Tarinaa Lillistä ja Lilliputeista

Täällä sitä odotellaan mun laskujen mukaan 39:ttä vuorokautta. Lilli on rauhallinen, seurankipeä, hikkaava ja karmean nälkäinen tuleva äitikoira, joka sitkeästi harjoittelee vauvanhoitoa meidän 6 vuotiaalla kääpiöpinserillä. Tästä kääpiö ei ole onneksi lainkaan pahoillaan, päinvastoin.

 Nälkä sana on niinikään saavuttanut täysin uudet mittasuhteet. Nurkkaan ahdettuna olen tehnyt päätöksen viimeviikosta asti jakaa päivittäisen ruuan kolmeen kertaan ja tämä on toiminut hyvin. RC Starter muonan lisäksi Lilli ja pentuset saavat lohta, naudanmahaa, kalaöljyä, porkkanoita ja banaania. Nutrolinin sivuilla muuten luki että pennut jotka ovat jo tiineysaikana saaneet heidän öljyä, ovat oppivaisempia ja tarkkaavaisempia, toivotaan näin. 

Kun mietin Lilliä pienenä, tarkkaavaisuus olisi toivottu piirre. Saattoi juosta samaa puuta päin pariin kertaan, vain todetakseen, että se on siinä . Kerran käveli päin lyhtypylvästä ihaillessaan taivaalla lentäviä lokkeja. Aikuistuessaan hänestä tuli onneksi hieman etevämpi! Oppivainen hän kyllä oli ja on edelleen, mutta kuka sitä nyt kaikkia esteitä ja romuja huomaa, varsinkin, kun maailma oli niin täynnä muutakin mielenkiintoista! 

Maha kasvaa silmissä ja nisät ovat turvonneet ties monenko kertaisiksi normaalista. Ensimmäisen kerran, kun pennut aloittivat kunnon meuhkaamisen vatsassa Lilli toi mahan oikein lähelle mun kättä ja katsoi sillä tavalla silmiin, että siinä mä kyynel silmässä ihmettelin hänen kanssaan uutta elämää ja raskauden ihmettä. Mahassa käy välillä aikamoinen kuhina ja öisinkin saattaa olla täysi ralli päällä. Herään siihen, kun Lilli hengittää tiheämmin ja on levoton, sitten minä unenpöppörössä laulaa lurautan Sininen uni -biisin, jonka toivon siinä kohtaa aina tehoavan äkkiä. Ja tähän asti on tehonnutkin, siis ainakin emään, joka alkaa nukkua vaikka kesken leikin, kun sen biisin kuulee. Sitä hänelle pentuna veisasin kun oli nukkumaanmenoaika. Ja nukkumatti tulee tänäpäivänäkin sillä siunaamalla, tämä tiedoksi tuleville pennunomistajille jos meininki yltyy - Saattavat sieltä sikiöajoilta tunnistaa kyseisen kappaleen ... Nyt hartaasti toivotaan, että kaikki loppu menee hyvin. Tiedän Lillistä tulevan rauhallinen, määrätietoinen, asiansa osaava ensisynnyttäjä ja emä, jonka hoivassa on hyvä pienen koiranpennun aloitella elämää ja tutustua maailmaan sillä Lillistä tulee Maailman Paras Äiti Lilliputeille.

Meil oroteta vauva

Lilli 5 vkoa

Tämmöinen päivitys hyppäsi Hennalle eteen ja on ihan pakko julkaista . Niin sydämellä ja ihan omalla murteella kerrottuna miltä tuntuu odottaa omaa karvaista lastaan. Toivon että jokainen teistä varaajista tuntee yhtä kutkuttavaa intoa ja kutistusta mahanpohjassa. Näin se aikaa kuluu ja Vauvalle ... ODOTETAAN VAUVOJA !

Lilli 2 vrk vanhana

Mun koko alkuvuas o menny puu ja kuare välis siin asjas et otank mää se toise dobermani vai en. Mä ole nii kertkaikkise ihastun siihe urokse mist tämä pentue o, et jost mä olssi dobberinarttu ni antaisi sil kyl heti ja tekissi pentujakki sen kans. Eikä nartussaka valittamist ol, päivasto! Kasvattaja o piru kiva ja luannikas ihmine, me tulla hyvi juttu ja hänel o kaik eettise arvo kunnos täsä touhus. Selvästiki teke tätä syrämmestäs, mikä o mul tärkkiä. 

Kumminki mä ole hunteeran semssi asjoi et mä en ol pari vuatte ostan itellen juur mittä ainaka kaupast. Pelastusarmeija ja ToriKirppikse kantasiakas must kyl o tullu. Ei aut mikkä ko kaik raha menevä to King Kongi suuhu tai varusteissi tai uussi petitarvikkeissi, leluihi, luihi ja lista o loputon. Et ny jost mä toise ota ni mu löytä syksyl varastelemast UFFi laatikoilt!

Iänkaikkise räsymatta ova orottan uusimist nelise vuat ko ole ajatellu vaihtavan ne uuremppi jahka Iinast o tullu sisäsiist. No tuliha siit jo aikka päivi sit, mut tosa nua kirjava yäkötykse viäl lamettuva lattial ja saava koht uude kusikuarrutukse päälles. Paska ja kust, sitä riittä siit piänest päättäväise olosest kaverist iha loputtomi. Juur ko saas mopi korjatuks o uus länt jossa.

