No niin, josko
sitä jaksaisi jotain tännekin raapustaa. Jos ihmettelette että tekstin tuotto on
ollut jäissä niin kerronpa, mitä mahtuu muutamaan vuorokauteen.
Synnytyshän alkoi
paria päivää aiemmin, kun olin ajatellut. Kasvistäti oli ollut hieman
Wappuviihteellä, ja sunnuntaina vielä
meno jatkui pentutreffeillä ja Kinan tulemisella. Ajattelin että saan nukkua
pohjalle ainakin yhden yön mutta olin niin väärässä. Jos samana iltana hän oli
levoton ja kyllä tosiaan ensimmäinen pentu syntyi juuri ennen puolta yötä. Olin
kerennyt nukkumaan vajaan tunnin edellisten vuorokausin pohjalle – Ja soitin
kätilöavuksi ilmoittautuneelle Jennille- Siinä sitten kätilöitiin aamu seiskaan
saakka, jotta päästiin töihin (onneksi etätöihin) ja Jenni kotiin. Onneksi
Jenni on äippälomalla niin pääsi itse pehkuihin yön jäljiltä. No eipä mitään.
siinä mentiin sitten pari vuorokautta samoilla silmillä, kunnes Jenni omien unien
jälkeen päästi nukkumaan alkuillasta ja vahtivuoron vaihto oli sovittu 03.00.
Siitä Jenni sitten kaahasi kotiin ja minä jäin kuuntelemaan yölintujen laulua
ja pentujen tuhinaa. Minä taas suuntaan toimistolle ja Senttu kaahaa Boxiin
päivävuoroon…. nyt alan miettiä…. miten se nyt meni… nimittäin minun pää ei
kestä valvomista yhtään ja kolmeen – neljään vuorokauteen yhteensä alle 10h
yöunia pää sakkaa kovasti.
Siksi minulle on kullanarvoista,
että joku muukin jaksaa tuijottaa äitiä ja tuhinatoopeja. Minulla on apuna
vasen ja oikea käsi- Jenni ja Senttu. Juuri silloin kun tuntuu että tipahdan,
niin katson ikkunasta ulos ja pimeydessä kävelee hahmo taloa kohti. Ensin mietin,
että näenkö näkyjä mutta ovi avautuu ja minulle sanotaan että ”mene nukkumaan,
mä otan tän yövuoron”. Ette voi ikinä tietää miltä se tuntuu.
Sitten pennuista muutama sana- siksihän te olette täällä- eikö? Toistan itseäni ja tämä alkaa kuulostaa tylsältä mutta hitto kuinka hieno Äiti meillä taas on! Toki Kina on tuttu ja talo myös mutta jaksan aina ihailla äitikoiria synnytyksen jälkeen. He keskittyvät vain olennaiseen ja sulkevat pois muun maailman. Ihan sama missä ovat ja kenen kanssa. Kina hoitaa pentujaan kauniisti. Maitoa tulee riittävästi ja kaikki on mennyt moitteettomasti. Jos ihmettelette miksi valvomme silmä kovana niin olen hiukan neuroottinen synnytyksen jälkeisitä komplikaatioista kuten, kun kohtuun jää jälkeisiä (kohtutulehdus), kalkkikramppi tai vähän myöhemmin nisätulehdus, kun maito alkaa laskeutumaan. Tämän lisäksi voi olla ongelmia maidon laskeutumisen kanssa ja silloin pääsee käsiruokkiman pentuja – ja se ei ole ihan kevyimmistä päästä olevaa settiä. Sitäkin on tehty.
Koska kasvattaja
on ihminen, stressiä muodostuu monesta asiasta:
3.5 ilta oli
todella raskas koska olin valvonut 2 vrk putkeen ja sain todella järkyttäviä
uutisia. Menetimme Pepen. Olin iloinen pennuista mutta koko ilta meni kyllä itkeskellen.
Kina oli ihana, hän nuoli kyyneleet kasviltani ja lohdutti. Sekin itketti!
Väsymys aiheuttaa kaikenmoista.
Kina on voinut
hyvin mutta juuri tänään lakkasi juomasta. Meni noin 12h että sain
käynnistettyä tankkauksella sen. Jos emo ei juo, se kuivuu ja silloin kuivuvat
myös pennut. Se on todella stressaavaa. Onneksi tilanne on korjaantunut
Lisäksi minulla
on töissä todella kiire. Onneksi loma alkaa torstaina kello 13- Jippii!
Sitten kiroan
koronan. Se tekee kasvattamisesta ja pentueen suunnittelusta HELVETTIÄ! Se mitä
tapahtuu lauantaina, tulette kuulemaan taatusti ja voin sanoa, että järkyttävä
määrä työtä on tehty jo pohjalle, jotta meidän seuraava yhdistelmä saadaan
toteutettua. Mutta lupaan teille jotain järisyttävän mageaa!!! Jestas mikä
stressi tämänkin on ollut. Onneksi on Elina <3.
Kaiken tämän
koirasirkuksen ohessa pitää elää muuta elämää, hoitaa karkailevia (nimesin heidät
tänään Metukoiksi raivoissani) koneja, maalämpökoje on rikki ja pääsemme
peseytymään virkistävän viileässä vedessä … ja on tässä keretty istumaan
lääkäreissäkin.
Joten jos joku ihmettelee
miksi Senttu ja Jenni ovat minun enkeleitä – ehkä tämä auttaa ymmärtämään. Myös
kasvattajakolleega Nora on aina apuna ja tukena samoin Niina, Inkerin emäntä. Nämä
neljä jalkaa ovat tukena kun kasvattaja sitä tarvitsee- Olkoon aamu, päivä ja
yön pimeän tunnit.
Kiitos että
olette olemassa
Tänään olen
herännyt 03.00 ja yö menee pilkkiessä. Yritän ottaa vähän rennommin mutta itseni
tuntien en vielä pysty. Katsellaan parin viikon päästä uudestaan.
Toivotan kaikille
hyvää yötä – seuraava postaus on tulossa, kun jaksan. Me lähdetään Kinulin
kanssa iltapissalle ja kääriydytään peittoihin vauvojen viereen.
Tiedättekö… kello
on 21.24- Ihan kun joku ajaisi pihaan ja kurkistan ikkunasta ulos- SENTTU on
tullut yövuoroon. Mä lähden nukkumaan! Hyvää yötä
