Mikä saa kasvattajan jaksamaan?

Dobermannien jalostus ei ole helpommasta päästä. Tai on jos hakee vain yhtä ominaisuutta, mutta rotumme haasteena on säilyttää harrastusominaisuuksia unohtamatta rodunomaisuutta. Mutta mitä tekee koiralla jos se on sairas? Olemme yhdenlaisessa murroksessa, pitäisi löytää iäkkäitä linjoja, sisarrusparvia jotka elävät keskimääräistä pidempään jonka vanhemmatkin olisivat vielä elossa. Urosta valitessa olisi hyvä löytää yli 7 v joilla olisi terve sydän. Narttuja kun ei voi enää astutella ihan hirveän myöhään täytyy vain luottaa sen hetkiseen tutkimustulokseen.

Kun suunnittelee pentuetta, sitä toivoo aina parasta. On suuria odotuksia ja joskus myös pettymyksiä. Voisin kertoa teille yhdestä pettymyksestä ja tarinan miten sattuma ohjaa joskus jalostamista vaikka sitä kuinka suunnittelee, laskee, miettii, näkee vaivaa ja lopputulos ei ollutkaan sitä mitä olen ajatellut - vaikkakin tarinassa on onnellinen loppu...

Toivo

Aikalailla kolme vuottta sitten pakkasin ihanan Bäbie´s Garden Bling Blingin Roomaan koneeseen. Olin matkalla kohti unelmien täyttymystä ja suuria suunnitelmia. Matkan tuloksena Wimma synnytti vain 1 uroksen. Koska pentu oli ainoa Ulisse Del Tiburin jälkeläinen, päätin että en myy sitä - paitsi... Tein jotain mitä ikinä en tee: Soitin puhelun ja tarjosin tätä ainokaista lapseamme perheelle, joka oli mielessäni. Periaatteessa en ikinä tyrkytä koiriani - koska pentu pitää olla suunniteltu ja haluttu. Tiesin että perhe oli menettänyt oman narttunsa vastikään ja tuntui väärältä suruaikana soittaa asiasta. Pyrin olemaan tahdikas ja pyysi että harksitsevat asiaa ja sillä ei ole kiire. Pentu muutti perheeseen

Ulisse & Wimma

Kohtalo

Wimma alkoi sairastelemaan omituisesti vajaan vuoden sisällä lopetimme sen yhteisessä päätöksessä. Wimma oli tutkittu usein ja kalliisti ja mitään ei löytynyt. Meillä oli 4v kuollut koira koir. Wimma lähtettiin avattavaksi ja kun tutkimustulos tuli- itkin hysteerisesti. Kauhea taakka vierähti sydämestä mutta samalla sain rauhan kun syy vihdoin löytyi. Oli hirveä lopettaa koira kun ei tiedä miksi sen teimme- Wimmalla oli aivokasvain .

Samaan aikaan perheessä taisteltiin syöpää vastaan ja hävittiin. Aivokasvain vei Isännän talosta.

Uros terveyskuvattiin ja lonkkakuvaustulos oli järkytys. Meillä oli hieno siitosuroksen alku jolla oli D- lonkat- Ensimmäiset meidän kennelissä. Tämä linja kuoli tähän urokseen heti kättelyssä menetetyn äidin ja pojan kautta. On asioita mihin pystymme vaikuttamaan ja asioita mihin emme.

Pietro valmiina suureen maailmaan

Tulevaisuus

Mutta koska me olemme BG, näen asiassa aina valoa ja myös hyvää. Kohtalo vei Pietron Katin luokse. D- lonkat eivät rampauta koiraa vaan sillä voi harrastaa. Pietro on perheenjäsen ja kumppani arjessa. Hänellä on hulppeat tilukset ja ihana rakastava koti. Kun elämässä tapahtuu paljon, pitää uskaltaa jatkaa matkaa. Matka on ollut mutkikas mutta palkitseva. Itse olen nähnyt kuinka pienestä villistä pojasta on kasvannut ( ehkä hieman liian suuri ...) iso, fiksu poika joka tekee ilolla töitä emännälleen. Tekeminen on hauskaa ja mutkatonta. Kati on ollut ennakkoluuloton ja harrastanut Pietron kanssa monenlaisia asioita. Nyt tuntuu siltä että Rally toko ja peltojälki voisi viedä voiton mutta aika näyttää