Sit tulla tähä tuhomisvimma, mu vanha romun ova säästyn Iina hamppailt, mut se oliki hiuka suurudehullump tapaus ja men suarilt tei seinist läpittes. Luava hän ol kans, muista senki ko hän ol omi pikku tassuines ja hamppaines repin talouspaperrulla silpuks, kaatan siihe kupillise sokeri pääl ja oma juamakuppis, täsä kohta ol ollu sit jo kova pissahätäki ni hän ol viäl kusassu siihe. Tätä hiano selluloosa hän ol kauhial vaival taiteillu pisi sohvi, seini, mattoi ja jokapual mihe ny hiuka yletys.
Ruakhalu o tiätyst tomsel jokapaikahöyläl kova ja ymmärtämys siit et määki tartte jotta syädäksen, olematon. Semnenki tule miäle ko mä murkinoisi baaritiskillän ja näi kyl siält peilist häne alempan istumas soffal ja kattomas tarkast joka suullist. Mää jatko luattavaisi miäli syämistän, kunnes hetke pääst mul viitisentoist kilo koirampenikka niskas, oma hamppa baartiski kulmas ja lautane lattial levjänäs.

Ulkoilu tomse tättähäärä kans o iha omalaises kokemus. Meil ol muutami murtunei paikkoi mutsin kans, lukussi mustelmi ja palanei nahkpläntei o kaikki eres mahroton muista. Siin täyty viimäistäs ol hiuka seikkailija luannet ja masokisti vikka ko oikke lenkil lähretä. Kaik ko o nii piru kiinnostava ja kiva se nelijalkase kaveri miälest etei se muistakka lainka et siäl hinautu joku perävanassaki.

Miäst o aiva turha suunnitellakka ottavas sama aikka ko pentu o alt kahre vuade. Siis jost joku hullu siihe viäl olis oma-ehtosest tunkemas. Miähe ko saava tai saiva ainaki Iina iha sekasi päästäs, mut ei ne osan kyl sit sitä saar rauhottuma ja mun pit ain ol se ilkki ihmine ko o hauskampiro esten ja topputtelemas. Petipuuhist mä en san täsä mittä, jokane voi iha ite miätti sitä sit. Et täsä tule tehryks myäski selibaatlupaus seuravil vuasil.

Kaikitte näitte muistoje jälkke, mitä aika ei ol kullannu, eikä eres hopeoinu mä päätin tänä et jost ruski narttu täst yhristelmäst synty, ni teretulemast rakastava ja aktiivisse kotti tän kesässe mererantkaupunkki. Sinu oroteta jo kovast ja iltasi nukahdeta miättie oleksä sit Emma vai Aada. Mää luppa rakasta sinu semsen ko sä oles mut asetta myöski tiätylaissi rajoi sul ja orotuksi pelikentil sit ko siihe saak o kasvettu.

Ja kaikkie näittenki muistoje jälkke mä en ol päiväkä katun Iina ottamist, enkä vaihtais meijä yhteist elämä mihenkkäs muuhu. Tämä o viäny iha mennessäs mu ja mu järken! Mut olempaha helkkari timmis kunnos ja toivottavast tulevaisuures kahde edest!

Rakkaudella: Henna

Lillin kuulumisia

Kuvat: Kari Mikael Virtanen
Teksti Henna Wessman , Lillin Emäntä

Pikku Lilli ja Kääpiöt

Tänään päätimme viedä Lillin ja mahdolliset vauvat, ympäristöön, jossa Lilli on seikkaillut pienestä pitäen. Siitä lähtien kun hän oli vain hieman meidän kääpiöpinseriä suurempi, kuten kuvassa näkyy. Päivä oli aurinkoinen, lämmin, kuin lupaus tulevasta keväästä, kesästä ja toivottavasti myös pienistä, itsevarmoista ja rohkeista dobermannin pennuista.

Normaalisti Lillin aika on kulunut polttopuiden kanniskeluun, rannalla käyskentelyyn ja muuhun riekkumiseen, mutta tänään hän oli makkaramuija. Varasti kaiken makkaratikuista lähtien. Kerkesi hän sentään patsastelemaan ja vähän viiroilemaankin. Joku meille outo pariskunta kävi myös grillaamassa makkarat, Lilli otti heidät iloisesti ja avoimesti vastaan ja kiipesi nuoren parin väliin taljalle lämmittelemään ja keräämään rapsutuksia. Hänestä tykättiin ja hän onnistui varastamaan kaikkien huomion, makkaroiden lisäksi. 

Lilli on ollut viimeviikot rauhallisempi ja ahneempi, kuin koskaan. Silti mahdollisen odotuksen lomasta jää aikaa rakastaa omia ihmisiä, kanniskella leluja ja heiluttaa häntää. Ensi perjantain ultraan lähdetään samalla porukalla, jännittämään yhdessä tuloksia, siitä onko siellä todella pieniä Lilliputteja tuloillansa. Lillin lähimmäiset pitävät kovasti peukkuja ja pitäkää tekin. Hienoja koiria ei ole koskaan maailmassa liikaa .

Raskaus ei ole sairaus tuumaa Lilli ja jatkaa juoksujaan

Tämä karahka on Minun !

 

Kevät on täällä, sen haistaa ja se tuntuu kasvoilla. Nautitaan kaikki siitä yhdessä