Happy Valentines Day - Hyvää Ystävänpäivää

Kuulumisia pentulaatikon ääreltä

Reilu viikko on nyt vierähtänyt ja se on mennyt vauhdilla. En ole jaksanut enkä oikein kerennytkään kirjoittelemaan kuulumisia. Aika menee 24 / 7 pentulaatikossa ja kun Senttu, Jenni tai Niina  tulee päästämään nukkumaan olen kaatunut sängynpohjalle välittömästi.

Viikkoon on mahtunut paljon iloa mutta myös vähän surua. Meidän pieni tyttönen ei tahtonut millään kasvaa vaikka sai ruokaa siinä missä muutkin. Jumppasimme pikkutytön kanssa tämän reilu viikon mutta koska muutosta ei tapahtunut ja painokäyrää ei noussut suhteessa syntymäpainoon normaalisti päätin lopettaa pennun. Viikossa muut olivat hurahtaneet siitä reippaasti ohi ja pieni pysyi pienenä, laihana ja hintelänä. Uskon että näin on parempi, sillä olen melko varma että pennussa oli jokin vikana. Se ilmeneekö vika 5 viikossa, 5 kk tai vähän myöhemmin, tekisi asiasta vieläkin kipeämmän.

Sitten iloisempiin asioihin: Viime yö menikin paljon rauhallisemmin , äitikoiran nirsoilu päättyi ja laumaan tuli tasapaino. Inkerin syömättömyys johtui joko viallisesta pennusta tai kehnosta ruuasta. Oli miten oli, se on nyt ohi. On helpottavaa kun Äitikoirakin syö ja voi hyvin.

Mitä on kehno ruoka Inkerin mielestä ? No meillä se näytti olevan Joseraa, Sams Fieldiä , HauHauta ( voitteko kuvitella !) suostui närppimnään kädestä. Neljäs ruokakokeilu sitten kelpasi ja nyt popsimme ilolla Barking Headsin penturuokaa . Ennen tätä kehnoa ruokaa tarjottiin yllinkyllin ja yritin koko ajan keksiä millä saada mamma syömään. Muuta mitä vielä , Hänen mielestään tarjottiin kehnoa jauhelihaa, kehnoa mahaa, karmeaa puuroa lihalla , riisiä lihalla muutamia mainitakseni Tehtiin voileipiä kinkulla ja majoneesilla ( tämä kelpasi ) samoin spagetti bolognese. Muut olivat roskaa. Onneksi nirsoilun aika on ohi sillä se vaikuttaa maidontuotantoon. Nyt maitoa piisaa ja pennut pulskistuvat entisestään ... ja ENSIMMÄISET RAOTTAVAT SILMIÄÄN ! Lupaan ottaa tänään kuvia penuista ja pääsette ihailemaan niitä huomenna täällä blogin puolella. Nyt kasvattajakin pääsee tuuman verran helpommalla ja rentoudun tänään kun mamma vain hoitelee hiljakseen jänteviä ja vahvoja pentujaan.

N - Pentueemme on syntynyt

N- Pentueemme syntyi viime lauantaina, kovin aikaisin - 59 vrk. ja näin aikaista ja eleetöntä synnyttäjää en ollutkaan vielä tavannut. Inkeri oli ollut perjantaina levoton ja päätin rauhoitella Niinaa. Olin ajatellut että vauvat putkahtaisivat maailmaan Maanantai- Keskiviikko akselilla. Perjantaina yöllä Niina soitteli että Inkeri petailee ja käy ahkerasti ulkona. Jälleen rauhoittelin että nartut kyllä harrastavat tuota petailua 2-4 vrk. ennen synnyttämistä joten jos rauhoittuu ja nukkuu ei mitään hätää. Ja nukahtihan tuo ja nukkui aamuun saakka.

Laitoin txt kun heräsin ja mitään ei kuulunut joten ajattelin että kaikki on ookoo. Tavallaan olikin kunnes sain puhelun puoli kymmnen aikoihin että lapsen sängystä oli käyty synnyttämässä pentu ja toinen oli tulossa. Hyppäsin välittömästi autoon ja ajoin Loviisaan Inkerin luokse. Teimme yhteenvedon asiasta,  järjestimme lastenhuoneen synnytystä varten ja siitä sitten jatkoimme.

