Lilli on tätä nykyä reilu 9-vuotias iloinen mummeli, joka
asuu länsirannikolla Uudessakaupungissa. Hän tuli mun toiseksi dobberiksi,
4-vuotiaan nartun kaveriksi. Tai hermojenraastajaksi, riippui päivästä :D
Miltein koko tähänastisen elämän kuului porukkaan myös osa-aikaisesti
kääpiöpinseri narttu, joka sekin oli Lilliä 3 vuotta vanhempi. Hän on vetänyt
roolinsa pahnanpohjimmaisena hyvin ja hyvillä hermoilla. Nyt, kun natsimaiset
”isosiskot” kasvavat jo horsmaa, Lilli nauttii ainoan koiran roolistaan
täysillä.
Lillin kanssa on ihan omaksi iloksi aksailtu, tottisteltu,
vetopyöräilty ja hiihdetty. Mitä vaan sen kanssa on helppo tehdä, on nimittäin
AHNE. Ja rrrakastaa leikkimistä. Joten mikä vain palkka käy. Paremman
puuttuessa teatraalinen omistaja vinkuu, kuin äänenmurroksinen teinipoika
Taitava ja Wau, silloin saa hyppiä päin. Sekin käy. Kaikista tekemisistä
suosikki on kuitenkin noutaa vesileluja merestä. Näistä kestävimmäksi on
havaittu veneen lepuuttaja. Kestää vuosia. Wink wink.
Parhaimmillaan Lilli on huumorintajuinen, veikeä
naurattaja, jonka kanssa on mutkatonta tehdä saumatonta yhteistyötä,
tilanteessa, kuin tilanteessa. Pahimmillaan itsepäinen komentaja, joka sitkeästi
kyseenalaistaa mun auktoriteettiani, vieläkin. Ja, koska hän on mummu, saa hän
joskus jopa periksi. En suosittele kokeilemaan tätä kotona. Ne retkahdukset hän
nimittäin muistaa. Varsinkin, jos liittyvät mitenkään kulinaristisiin
nautintoihin.
Luonnetestissä Lillin todettiin olevan tasaisesti käyvä,
hitaasti lämpenevä dieselmoottori, joka kiperässä paikassa luottaa omistajaan.
Hänen myös todettiin olevan koiro, joka saa tuomareiden pokan pettämään. 153P
oli lopputulos. Näyttelyitäkin on kierretty muutamia. Viimeisimmästä erkkarista
VET ERI 4. Tämän sanon ylpeydellä, sillä hän vaihtoi raikulivaihteen silmään
kehässä. Ja oli kuin sirkusponi. Esitteli kaikki askellajit, varmasti myös
passin ja töltin, käynti oli ainua joka unohtui. Olen useasti todennut, että
vanhanaikainen nimitys verikoira, juontaa juurensa siitä, että omistajalla
juoksee veri silmistä, kun näiden menoa kattoo :D
Lilli on Bäbie’s Garden I-pentujen emä. Ilolla olen
seuraillut näitä mukavanoloisia, kauniita ja komeita koiria somesta.
Mun ja Lillin kuva on uusimmassa Neon2 – Jäljet
musiikkivideossa. Laulussa sanotaan näin ”Jos sä oot mun vierellä, mä kestän
kyllä osumii” Se pitää täysin paikkansa. Maailman paras ystävä,
seikkailukaveri, yhteistyökumppani, päivien piristys, aurinko ja hymyntuoja.
Sellainen on mun paljon periksi saanut nuorikko, Lellilapsi Lilli.
