Päiväkirjaote: Vuosi elämästäni

Etäpäivä

Aloitin duunit about 7.00 ja lopettelen normaalisti 15 hujakoilla. Pidän taukoa ainoastaan lounaan verran jolloin vien koirat metsään ja annan heinulit hepoille. Aivojen on pakko saada vähän happea. Yö meni kohtuullisen hyvin. Jouduin 3 hujakoilla ottamaan särkkärin niin sain vielä pari tuntia nukuttua. 5.30 viritin taas kuulokkeet ja podcastin kuunteluun koska on etäpäivä, nousin vasta 6.40. Rakastan etäpäiviä vaikka tavallaan koen ne rankaksi. Tuntuu että teen töitä paljon intensiivisemmin kuin toimistolla. Onneksi lopetin ajoissa enkä jäänyt koneelle. Oli pakko päästä ulos ja kaupoille luntustelemaan

Vuosi elämästäni

Kai sen voi ääneen sanoa, että jos ihminen painaa yli 100kg niin se ei ole ihan normaalia. Elämä on aika vaikeaa, kun on niin iso että kengännauhoja on vaikea solmia. Se miten päädyin tuohon tilaan on monen asian summa mutta sairastelulla on suuri osa asiassa. Yksinkertaisetkin arkiasiat vaativat ponnisteluja siivouksesta kaupassa käyntiin. Normaalisti kukaan ei mieti jokaista askelta ja sitä jaksaako sitä ottaa. Ja minä olen miettinyt jo aika kauan montako askelta pystyn ottamaan. Tästä seurasi totaalinen passiivisuus ja kivun väistö. Mitä vähemmän liikun sitä vähemmän sattuu – kehä.

Olen omasta mielestäni ihan kohtuullisen hyvä kokki ja pidän paljon leipomisesta, ruuanlaitosta ja varsinkin hyvästä ruuasta. Se on akilleen kantapääni. En syö nameja enkä syö pullaa mutta hyvää ruokaa kyllä syön mielelläni. Tämä yhtälö hyvä ruokaa ja olematon liikunta johti siihen, että kroppa romahti totaalisesti vuosi sitten välilevyn pullistuman myötä. Se oli hirveää aikaa. Sen lisäksi että polvet eivät toimineet pullistuma teki minut täysin liikuntakyvyttömäksi ja kaikki vielä juuri ennen joulua. Siinä kohtaa päätin, että tämä ei voi mennä näin. Olen alle 50 v ja minulla on elämä vielä edessä. Minun pitää omilla valinnoilla vaikuttaa siihen miten kroppani selviää seuraavasta 40 v. (Niin kuin huomaatte, aion elää vähintäänkin 93 vuotiaaksi) . Pullistuman kanssa taistelin 3kk. Tammikuussa aloin downshitaamaan päätäni ja psyykettäni, vatsalaukkuani ja jumppasin selkää pikkuhiljaa niin että Maaliskuussa pääsimme aloittamaan ensimmäiset oikeat Personal Trainer treenit. Ruokavalion jumppaamisen aloitin jo tammikuussa mutta maaliskuussa aloitin tiukan kuurin.

Nyt on menty melkein vuosi eteenpäin, josta aktiivista laihdutusta on ollut ehkä 6kk . Minulla on ollut vaiheita, jossa diettiruoka tökkii ja en ole jaksanut laskea kaloreita (kuten nyt) MUTTA kun nämä hetket tulevat, keskityn ruokarytmiin, painon ylläpitämiseen ja pyrin tekemään viisaita valintoja. Oikeastaan ne tulevat jo ajoittain luonnostaan, mietin mitä lautaselle valitsen ja miksi. Kalorinlaskenta on sopinut minulle siksi että sen kautta olen oppinut mistä ne oikeastaan tulevat. Olen ymmärtänyt syömistäni ja sen kuinka 5 arkipäivän työn voi tuhota yhdessä viikonlopussa tai vastaavasti kääntäen kun himmailee 5 päivää niin voi viikonloppuna syödä hövelisti. Ylläpitoon tuo ajattelumalli käy hyvin mutta laihduttamiseen ei. Inbody mittaus vahvisti sen mitä olin kesällä jo oppinut eli perusaineenvaihduntani on vain n.1600 kcal ja jos haluan laihtua, pitää syödä paljon alle sen. Todellisuudessa siis 1200- 1400 kcal. Ja jos joku tule minulle sanomaan muuta, niin asiasta on selvää dataa jonka on PT vahvistanut. Niin konkreettisesti vähemmän liikun polvien takia.

