Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Potilas Lola

Tässä me nyt maataan. E uskalla oikein liikkua koska pelkään että koira nousee.  Pitäisi pedata sänky alas, ei ole telkkaria eikä muutakaanna hupia.  Nyt ihmettelen miten rahaan tuon otuksen edes pissalle.  Olen yksin koska Marie on yökylässä ja Mika töissä.  Nyt vähän hermostuttaa mutta se on varmasti normaalia. Bebe makaa vieressä apuhoitajana.  On tosi varovainen ja nuolee korvia ajoittain. Tuntuu siltä että hän on vähän huolissaan.

1. Yö leikkaukseen

No tässä alkaa pikkuhiljaa orientoitua viikonlopun ohjelmaan. Kävin lukaisemassa tämän ja enempää en lue. Loput tulee sitten lääkäriltä ja lupaan että Lola kertoo toipumistarinaansa kun sille päälle sattuu. Univetin sivuilta kopioituna: Tavallisin  ortopedinen vamma  koiralla on  ristisidevamma . Ristisidevamman hoitomenetelmä riippuu mm. koiran koosta, rodusta, iästä, aktiivisuudesta, ja käyttötarkoituksesta. Kun leikkaus on tarpeen, on syytä valita se leikkaustapa, mikä on paras juuri kyseiselle potilaalle. Isoille aktiivisille koirille on kehitetty uudenaikaisia leikkausmenetelmä, ns. TTA-menetelmä (Tibial Tuberosity Advancement). TTA-menetelmä soveltuu erityisesti suurten ja jättirotuisten koirien polven  ristisideleikkaukseen . TTA-tekniikassa sääriluun harjanne siirretään eteenpäin ja polvinivelen kulmaa muutetaan, jolloin ristisiteen repeämisen aiheuttama polvinivelen löysyys saadaan korjattua. Uuden tekniikan ansiosta jalan toimintakyky palautuu h...

Lolan polvi

Noin kolme viikkoa sitten meillä kävi onnettomuus pellolla. Lola juoksi vauhkoontuneen Alin jalkoihin ja meni  pitkin peltoa mukkelis makkelis. Ajattelin silloin että koira sai vain tällin kun koira jatkoi kirmaten matkaa siitä selvittyään hämmentyneenä. Lola ei hirveästi noita hevosia varo tai pelkää, päin vastoin. Kuitenkin jo illalla jalka oli jäykkä ja aristi. Ajattelin että on varmaan jotenkin reväyttänyt sen jalan enkä vielä tuossa kohtaa ollut huolissani. Meni viikko ja toinen-  Viikonlopun metsälenkin jäljiltä koira olikin jo sitten kolmijalkainen ja aloin toden teolla huolestua. Soitto Moreliukselle ja sovimme ilman muuta piti jalkaa käydä näyttämässä. Noh, tässä sitä ollaan, koira nukkuu tuossa jaloissani tokkuraansa pois ja minun mielessä myllertää. Näin se vain on että piti omistaa 22 vuotta 5 eri dobermannia kotonaan  että omalle kohdalle osui ensimmäinen polvivikainen tapaus. * Hyvä uutinen ikäänkuin oli se että ristisiteet menivät tuossa onnettomuudessa...