Bäbie´s Garden Billion Dollar Baby - esittäytyy

 

Lilli on tätä nykyä reilu 9-vuotias iloinen mummeli, joka asuu länsirannikolla Uudessakaupungissa. Hän tuli mun toiseksi dobberiksi, 4-vuotiaan nartun kaveriksi. Tai hermojenraastajaksi, riippui päivästä :D Miltein koko tähänastisen elämän kuului porukkaan myös osa-aikaisesti kääpiöpinseri narttu, joka sekin oli Lilliä 3 vuotta vanhempi. Hän on vetänyt roolinsa pahnanpohjimmaisena hyvin ja hyvillä hermoilla. Nyt, kun natsimaiset ”isosiskot” kasvavat jo horsmaa, Lilli nauttii ainoan koiran roolistaan täysillä.

 

Lillin kanssa on ihan omaksi iloksi aksailtu, tottisteltu, vetopyöräilty ja hiihdetty. Mitä vaan sen kanssa on helppo tehdä, on nimittäin AHNE. Ja rrrakastaa leikkimistä. Joten mikä vain palkka käy. Paremman puuttuessa teatraalinen omistaja vinkuu, kuin äänenmurroksinen teinipoika Taitava ja Wau, silloin saa hyppiä päin. Sekin käy. Kaikista tekemisistä suosikki on kuitenkin noutaa vesileluja merestä. Näistä kestävimmäksi on havaittu veneen lepuuttaja. Kestää vuosia. Wink wink.

 

Parhaimmillaan Lilli on huumorintajuinen, veikeä naurattaja, jonka kanssa on mutkatonta tehdä saumatonta yhteistyötä, tilanteessa, kuin tilanteessa. Pahimmillaan itsepäinen komentaja, joka sitkeästi kyseenalaistaa mun auktoriteettiani, vieläkin. Ja, koska hän on mummu, saa hän joskus jopa periksi. En suosittele kokeilemaan tätä kotona. Ne retkahdukset hän nimittäin muistaa. Varsinkin, jos liittyvät mitenkään kulinaristisiin nautintoihin.

 

Luonnetestissä Lillin todettiin olevan tasaisesti käyvä, hitaasti lämpenevä dieselmoottori, joka kiperässä paikassa luottaa omistajaan. Hänen myös todettiin olevan koiro, joka saa tuomareiden pokan pettämään. 153P oli lopputulos. Näyttelyitäkin on kierretty muutamia. Viimeisimmästä erkkarista VET ERI 4. Tämän sanon ylpeydellä, sillä hän vaihtoi raikulivaihteen silmään kehässä. Ja oli kuin sirkusponi. Esitteli kaikki askellajit, varmasti myös passin ja töltin, käynti oli ainua joka unohtui. Olen useasti todennut, että vanhanaikainen nimitys verikoira, juontaa juurensa siitä, että omistajalla juoksee veri silmistä, kun näiden menoa kattoo :D

 

Lilli on Bäbie’s Garden I-pentujen emä. Ilolla olen seuraillut näitä mukavanoloisia, kauniita ja komeita koiria somesta.

 

Mun ja Lillin kuva on uusimmassa Neon2 – Jäljet musiikkivideossa. Laulussa sanotaan näin ”Jos sä oot mun vierellä, mä kestän kyllä osumii” Se pitää täysin paikkansa. Maailman paras ystävä, seikkailukaveri, yhteistyökumppani, päivien piristys, aurinko ja hymyntuoja. Sellainen on mun paljon periksi saanut nuorikko, Lellilapsi Lilli.

FI JUN MVA Bäbie´s Garden Balenciaga - " Maya" esittäytyy

Maya: Lentävä pikku bullero ilman itsesuojeluvaistoa😂 Luonteeltaan Maya on rakastava ja lempeä mutta todella peloton persoona. Vaikka Maya on lempeyden ja ystävällisyyden perikuva, ei hän jää kuitenkaan kakkoseksi muille koirille vaan kun tarpeeksi Mayaa härnää kertoo hän varmasti muille viimeisen sanan tai osoittaa mieltään poistumalla prinsessamaisesti pois paikalta. Jos Mayasta pitäisi sanoa yhdellä sanalla jotain niin se olisi kuninkaallinen. 

 Alusta alkaen Mayan kanssa elo on ollut TODELLA helppoa (varsinkin kun vertaa dobberiin). Maya tykkää kävelyistä/reissuista, ruoasta ja leikkimisestä sopivassa suhteessa laiskotteluun 🤭 Hän on mukana perheen arjessa ja hänestä onkin tullut hyvin mukautuvainen eri ympäristöihin ja tilanteisiin. Maya on kaikin puolin täydellinen perhekoira ja aivan ihana perheenjäsen ♥️ Mayalla on omat hupsuudet mutta yleensä hän on iloinen ja rauhallinen rynnäkköporsas.

