Tämä on 20. pentueeni ja olen kasvattanut reilut 140 pentua. Kaksi kertaa elämässäni on tapahtunut ihme ja toinen niitä kävi viime yönä kello 3.00
8. Pentu syntyi tosiaan Mevetin yöpäivystyksessä oksitosiinin avustuksella, Pippa oli hyvässä kunnossa mutta väsynyt. Koska muuten kaikki oli kunnossa, totesin lääkärille että lähdetään kotiin odottelmaan sitä viimeistä. Olin varrma että sekin oli kuollut.
Emme pääseet Mevetistä kuin kilometrin verrran, 9. pentu syntyi autossa vieressäni nopeasti ja vaivattomasti, se vain plopsahti ison pennun vanavedessä. Kuten aijemmatkin pennut, tämänkin oli pussissa, kaikki niin kuin piti mutta eloton. Irroitin kalvot ja istukat, kuivasin , ravistin, yritin elyyttää turhaan. Annoin pennun Pippalle koska muut olivat korissa Mariella etupenkillä. Pippa nuoli pentua ja yritti hänkin kaikkensa, turhaan. Todettiin että otan tissille elävät ja annetaan kuolleiden olla korissa. Ajamme hiljaisuudessa n. 20 min kun yhtäkkiä kuuluu Piip- Piiiiiippp. Kaikki tuijottetaan väsyneinä hiljaisuudessa. Kukaan ei ensin sano mitään. Sitten kuuluu raivokas PIIIP PIIIIIPPPPP etupenkiltä ja yhtäkkiä korissa alkaa möyrintä. Ja kyllä pieni tyttönen on vironnut itsekseen , kierinnyt pyyhkeissä ja herännyt eloon! Hän sai kaulaansa punaisen nauhan, taistelija kun on.
Minulle on kerran aikaisemmin käynnyt tämä sama S- pentueeni kanssa. Pieni Tiny poika teki saman tempun makoiltuaan pari tuntia pyyhkeissä kenkälaatikossa, siksi en KOSKAAN laita kuolleita pentuja kylmään vaan käärin ne pyyhkeeseen ja laitan lähettyville. Koska koskaan et voi tietää mitä ihmettä voi tapahtua!
Nyt pentulaatikossa makoilee tyytyväinen Äitikoira, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Väreinä noviisikasvattajana sanoisin 3 punaista ja 2 brindle. 2 punaista tyttöä + 1 brindle tyttö sekä 1 punainen poika ja 1 brindle poika.
