Nyt pääsette lukemmaan sellaista mitä moni ei blogiinsa kirjoita eikä ääneen puhuta- Toki sanotaan että olen kuullut että jollain on tai joku koira on tai joku kasvattaja joka... Joku on kummallinen tyyppi, se on olemassa, sille sattuu ja tapahtuu, Joku tekee, sotkee ja sanoo asioita mutta kukaan ei tiedä kuka Joku on mutta kaikki tietää että jollekin on sattunut. Meille se sattui ja kerron teille miten, ja minä en ole Joku. Siihen tarvittiin 27 vuotta, 22 pentuetta ja kolmas kääpiöbulli pentue jonka äiti on Pippa.
Pippan edellinen pentue syntyi luonnollisesti pienellä avustuksella, koko pentuaika meni hyvin, hän on ollut loistava Äiti kaikinpuolin. Pentueen hoito on ollut helppoa ja vaivatonta huolellisen, varovaisen ja huolehtivan äitikoiran kanssa. Sanoin tuolloin että olisin voinut heittää pennut ja emän kannon nokkaan ja olisivat selvinneet koko sakki. Se kertoo kuinka täydellinen Äiti hän on.
Synnytys käynnistyi vesien menolla ja aloimme odottelemaan supistuksia, joita ei sitten koskaan tullut. Lähdimme iltayöstä lääkäriin katsomaan tilannetta ja Pippa saikin kalkkia ja oksitosiinia. Ultra näytti että asialla alkaisi olemaan jo kiire saada pentuja ulos. Vielä odotettuamme jonkin aikaa, ei synnytys vain käynnistynyt ja aikaa oli kulunut jo sen verran että edessä oli hätäsektio. Pennut oli saatava ulos niin pian kuin mahdollista. Laatikossamme on nyt kotosalla 1 valkoinen uros ja 4 narttua ( valkoinen, musta brindle sekä 2 tricoloria)
Kotiuduimme aamuyöstä ja Pippa alkoi raivoisasti hoitamaan pentuja. Istun vieressä ja yritän hillitä hoitohimoja ja jossain vaiheessa havahdun että pennuissa on verta. Verta on joka puolella ja olen täysin järkyttynyt ja hämilläni mitä tapahtuu. Olen ollut pentujen kanssa koko ajan, Pippa ei ole agressiivinen eikä vihainen, päinvastoin, hän hoitaa pentuja hulluuteen saakka. Joudun ottamaan pennut pois ja tutkimaan mitä on tapahtunut. Kolmessa pennussa on vaurioita, valkoisella tytöllä minimaallisia mutta ainoa uroksemme on vaurioitunut molemmista korvistaan ja toisesta lavasta. Myös mustabrindle tytöllä on korvassa ja hännänpäässä vaurio. KAIKKI tämä tapahtui minun ollessa paikalla pentujen ja Pippan kanssa. Laitoin välittömästi yöllä viestiä eläinlääkärillemme, joka tulikin heti aamusta käymään ja tutkimaan pennut. Saimme haavahoitoohjeet, salvat ja urokselle antibiootti kuurin. Selvisimme säikähdyksellä ja kahdella vaurioituneella pennulla.
Mutta miksi näin kävi?
- Pippa on hyvä äiti
- Oma väsymys ja valvominen
- Pippan hoitaessa pentuja ei ollut mitään epänormaalia, paitsi nyt jälkikäteen ajateltuna kirputtaminen.
- Pippa ei ollut agressiivinen eikä pennut huutaneet kipuaaneikä ollut mitään mistä olisin voinnut havaita että jotain poikkeavaa oli tekeillä.
- Puutteellinen tieto ja osaaminen miten narkoosilääkkeet vaikuttavat koiriin ja varsinkin bulleihin – ja tätä en aamuyöntunteina osanut ajatella. Nyt olen saanut kuulla että bulleilla narkoosilääkitys voi aiheuttaa runsaasti käytöshäiriöitä, agressiota/ pelkotiloja, heillä on vaikeuksia toipua niistä ja menee 1-4 vrk ennen kuin ”normalisoituvat” sektiosta. Dobermannien kanssa en ole koskaan, ikinä, törmänyt vastaavaan käytökseen.
Olen työstänyt tätä asiaa nyt vajaan viikon, käynyt keskustelut pentujen ottajien kanssa ja hoitanut pentuja. Piti kulua 27- vuotta että jouduin kokemaan jotain ihan kauheaa – Minulle, jolle ikinä ei satu mitään. Jokainen joka tuntee minut ja tapamme hoitaa pentuja tietää että tätäkään ei olisi pitänyt sattua ja se tuntuu hirveältä pentujen takia. He ovat niin reippaita, elinvoimaisia ja vahvoja.
Nyt arki on normalisoitunut ja elämme päivän kerrallaan Pippan hoitaessa kauniisti lapsiaan, ihan niin kuin edellisen pentueen kanssa. Hoitelemme haavoja ja parantelemme pentua. Aika näyttää mitä koko sakista tulee. Se lupaan että Soturiprinsessa Bellatrix tulee pyörähtämään erkkareissa korvastaan huolimatta mutta pikkupoika jää rakastetuksi kotikoiraksi, jota odotetaan aikanaan perheensä luokse. Yksi muuttaa Ruotsiin ja pari jää pyörimään tähän lähemmäksi.
Miksi kirjoitan tästä? Siksi koska toimintani on aina avointa ja läpinäkyvää. Puhun asioista aina suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Minun kasvattini ovat käyntikorttini, siksi ne ovat minulle arvokkainta koiramaailmassa ja myös omissa kodeissaan. Päämääräni on kasvattaa iloisia ja energisia bulleja jotka hurmaavat olemuksellaan ja luonteellaan. Minä en ole Joku. Ehkä tämä auttaa jotain toista kasvattajaa joka on saman asian edessä vaikka huomenna? Koskaan ei voi olla liian varovainen, mutta jos virheitä satuu, niistä pitää oppia. Minun virheestä maksaa hintaa 2 pentuani. Jos sinulla on kysyttävää tai puhuttavaa pentueestani, voit olla suoraan minuuun yhteydessä marina.karkkainen@gmail.com
💝 KAIKKI PENNUT OVAT VARATTUJA 💝
