ( kyllä, luitte oikein ) muutaman näyttelyn läpi. Odotamme jännittyneenä koska hän rauhoittuu ja alkaa käyttäytymään mummomaisesti....


Jos haluat kurkistaa pintaa syvemmälle H- pentueemme löydät koiranetista