Maya paperilla: 

LP kantaja

PLL terve

PKD terve

PCR terve

Purenta lievä alapurenta

Koko 34 cm 

Näyttelyistä voisi nostaa highlight kohdiksi junnutytöllä Bullierkkarin PN 4 sijoituksen & ROP ja VSP sijoitukset. Aikamoinen läjä ruusukkeita tällä pienellä nuorella neidillä on jo nyt 💝

Pippan astutusmatka

 

Selasinpa tuossa blogia ja huomasin että en juurikaan enää kirjoittele ja kun tulee jotain, on enemmän kuvia kuin sanoja. Joskus on ollut näköjään enemmän sanottavaa ja kerrottavaa kuin nykyään.

Sitten on ollut aika dobermannipainotteista mutta yritän ryhdistäytyä asian kanssa. Olisi niin paljon kerrottavaa, hienoja tuloksia – valioita ja voittajia tai matkakertomuksia kuvineen mutta aloitetaan meidän reissusta Puolaan vaikka nyt ensiksi.

 

Pippan astutusmatka

 

Pippahan aloitti juoksut loistavasti juuri ensimmäisenä lomapäivänäni. Normaalisti olen astuttanut hänet 16–18 päivinä erittäin tuloksekkaasti. Laskeskelin että lähtisimme matkaan rauhallisesti joko lauantaina tai sunnuntaina. Katselin koiraa loppuviikosta ja päätin että otan ns. lähtöarvo proget 12 päivä ja teen matkasuunnitelmat sen mukaan. Varasin lääkärin ja ajelimme sinne kaikessa rauhassa klo 13.30 sain tuloksen kännykkään ja järkytys oli aikamoinen. Odotin arvoja väliltä 0.8–2.5 mutta ne olivat jo 5!

Paniikki: Meidän piti lähteä matkaan HETI eikä edes huomenna, aloin käymään lauttoja läpi ja saimme ehkä sen viimeisen paikan 16.30 lautalta. Satamassa piti olla 15.30 ja pakata ennen sitä. Noh, onneksi olen pakkaamisen mestari. Himaan, kamat kasaan ja menoksi. Oli ehkä nopein lähtö ikinä. Ei muuta kuin viestiä Monicalle ja Marekille että olisimme siellä jo sunnuntaina.

Sitten lauttaan, hullua ajoa yöhön saakka, hotelliin Latviassa yöksi, jotta pääsisimme seuraavana illalla varsinaiseen määränpäähän yöksi. Kyllä, 1200 km ajoa tuntui kyllä jo perskankuissa. Pääasia että olimme aikataulussa perillä. Ja ihme kyllä, olimme. Vähän jo hiki pääsi syntymään mutta saimme kaksi luonnollista ja onnistunutta astutusta peräkkäisinä päivinä vuorokausilla 14 & 15- Jännittää lopputulos mutta ei voi olla kuin tyytyväinen. Niin hyvin Kuba hoiti asiansa.

Sitten näistä astutuksista muutama (painava) sana. On se jännä, että kääpiöitä siemennetään, paria urosta, kun kyselin minulle leuhkitaan, että ei ole 17 vuoteen astutettu luonnollisesti. Kysyn vaan että mitä??? Ja tiedän että se on tapa tässä rodussa. Voin vain ihmetellä miksi? Eikö uros kykene astumaan? Ovatko nartut aggressiivisia? En ymmärrä? Lähtökohtaisesti koirien tulisi lisääntyä ihan keskenään. Pippan koko on toki ongelma pienelle urokselle mutta sitkeästi kaksi aikaisempaa ovat onnistuneet koostaan huolimatta. Vaikka selitin että narttu on hyvin ystävällinen ja helppo, siitä huolimatta minulle ehdotetaan keinosiemennystä- Skippasin. Joudun ehkä tulevaisuudessa joustamaan tästä mutta niin kauan, kun normaali astutus on mahdollista, muun kuin välimatkan ja aikataulutuksen takia- pidän siitä kiinni.

