11. syyskuuta 2012

Olipa kerran Silvon Kartanon mailla keinu

Spåren suku on avioliittojen, perintöjen ja maakauppojen kautta  omistanut laajat alueet Pirkkalasta. Partola, Valkila, Ylä-Perttula, Silvo (entinen Perttula) ja moni muukin nyky-Pirkkalan tila on ollut tai on yhä suvun jäsenten asuinpaikka. Suurimmillaan Haikan tila oli  1900-luvun alussa. Axel Johan Spåren aikana tiluksien koko oli mahtavat 652 hehtaaria. Itse kartano oli hänen kesäasuntonsa. Muun ajan vuodesta hän – kuten poikansa Verner Spåre – asui Viipurissa.

Monien kennelpäivien tomut olemme saaneet huuhtoa tässä rantasaunassa jonka on suunnitellut Alice Spåre


Viimeisin suku Spåre,  on hallinnut kartanon tilaa vuodesta 1756.  Noin 60-vuotias Ruotsin kuninkaan henkivartija Henrik Johan Spåre avioitui itseään huomattavasti nuoremman Haikan omistajasukuun kuuluvan, Beata Pfalerin kanssa ja lunasti kartanon maat itselleen. Henrik Johanin elämä oli kuin eurooppalaisesta sadusta. Hänen isänsä kaatui Suuressa pohjan sodassa Pultavassa 1709 ja mukana ollut 15-vuotias Henrik jäi sotavangiksi ukrainalaiseen pikkukaupunkiin. Henrikin pelastukseksi ohitse ratsastanut Wurttenbergin prinssin seurue tunsi sääliä yksinäistä ruotsalaispoikaa kohtaan ja salakuljetti tämän Saksaan. Vuonna 1717 Henrik palasi Ruotsiin, liittyi armeijaan ja eteni kapteeniksi.

Silvon Kartanon historia yltää satojen vuosien päähän. Kun katselee historillisia tavaroita Kartanossa ja sen ladoissa niin se pistää mielikuvituksen liikkeelle. Jos elämä ylimistöllä ei ollut helpoa, niin väentupaa katsoessa tietää, että palveluskunnalla se oli vieläkin kovempaa.

Paljon historiallisia esineitä ja paljon tavaroita jotka eivät ole niin kovin historiallisia- Eikä niin kauniitakaan. Varmaan jokainen on lapsuudessaan keinunut mummokiikulla joka nitisee ja natisee liitoksistaan. Saattaa olla että pihallasi majailee tämmöinen kauhu. Onneksi maali on keksitty ja lisätään siihen ripaus luovutta, muutama rima, laudanpätkä ja ruuveja sekä muutama lyhty- Tulos onkin jo toisenlainen!

Haastan teidät kaikki tuunaamaan pihan perällä olevat vanhat keinut uuteen uskoon!

Tässä ystäväni Jukka Tuomisen taidonnäyte Silvon Kartanon mailta: