Ennen Helsingissä asuessamme en tienyt mitä pimeys on. Se on jotain mitä ei voi käsittää. Pahimmillaan se iskee kellojen siirron jälkeen, kosteassa ja sateisessa illassa kello 17. Sen jälkeen on turha liikkua ulkona ilman otsavaloa ja koirien heijastinliivejä. Pimeys on käsinkosketeltavaa ja imee itseensä kaiken, viimeisetkin valonrippeet. Siksi, juuri siksi taistelemme sitä vastaan mitä parhaimmilla aseilla- takkatulella, kynttilöillä ja tunnelmavalaistuksella.
Nyt taidan kaivaa netistä muutamia inspiraatiokuvia mitä voisi alkaa väsäämään viikonloppuna sadepäivän iloksi.
Koristeltavana olisi hevostallit, autotalli, talo ja pihan puita. Autotalliin tuskin mitään mahtipointista saa laittaa mutta jotain pientä valaistusta voisi kehitellä. Hevostallin räystäät saavat bling blingiä ja talon valaistukseen voisi kehitellä pientä jatkoa...