Kiitollisuus

Jos kasvattaminen ei ole helppo rasti, ei ole dobermannin kasvattaminenkaan. BG koiran pitää osata edes alkeelliset käytöstavat koska koira edustaa myös kasvattajaansa yhtälailla. Korostan aina pennunostajille että koulutuksissa pitää käydä niin että koira osaa tulla luokse, odottaa, istua ja maata. Niillä pääsee jo kohtuullisen pitkälle jos koiralla on muuten palikat pään sisällä kunnossa. Kun pari saa kiitosta kouluttajilta  kuten

" Oli ilo tutustua sinuun ja hienoon koiraasi. Teidän suhde teki minuun lähtemättömän vaikutuksen " - Koirakoulu Eija Heinonen

päälimmäiseksi tunteeksi nousee kiitollisuus ja onnellisuus! Kuinka joskus asiat menevät oikein vaikka  alku on hyvin haastellinen ja vaikea. Ehkä asioilla on tarkoitus, ehkä tälläkin? Kasvattajakin tuntee taas onnistunensa alun epäonnistumisesta huolimatta. 

Kasvattajan paras palkka ja kiitos on onnellinen koira ja emäntä - Kiitos Kati että olet osa elämääni

Pentukuumetta?

Oi kyllä!

Pippa on astutettu ja ultraamme hänet kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Vielä on liian varhaista sanoa onko hän kantavana vai ei. Kuitenkin hän on kovasti rauhoittunut ja toimii Äitinä pikku Teslalle. Olisiko se merkki jostain? Noh, ei nyt hätäillä vaan odotetaan rauhassa, kyllä aika näyttää. Pitää vain malttaa odottaa. Kovasti me odotamme että olisi jotain kerrottavaa sitkeille jonottajille. Voi kuinka kovasti haluaisn pikku Pippakopiota tähän maailmaan ilahduttamaan ja sulostuttamaan ihmisiä.

Mutta miettikääs että hiljaiselo dobermannipuolella tulee päätökseen. Onhan siitä jo reilu 2 v kun edellinen BG pentue näki päivänvalon. Ja uskokaa tai älkää, meille on suuunnitteilla 2 eri pentuetta! Jotta asia ei olisi tylsää, tullaan näkemään jotain ihan uutta ja virkistävää - Ja uutta myös itselleni. BG linjat saavat uusia aloituksia BG Million Dollar Babyn rinnalle. Vaikka Bebe mummo on jättänyt paljon hyvää, ei ole koskaan tervettä nojata jalostuksessa yhden oljenkorren varaan, siksi elämmekin hyvin jännittäviä aikoja- rakennamme jatkoa ja vaihoehtoa tulevaisuudellemme.

Jos mietit harrastuskoiran alkua, minulla on tulossa sinulle vaihtoehto kesän harrastuksiin 2021 

Hunajaisia kuulumisia

Mehiläiskärkkäiset lähettävät  pörräävät terveiset kaikille hunajafaneille. Talvesta on selvitty kahden pesän menetyksellä mutta loput ovat positiivisen elinvoimaisia. Harjoittelumme jatkuu ja ihka oikea myyntisato kerätään tänäkesänä! 

Ei tämä ihan helppoa eikä kevyttä hommaa ole mutta mikäs tässä on turatessa. 

Näyttää siis siltä että oman tilan etikettiä pitää alkaa suunnittelemaan ja jonkin sortin nettikauppaa. Täytyy miettiä mistä ja miten ihmiset löytäisivät juuri meidän Sipoolaisen tilahunajan joka on kerätty metsistä. Metsä tuo hunajamme makuun tietynlaista voimakkuutta sekä aromia sekä väriin tummuutta. Se on kaukana siitä hunajasta mitä kaupoista löytyy.

Love is in the Air

Kyllä, nyt se on vihdoinkin tapahtunut! Skybar Milano on astutettu Skybar Quicksilverillä viime viikonloppuna. Odotamme noin kuukauden ja tarkistamme asian ultrassa. Takana on kuitenkin 2 kpl luonnollista ja onnistunutta astuttamista joten toiveemme ovat korkealla.

Jos ultra näyttää positiivista ja kaikki asiat menevät hyvin, odotetaan pentujen syntyvän heinäkuun alussa. Omiin koteihin he pääsevät muuttamaan elokuun loppupuolella.

Vanhempien esittely tulee lähipäivinä joten seuraa Blogia ( pitkästä aikaa!) lähiaikoina.


Koska pentue on ensimmäinen minibullterrieripentueeni, tämä on erityisen jännittävää. Tulen kirjoittelemaan fiiliksiä, Pippan kuulumisia ja asian edistymisestä, kunhan toivottu raskaus vain tästä etenisi.

Pysy siis kanavalla jos asia on sinulle ajankohtainen