21. syyskuuta 2022

D - pentueemme on täällä!

Päivät ovat suhistaneet vauhdilla. Miihen on mahtunut paljon jännitystä ja yllätyksiäkin. Niin kuin olette lukeneet, Puolantuliaisena meillä oli 4 pentua vatsassa. Pippalla aikaisemmissa synnytyksissä on sattunut ja tapahtunut vähän liikaakin, päätin tehdä sellaista joka on oman arvomaailmaani vastaan- suunnitellun sektion. Kyllä, ja kerron nyt miksi. Ensimmäisen pentueenhan Pippa synnytti itse, pentue oli suuri mutta pitkittyneessä synnytyksessa meillä kuoli muutama pentu, mikä sekin on ihan luonnollista. Niin on käynnyt isojen dobemannipentueidenkin kohdalla.Toisen pentue oli vieläkin suurempi ja siinä olikin sitten komplikaatiota kerrakseen kun vatsa oli niin täynnä että supistelemaan ei mahtunut tai mitä ikinä sitten olikin syy että supistuksia ei tullut aikka vedet menivät. Sitten meille sattui se " juttu" . Taas pentulatikossa oli 5 pentua. Olihan oppitunti rankimmasta päästä. Tähän synnytykseen valmistauduin huolella, ikävä kyllä 63 vrk oli perjantaina ja viikonloppu edessä. Ja kyllä, nyt puhun rahasta ja riskien hallinnasta. Kaksi synnytystä jotka ovat olleet kuoppaisia + viikonloppu tulossa.Astutus Puolassa ( kulut) ja mahdollinen hätäsektio ( järkyttävät kulut) muuhun kuin virka- aikaan ei houkuttele. Pääydin siis suunniteltuun sektioon koska halusin kaikki 4 vauvaa elävänä ulos ilman ongemia, myönnän tappioden mininmoimisen ja koska siellä oli oli oma vauvani, en halunut ottaa mitään riskiä että jäisin itse ilman pentua. Teoriassa uskon että Pippa olisi normi kokoisen pentueen synnyttänytkin itse ja omillaan mutta en uskaltanut jäädä odotelemaan mitä tapahtuisi. Keskustelin asiasta ajoissa Reprovetin lääkärin kanssa ja totesimme sen olvan ihan OK vaihtoehto kun pilaa edellisiä synnytyksiä. Siispä matkamme kävi Reproon ja pentumme näkivät päivänvalon torstaina 15.9. Kaikki neljä pentua olivat heti vahvoja ja elinvoimaisia ja painoivat muuten jokainen reippaasti yli 300g, isoin 330g. Aikamoisia pökäleitä sanon minä jos vertaa dobermannin pentuihin.Koska Pippan opioidikestävyys oli mitttu kurjalla tavalla, se huomioitiin hienosti tässä. Minimillä mentiin ja pää selkeni leikkauksesta muutamassa tunnissa. Olin ostanut kuonokopankin valmiiksi mutta sitä ei tarvittu - paitsi kerran ja ihan ihan muusta syystä - odottakaa hetki...
Sektiossa menee hetki kun maito alkaa laskeutua, meillä meni pari päivää. Tisseistä tuli maitoa kyllä alusta saakka mutta tukiruokin vuohenmaidolla. Jos pentu on äänekäs ja levoton, se kertoo yleenä nälästä tai kylmästä kun muut asiat ovat kunnossa. Nämä ainakin ovat pirun kiukkuisia nälissään :D ... Ja se on hyvä se, että jäntevyyttä riittää ja ääntä maailmaan. Mutta oikeasti nämä ovat kyllä todella aktiivisia etsimään tissiä itse ja minusta tuntuu että syövät koko ajan. Ja hyvä niin sillä kun maitoi lasketui, niin sitä valuu. Maitoa piisaa nyt niin paljon että otimme hetkeksi pari vierastakin tissille mukaan. Koppaa tosiaan tarvittiin varmuuden vuoksi, sillä meillä kävi pyörähtämässä pari dobermannin pentua kylässä. Heidän emollaan on ollut hankala alku, samoin pennuilla sen myötä. Kun maitoa alkoi olla riittävästi omiin tarpeisiin, mietin josko Pippa hyväksyisi lainalapset. Ja hyväksyihän se. Ei siinä mitään koppaa tarvittu mutta koskaan ei voi olla liian varovainen - se on opittu. Vaavat olivat täällä vahvkistumassa pari päivää ja muuttivat sitten takaisin omaan kotiinsa kun sielläkin tilanne koheni. Mutta miten lainalapsien ujutus kävi? Hain ne autosta omaan vilttiin, Pippalle koppa päähän. Marie makasi pentujen ja Pippan kanssa patjalla ja toin kääröt viltissä hänelle haistelvaksi. Pippa haisteli ja tutki ja osoitti heti ystävällisyyttä niitä kohtaan. Sanoin että tässä tulee sinulle kulta pari ottolasta, kohtele niitä kuin omiasi. Varovasti laskin ne tissille niin että hän sai vielä haistella ja tutkia rauhassa. Sitten koppa pois. Nostin pennut käsille ja tarjosin masua ja takapäätä tutkittavaksi ja nuoltavaksi. Oli han pikkuisen hämmentyneen näköinen että ei noi nyt kyllä omia ole mutta rauhallisesti käyttäytyi ja haisteli ja antoi heidän olla. Meni muutama tunti niin alkoi heitä nuolla ja hoitaa. Ensimmäiset pissatukset piti auttaa, sen verran " vierasti" heitä aluksi. Siinä ne makasivat ja söivät rintarinnan mun kaksi rakkausrotua.Sydän ihan pakahtui ylpeydestä, kuinka hyvä äiti Pippa on ja se että joku kasvattaja luottaa pentunsa minun käsiin. Minua on autettu ihan hirveästi pentujen kanssa ja tuntui hyvältä kun pystyy olemaan toiselle avuksi. Tänään vauvat täyttävät 5 vrk, ne ovat semmoisia pikku lihapullia että huh heijaa. Meno on tasaista ja harmoonista, meno on tasaantunut ja pystyn kohta ajattelemaan tätä alakerran remppaa. Meillähän sattui se vesivahinko juuri ennen pentujen syntymää ... Heppojen aidat ovat rakenteilla, samoin autotallin ja julkisivujen maalausta ym pikkuhomma... eli tämä syksy kuulkaa menee aika haipakkaa- kohta on marraskuu ja sitten pennut lähtevät omiin koteihin. Mutta sitä ennen joudutte kestämään pentusaastetta eri kanavissa!