Opalplast kennelistä, koirista ja ihmisistä haluan kertoa teille myös jotain - Vaikka olen kasvattanut koiria vuodesta 1993 saakka tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Mikan mukaan reissulle- yhdistetty astutus ja lomamatka. Sanoin että hän voi jäädä hotellille mutta kas vain, siellä hän oli mukana ihastelemassa minun kanssani upeita bulleja- Stanttuja ja minejä. Monica esitteli Marekin kanssa meille koiria, pääsin keskustelemaan kasvatuksesta, koirista, rakenteesta, sairauksista- ihan kaikesta heidän kanssaan. Tuntuu kuin olisin kahden päivän aikana nähnyt ja oppinut enemmän kuin kolmessa vuodessa. Ahmin kaiken tiedon ja opin mitä minulle annettiin.  Meitä kohdeltiin niin hyvin, avoimesti ja ihanasti että olen ihan myyty. Koirat olivat kauniita, hyvin hoidettuja, ystävällisiä, avoimia ja iloisia. Voiko enempää pyytää? Ei mutta… kaiken kruunasi, että pääsin näkemään ja silittelemään B- ja C- pentueemme Vaaria, Saladin Opalplastia. Meidän vauvojen vaari! Siinä se oli täydessä tikissä ja kyllä olisi astunut Pippan siltä seisomalta sikäli lupa olisi annettu. Eli nämä urokset ainakin osaavat hommansa. Kaikki oli niin sujuvaa, helppoa ja kivaa. Toivon todellakin, että meillä on teille uutisia kuukauden päästä.

Kun alkujumpat reissusta oli suoritettu, suuntasimme ylöspäin Varsovaan, jossa viihdyimme kolme päivää. Varsova ei itsessään kuulosta hirveän mediaseksikkäältä mutta löysimme sieltä valtavasti nähtävää ja koettavaa. Ruoka oli hyvää, hotellit edullisia (niin kuin koko Puolassa) ja pääsin hieman shoppailemaankin. Mikan liikkuminen pyörätuolissa oli ajoittain hieman hapottavaa mutta vuoroin näin. Kolmevuotta sitten hän raahasi minua vastaavasti, joten oli revanssin paikka. Kipsi on jalassa vielä ainakin kuukauden ja painovaraus jalkaan 0. Näillä mentiin. Pyörätuoli, Mies, Koira ja Emäntä <3. Hyvin selvittiin.

Entä millaista on matkustaa koiran kanssa? No todella helppoa, siellä missä kassit, siellä ” koti” ja rauha. Minun ei ole ikinä (Yhtä koiraa lukuun ottamatta) miettiä tai stressata koiraa. Kukaan ei ole louskuttanut tai hajottanut paikkoja- Lolalla ei ollut muuta ongelmaa kuin avata ovet ja häipyä. Tai se oli siis minun ongelmani, miten saada pidettyä se jossain sisällä.  Pippan kanssa matkustaminen on erittäin helppoa ja mutkatonta. Ylipäätänsä heti kun astut suomen maankamaralta ulos, koirat ovat tervetulleita joka paikkaan. Vaikka oli helle, se ei ole ongelma koska koira oli mukana koko ajan. Kauppakeskuksissa oli itseasiassa pahimpaan hellepäivään paljon parempi olla kuin ulkona katselemassa nähtävyyksiä. Ravintolaan pääsi aina, ikinä ei tarvitse miettiä voiko/ saako/ pääseekö. Kannustan siis kaikkia reissaamaan koirien kanssa, se on helppoa ja mutkatonta- Niin kauan kun määrät pysyvät kahdessa per henkilö- heh.

KÄÄPIÖBULLTERRIERIN PENTUJA - Finger crossed

Pippa on astutettu Kuballa heinäkuussa Puolassa.

Odotamme pentujen syntyvän syyskuun puolenvälin jälkeen. 

Etsimme pennuillemme aktiivisia koteja jotka haluavat käydä näyttelyissä ja harrasta koirilla jotain mukavaa. Vaikka kyse on kääpiöstä, energiaa riittää taatusti agilityyn, Rally-tokoon tai muuhun puuhasteluun. Ministä on moneksi ja pienestä koostaan ja laiskasta maineesta huolimatta varaudu energia pommiin. 

CONSTANTINE OPALPLAST 

( Viewpoint od Valdei Arish- Miss Dior Opalplast)

LAD: Terve

PLL: Terve

LP: Terve

Munuaisarvot: normaalit

Dobbler / Sydän: Terve

Koko: 36cm

Purenta: Tiivis saksipurenta

SKYBAR MILANO 

( Bulliebomba´s Gourdie Gothic - Skybar Cloude Nine)

LAD: Terve

PLL: Terve

LP: Terve

Polvet: Terveet

Munuaisarvot: normaalit

Dobbler / Sydän: Terve

Koko: 40cm

Purenta: Tiivis saksipurenta