Valitettavasti molemmat syntyneet pennut olivat kuolleet jo ennen syntymää joten mitään ei ollut tehtävissä. Mieliala oli apea ja jännittynyt sillä alku ei luvanut hyvää. Mietin hiljaa mielessäni että kuinkahan pieniä kirppuja syntyy näin ajoissa mutta sallituissa rajoissa ja näin aikaisin ja oliko jotain vialla pahati kun lähtivät näin tulemaan.... Ja sitten niitä alkoi plopsahdella kuin plussa palloja. Ja kyllä, kaikki tarmokkaina ja nälkäisinä uuteen elämään.

Kun seuraava kaksikko saapui maailmaan ymmärsin hyvin että Niina ei voinut ennakoida tulevaa. Inkeri vain istui paikallaan ja huojui. Ei läähättänyt, ei ponnistanut, ei tullut näkyviä työntöpolttoja.

Sanoin Inkerille että nouseppas nyt ylös että näen mitä siellä alhaalla tapahtuu niin kas, plops, siinä oli pentu lattialla ja kun se saatiin juuri ja juuri tissille niin toinen tuli heti perään. Näin mentiin aikalailla 3 paria, vasta sen jälkeen alkoivat näkyvät poltot ja syntyvien pentujen väli alkoi pidentyä. 3 aikoihin totesin että 2 on edelleen sisällä ja jos ei lähde juuri tulemaan niin lääkäriin on lähdettävä hakemaan vauhtia. Minä en jää odottelemaan iltäyön tunneille että mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pennut otetaan ulos tavalla tai toisella mutta ne tulevat. Jos synnytys pitkittyy polttojen puutteesta ja sisään jää jälkeisiä ja pentuja niin siitä ei koskaan seuraa mitääh hyvää . Ei mitään. Se on nähty ja koettu. Siksi kynnys toimia on matala koska se on ensisijaisesti nartun etu ja siinä sivussa pääasiassa saadaan pennutkin elävänä ulos jos ei ole sikiönpusseja mennyt rikki ja istukat irronneet tunteja aikaisemmin niin kuin isoissa pentueissa on tapana mennä muutamalla . Mitään ei ole silloin tehtävissä pennulle ja se on hyväksyttävä että näin välillä käy.

Ja niinhän siinä kävi että pennut ja Mamma pakattiin autoon ja kaahattiin sitten lekurille hakemaan boostia tärräykseen ja kalkkihan sitä oli laitettava sekä oksitosiiniä. Oman kokemuksen mukaan isoissa pentueissa on ollut tämä synnytyksen loppuosa hankalaa kun kohtu on niin venynyt niin viimeiset ovat aina niin perällä kohdun pohjukassa että eivät aina tahdo ulos tulla. Onneksi tulivat nyt näin, joskus on pitänyt myös leikata ja se on tylsä juttu sen.  Onneksi lääkkeet yleensä auttavat ja eikä aikakaan kun saimme maailmaan  kuolleen ja vielä 1 elävän pennun. Kokonais saldoksi jäi 4 urosta ja 5 narttua - Kaikki mustia.

Tässä vielä synnytysaikataulu, kaksi viimeistä syntyi siis lääkärissä.

9.30 kuollut narttu 

9.47 kuollut uros 

10.30 musta poika 

10.41 musta tyttö pieni 11.01 musta tyttö 

11.34 musta uros 

13.02 musta tyttö 

13.08 musta poika 

14.20 musta tyttö 

14.28 musta poika 

18.08 musta kuollut tyttö 

18.30 musta tyttö

Minä olen Tuisku ja etsin omaa Perhettäni

Iso kiitos kuvista Mari Moisala 

Onko Sinulla koti villille ja kurittomalle tytölle joka kaipaa hurjasti rakkautta, 

selviä rajoja, liikuntaa ja säännöllistä elämänytmiä? 

