Meni hetki sulattaa Yle Arenan Sairaan kaunis koira- dokumenttia. Mieli on kovin
ristiriitainen koska olen kasvattaja mutta myös lemmikkikoirien omistaja. Dokumentti
kertoo sen mitä me jo tiedämme mutta en voi käsittää kuinka tätä tapahtuu ja
nämä pennut löytävät ostajansa? En voi käsittää sitä kasvattajana enkä koiran
omistajana. Tämä dokumentti aiheuutta inhoa, väristystä ja pahaa oloa. Kuinka
karmeita ihmiset voivat olla ja kuinka tyhmät ihmiset ostavat koiria tietämättä
taustoista, näkemättä vanhempia, näkemättä miten ja missä oloissa pennut
kasvavat saatikka mistä ylipäätänsä maksavat? On järkyttävää, että typeryksiä
on paljon ja se mahdollistaa näiden kauheiden koirakiduttamoiden ylläpidon. Normaalit
kasvattajat kasvattavat pentujaan suurennuslasin alla ja jos virhe sattuu, siitä
isketään heti, vaikka kuinka teemme huolisesti asiat ja parhaamme mukaan.
Sitten nämä kiduttamot ja kasvattamot elävät ja voivat vahvasti kenenkään viranomaisen
puuttumatta asiaan. Suomessa se vaatii eläinsuojelunäkökulmasta muutenkin aina
raatoja ja puolikuolleita eläimiä ennekuin asioihin tulee stoppi.
 |
| Lapsi ja riehuvat B- Pennut |
Tätä tapahtuu Suomessa joka päivä ja monessa eri rodussa. Onneksi dobermannien kasvattaminen on haastavaa ja usean pentueen tekeminen vuodessa lähes mahdotonta. Mahdotonta siksi että itse pentueen hoitaminen on työlästä ja myyminen vielä työläämpää. Jos sinulla ei ole olemassa olevaa varauskantaa ja lähdet nollatilanteesta on 100% varma että sinulla on luovutusiässä muutama pentu vielä kotona. Dobermanni ei ole muotirotu eikä sovi kaikkien käteen- eikä tarvitsekaan. Hyvät, laadukkaat ostajat ovat harvassa ja pitäisi löytää kaiken kirjavan kyselykasan alta. Yksikään fiksu kasvattaja ei myy pentua näkemättä ja tapaamatta ihmisiä ensin.
 |
| Mummo Bebe ja W- lapsenlapset |
Kasvattaja Minä heristi korviaan toisaalta monessakin eri
kohtaa dokumenttia ja ihan kaikkea näkemääni en välttämättä allekirjoita. Koirien
perinnöllisistä sairauksista ja jalostamisesta voin sanoa vain sen, että rotua
vaihtamalla ei tilanne parane. Jokaisella rodulla on omat riskinsä. Se kuinka
vakavia ne ovat ja millaisia päätöksiä rotuyhdistykset tekevät, sillä on
merkitystä. Kun siirtyy uuteen rotuun, myös opiskelu ja tiedon keruu alkaa
alusta. Myös perinnölliset sairaudet (joita nykyään tutkitaan erittäin paljon
eri kaupallisten yritysten toimesta) asettuvat pääsääntöisesti kolmeen eri
kategoriaan. Vähemmän vakavat sairaudet kuten PHTVL, HD tai kilpirauhasen
vajaatoiminta. Näiden kanssa elää ja pärjää joko kohtuullisella lääkityksellä
tai ilman. Vakavat, jossain määrin hoitoihin vastaavat sairaudet kuten vWD ja
wobbler. Hyvä tietää ja tiedostaa jotta koiran on hyvä ja turvallista olla ja
elää. Sitten on luonnollisesti fataali kuolemaan johtava kardiomyopahtia joka
johtaa aina kuolemaan. On päivän selvää missä järjestyksessä asioita on pakko
puntaroida ja tehdä valintoja. Niin kauan, kun meillä ei ole testimenetelmää
sairaiden koirien löytämiseen ENNEN sairastumista, pakko tehdä se mitä voidaan.
Ja kasvattajathan tekevät valintoja, testauttavat ja tutkivat koiriaan ja
pyrkivät parempaan. Näin ainakin itse uskon. Jos joku rotu on sairaampi kuin
toiset, tehdään se voitava mikä on tehtävissä- Rakkaudesta omaan rotuun. Älkää sekoittako aiheena rotukoirien jalostusta JA pentutehtailua - Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
Käykääs siis kurkkaamassa dokkari ja kertokaa mitä mieltä itse olette
 |
| Puolan Prinsessa Inkerin ja The Bodyn N- rakkauslapset |