Personal Trainer

Avain onnistumiseen ja tärkein tuki on ollut oma mieheni- Tuntuu kun tekisimme yhdessä tätä muutosta. Hän jumppaa kiltisti omat jumpat mukana, syö mitä lautaselle kehitän, kannustaa ja lipsumisen hetkinä kovistaa. Hän mahdollistaa sen, että meillä käy kotona oma PT. PT Iina on ollut korvaamaton apu tässä projektissa. Mikä onni on käynyt, että tiemme aikanaan kohtasivat. Hyvyys tuo hyvyyttä ympärille ja tässä on yksi todiste siitä. Huomaan että tarvitsen jonkun kaitsemaan minua, jolle raportoida tekemisiäni ja syömisiäni. Personal Trainer on juuri se henkilö jonka kanssa kuljen hyvät ja etenkin heikot hetket. Sen lisäksi olen saanut puhua, pohtia ja sitä kautta oivaltaa asioita. Oivaltaminen ja oman kehon tunteminen ovat huipputärkeitä asioita treenien lisäksi. Treenaajana olen ahkera ja teen kaikki mitä pyydetään. En pelkää kipua, väsymystä enkä painoja. Uskon että olen kiitollinen treenattava, en luovuta vaan vedän tappiin saakka. Hän vaatii aina vielä ne 3-5 vikaa toistoa. Ne, jotka erottavat voittajat häviäjistä- eikö?

Nettivalmennukset

Nettivalmennuksia olen ostanut jokin verran vaihtelun vuoksi. Olen vain huomannut, että ne toistavat itseään riippumatta siitä mistä ne ostat. Ne ovat tosi jees kun vedät 4-6 tiukat viikot mutta arkeen ne eivät sovi ollenkaan. Normi arkiruoka ei sovi yhteenkään valmennukseen. Tämä on ristiriita joka pitää vielä itseni kanssa selvittää. Minulle ja perheelleni ei riitä järsiä salaattia, proteeinia ja hiilaria oikessa suhteessa ilman lisukkeita. Valmennukset käsittelevät ruokaa kehon polttoaineena mutta meidän perheelle, se on paljon muutakin. Arjessa pitää pystyä syömään maksakastiketta, valkosipuliperunoita tai ruuan ylipäätänsä kuuluu olla hyvän makuista. Ei valmennukset hukkaan ole menneet kuitenkaan. Paino on aina nytkähtänyt alaspäin ja sen mitä olen oppinut, on ruuan yksinkertaistaminen. Olen ollut kova rönsyämään ja tekemään monia juttuja. Nyt mennään yhdellä ja lisukkeella, enää ei tarvitse olla sataa lajia kun tekee yhden hyvän setin alusta loppuun. Joulukin on tulossa ja ensimmäistä kertaa mietin täysin poikkeavaa konseptia ruokailun suhteen. Saa nähdä miten käy…

Liikunta:

Coret + yläkroppaa 25 min. + kävelyä kaupoilla 2h

Ruokapäiväkirja:

7.00 Teetä + hunaja ties kuinka monta kuppia- Ehkä 4 hunajalla ja ilman

8.00 Kauraleipä, kevyt oivariini, 3 siivua kalkkunaleikettä, kurkku, tomaatti, salaatti + teetä hunajalla

10.40 Kauraleipä, kevyt oivariini, 3 siivua kalkkunaleikettä, kurkku, tomaatti, salaatti + teetä hunajalla + 2 munan munakas'
12.00 Kahvi maidolla
14.30 Paistettu maksa 150g + perunamuussi 1.5 dl + salaatti
17.30 Herkkulatte + raakasuklaataateli kökkö
20.00 Rahka + sokeriton mehukeitto ( yök)