Tuisku etsii kotia

Onko Sinulla koti kohta 4-  vuotiaalle nartulle joka tarvitsee rakkautta- ja rajoja elämäänsä?

Etsin loppuelämän kotia kovia kokeneelle mustalle dobermanni nartulle. Koira on elänyt isossa koiralaumassa vailla rajoja mutta on selviytyjä.

Tuisku on

-          Erittäin vilkas

-          Liikkumattomuudesta patoutunut

-          Käyttää herkästi hampaitaan kiihtyessään esim. palloleikeissä kavereiden kanssa tai  / joutuessaan   konfliktitilanteisiin

-          Ihmisille avoin

-          On kyky rauhoittua kun elämään saadaan liikunnan, levon ja ruokailun rytmi takaisin.

-          Tulee toimeen tiettyyn rajaan saakka muiden koirien kanssa. Tarvitsee tässä kohtaa uudelta   omistajalta tukea ja apuja ja selkeät rajat. Tuiskulle ei ole juurikaan kerrottu elämänsä aikana mikä   on oikein ja mikä väärin ja hänen kanssaan on toimittu erittäin epäjohdonmukaisesti.

-          Karkailee ja ei ole hallinnassa irti ollessaan. Lällättelee mielellään. Eräässä fiksussa  hoitopaikassa   ollessaan , liinalla ja palkkauksella saatiin n. viikossa oikeille urille joten tämäkin paha tapa on   oikaistavissa. Tuisku ei sovellu kerrostaloon koska reagoi ääniin jonkin verran. On myös ilmennyt että ei voi sietää pieniä lapsia. Helpoiten soveltuisi maalaisympäristöön , lapsettomaan tai perheeseen jossa on jo isommat lapset ( kuten nyt olevassa sijaisperheessä ) . Myös remmikäyttäytyminen huonoa ja taipumus voimakkaaseen remmirähjäykseen mm. ohitustilanteissa kohdatessa vieraita koiria. Nyt 2 viikon aikana Tuisku ei karkaile pihalta eikä päästä ihmistä oikein näkyvistä. Siitä näkee että se on pitkiä aikoja yksin ja kaipaa paljon syliä ja paijausta.

Tuiskun sisarukset ovat kaikki normaaleissa perheissä harraste- ja kotikoirina. Koko Tupla Wee sakkimme ovat avoimia ja tasapainoisia perheenjäseniä. Ne ovat tutkittuja ja näyttelyissäkin palkittuja - Tuiskunkin saldolla on yksi ROP ja CACIB kun oli kunnossa.  Pääset kurkistamaan Tuiskun ja sisarusten tuloksiin täällä koiranetissä. Tuisku asustaa tällä hetkellä huostaan otettuna sijaisperheessä Oulussa ja on siirretty kasvattajan nimiin eläinlääkärin päätöksellä tällä viikolla. Tarkoitus on yhdessä eläinsuojeluvalvonnan kanssa löytää Tuiskulle perhe joka osaa antaa rajoja- ja rakkautta – Ja mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi dobermanniksi.

Karmea viikko lähenee loppuaan ja alan hyväksymään vaihtoehdot mitä lain puitteissa on käytettävissä. Viime yö oli ensimmäinen kun sain vihdoin vähän nukuttua. Olen kasvattanut koiria yli 20- vuotta mutta en ole koskaan törmännyt mihinkään tämän kaltaiseen koirankohteluun. Se saa ihmisen sanattomaksi. Koska asia on kesken , en voi enkä halua puhua enempää mutta taistelu jatkuu. Ihmiset jotka kohtelevat eläimiä näin, ei saisi omistaa yhtään koiraa , ei yhtään.

Asia on etenee syyttäjälle , sen jälkeen käräjille jonka jälkeen tulee tuomio. Täytyy toivoa ja rukoilla että sanktiona olisi sakkojen lisäksi myös eläintenpitokielto. 

Kuvassa W - pentueemme Uhmaäidin kanssa silloin kun kaikki oli vielä hyvin.