Tiedätkö mitä tapahtui 22 vuotta sitten?

Tiedättekö että päivälleen 22 vuotta sitten syntyi meidän" Pipsa" Bäbie´s Garden Rosa My Choice. 

Pipsan pentue oli tehty minulle itselle- Ihana Ronjan ja upean Lobon odotettu lapsi. Mutta onko siitä tosiaan jo 22 vuotta aikaa- oi kyllä!  Kaivan mieleni syövereitä ja mietin millainen koira hän oli…

Pipsa oli ...nyt kun mieti itseasiassa juuri sellainen kuin BG koiran miellän. Avoin, ystävällinen, varustettuna hyvällä saalilla ja ruokahalulla. Ei koira-aggressiivinen mutta piti arvonsa laumassa eikä todellakaan ollut kenenkään astinlauta. Turhista ei koskaan räpisty, mutta asiasta kopautettiin takaisin sopivasti. Hän oli lapsiystävällinen ja erittäin perhekeskeinen koira. Yksi unohtumattomista. Kun hänet opetti vetämään, Michela 7 v otti pulkan koulun jälkeen, valjasti koiran ja lähti ajelulle. Jos lapsi putosi pulkasta, Pipsa kävi noutamassa. Kun hän oli hommissa, ympäristö oli ilmaa. Jos tehdään hommia, niin mitä sitä muista välittämään.

Katson Rudia. Hmmm. musta narttu on vaihtunut vuosien aikana ruskeaksi urokseksi sattumien kautta mutta siitä huolimatta luulen, että olen säilyttänyt tämän punaisen langan kasvatustyössäni tähän päivään saakka. Kotona on juuri tuon tyyppinen koira edelleen. Olenko onnistunut jossain?  En osaa sanoa mutta omaan käteen ne sopivat kuin nakutettu.

 On ominaisuuksia mitä en missään nimessä halua koiriini ( esim. epävarmuus, pelko, aggressio ) ja on ominaisuuksia mitä kuumeisesti janoan ( rohkeus tai  toimintakyky) ja mitä ei ole koskaan tarpeeksi. Muuten olen tyytyväinen, kun pystyn taiteilemaan näiden välissä ja löytämään kultaisen keskitien. Minusta nimittäin hyvä harrastuskoira on myös aina hyvä kotikoira. Sitä en tiedä onko kotikoirat aina hyviä harrastuskoiria.

Olenkin luvannut itselleni että seuraavaksi kotiin muuttaa musta narttu pentu ja ei mikä tahansa vaan ihan aito BG pentu. Sen aika ei ole ihan vielä mutta minulla on jo ajatuksia mielessäni

Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä tämä pentue toi eläämäni muutamia ystäviä, joiden matkaa seuraan vielä tänäkin päivänä vaikka rodut ovat vaihtuneet ja elämäntilanteet muuttuneet. Halataan kun tavataan Tiina& Jake, Tero & Anna, Kalle & Riika sekä Kati.

R- pentueen kanssa pääsin tuulettamaan ensimmäistä kertaa Erkkarin BIS junnu pokaalia, Roni nappasi sen kotiin. Näyttelyistä alkoi jo tuossa vaiheessa tulla kohtuullista tulosta vaikka Pipsa olikin ikuinen kakkonen typistettyjen keskellä. Se söi ihmisen mieltä ajoittain. Titta loisti näyttelyissä mutta minusta hienointa oli hetki milloin SKL palkitsi hänet merkittävästä kaverikoiratoiminnasta. Siitä lienee kiittäminen Tiina- emäntää joka oli alan pioneereja täällä Suomessa Titan kanssa.

Ihania koira, ihania perheitä , ihania muistoja